Osa muotokuvista on keräilykohteita, joilla on myös sijoitusarvoa. Muotokuvasta voi tulla sijoituskohde etenkin silloin, kun taiteilija, muotokuvattu henkilö tai teoksen taustatiedot ovat erityisen kiinnostavia.
Muotokuvataide voidaan jaotella teoksiin, jotka ovat täysin taiteilijan taiteellisia luomuksia ja joissa kuvattu usein joko anonyymejä tai sitten kuuluisia henkilöitä, ja toisaalta perinteisiin muotokuviin, jotka ovat syntyneet tilaajan ja taiteilijan konsensuksessa.
Perinteisissä muotokuvissa tilaajalla on päätäntävalta, mitä tulee teoksen taustaan, tyyliin, asentoon, mielikuvaan, esineisiin ja kokoon. Muotokuvan hinta on yleensä noin 4 000‒40 000 euroa. Mitä tunnetumpi muotokuvattava on, sitä enemmän taiteilija saa teoksella mainetta.
Sekä muotokuvataiteella että perinteisillä muotokuvilla on tarkoitus tehdä vaikutus ja jättää jälki kulttuurihistoriaan. Perinteisillä muotokuvilla lisäksi kiitetään ja kunnioitetaan kohdetta, sillä muotokuvia on tilattu usein ihmisistä, joilla on ollut yhteiskunnallista asemaa.
Kiinnostava taustatarina nostaa muotokuvan sijoitusarvoa
Taiteen jälkimarkkinoilla muotokuvan hinta yleensä laskee radikaalisti. Muotokuvien hinnat ovat huutokaupoissa noin 500‒1 500 euroa riippuen teoksen iästä, koosta, mielekkyydestä, arvokehyksistä, muodosta, kunnosta jne. Kuuluisan taiteilijan signeeraus kuitenkin nostaa hintaa.
Korkeampia hintanoteerauksia saa myös, jos teoksella on näyttelyhistoriaa tai teoksessa on jotain erityistä. Se voi esimerkiksi heijastaa aikansa taidetta tai kulttuurihistoriaa tai teoksen taustalla on tunteisiin vetoava, mielenkiintoinen tarina.
Esimerkiksi Leonardo da Vincin maalaama Mona Lisa sai runsaasti ihailuja jo kuuluessaan Ranskan kuninkaille ja riippuessaan Napoleonin makuuhuoneen seinällä, mutta maailmankuuluksi se tuli vasta, kun teos varastettiin Louvresta vuonna 1911.
Myöhemmin maalaus pyydettiin Jacqueline Kennedyn aloitteesta vierailulle Yhdysvaltoihin vuonna 1962. Teos sai tuolloin valtiomiestason kohtelun, FBI:n autosaattueen sekä yksityislentokoneen. Maalauksen ihailtu maine vain kasvoi, ja siitä tuli legendaarinen.
Muotokuvan sijoitusarvoa voi siten nostaa kuuluisan tekijän lisäksi kiinnostavalla taustatarinalla. Kun muotokuva pannaan myyntiin, olisikin suositeltavaa etsiä teoksen taustaan liittyviä tapahtumia ja huolehtia myös siitä, että tiedoille saa vahvistuksen. Tämä vie aikaa, mutta on usein kannattavaa omistajalle.
10 NEUVOA: MUOTOKUVAT TAIDEMARKKINOILLA
1. Muotokuva on tavallista arvokkaampi, jos taiteilija tai kuvan kohde on erityisen tunnettu.
2. Muotokuvan markkina-arvoa voi lisätä se, että teos ei ole täysin esittävä henkilökuva ja siinä on myös taiteellista vapautta mukana.
3. Vanhat, hyväkuntoiset ja vaikuttavan näköiset kehykset ovat jo itsessään arvokkaat.
4. Yli satavuotiailla muotokuvilla on antiikkiarvoa.
5. Muotokuvien jälleenmyyntiarvo on yleensä karkeasti arvioiden muutamasta sadasta eurosta tuhanteen euroon. Ennen myyntiä kannattaa itse etsiä teoksen mahdollisia kiinnostavia taustatietoja.
6. Muotokuva kannattaa yrittää myydä kuvatun sukulaisille.
7. Jos tilataan muotokuva, pitää ennen maalaamista yksityiskohtaisesti kirjata, mitä kaikkea tilaaja haluaa muotokuvassa otettavan huomioon. Kun yritykset tai yhteisöt tilaavat muotokuvia, taiteilija tekee yleensä samalla kaksi työtä: isompi jää tilaajalle ja pienempi muistoksi muotokuvattavalle.
8. Taiteilijalla pitää olla korkeat hintanoteeraukset jälkimarkkinoilla, jotta myös hänen tekemiensä muotokuvien jälkimarkkinahinnat olisivat korkeat.
9. Jos tunnettu taiteilija tekee muotokuvan, olisi hyvä, että työssä näkyisi taiteilijalle tyypillinen väri, kompositio, tyyli ym.
10. Jos huipputaiteilija maalaa sinusta muotokuvan, se kertoo, että olet itse urasi huipulla. Tällaisia teoksia ei kannata laittaa julkiseen myyntiin.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidesijoittamisen asiantuntija
