Jaguar E-Pace kulkee kissan tavoin

Jaguar E-Pace tuo perinteikkään englantilaisvalmistajan kompaktien katumaastureiden luokkaan monilla merkin traditioiden vastaisilla ratkaisuilla. Designer Ian Callumin tiimin koodinimellä Cub eli pentu suunnittelemassa autossa on kuitenkin Jaguarin tuntua.

Perinteisesti takavetoisten – tai takaa työntävien niin kuin jotkut sanovat – automerkkien pienimmät mallit muuttuvat vähitellen etuvetoisiksi. Ensin Mercedes-Benz toi markkinoille etuvetoisen A-sarjan, sitten BMW muutti X1:n etuvetoiseksi ja nyt Jaguarin uusi kompakti katumaasturi E-Pace on lähtökohtaisesti etuvetoinen vaikka sen useimmissa versioissa voimaa välittyykin tarpeen mukaan kaikille neljälle pyörälle.

E-Pacen rakenneratkaisu on peräisin Range Rover Evoquesta ja Land Rover Discovery Sportista. Muista Jaguareista poiketen poikittain konepellin alle sijoitetusta moottorista voima välittyy kaikissa versioissa ensin etupyörille, mistä ETC-pidonhallintakontrolliin kytketty nelivetojärjestelmä siirtää sitä elektronisesti ohjatun monilevykytkimen kautta myös takapyörille – tarvittaessa jopa sataprosenttisesti pidon maksimoimiseksi.

Jaguarin kompakti katumaasturi on pituutensa puolesta samaa kokoluokkaa kuin Volvo XC40, Seat Ateca, Audi Q3, Nissan Qashqai, Toyota C-HR ja Škoda Karoq. Peugeot 3008 ja BMW X1 ovat hieman isompia. E-Pace on kuitenkin kokoisekseen todella leveä auto: se on esimerkiksi 16,3 senttiä leveämpi kuin BMW X1 ja 4,8 senttiä leveämpi kuin Jaguarin isompi katumaasturi F-Pace.

Poikittain olevan moottorin ansiosta E-Pacen vajaan 4,4 metrin pituuteen on saatu mahdutettua kohtalaiset sisätilat ja reilu tavaratila.

Lippis lähtee päästä

E-Pacen oviaukko on katumaasturiksi matala. Varsinkin silloin kun kuljettajan istuin on säädetty keskimääräistä ylemmäs, yläpiena pyyhkäisee 180-senttiseltä kuljettajalta lippiksen päästä, jos sisään mennessä ei nöyrry kumartumaan tarpeeksi. Kymmenen senttiä lyhyemmän kuljettajan päälle tilaa riittää hyvin.

E-Pacen kori on puolitoista senttiä vaille kaksi metriä leveä ja ohjaamossa on sivuttaissuunnassa tilaa runsaasti, mutta leveän keskikonsolin vuoksi kuljettaja istuu aika tiiviissä poterossa.

Jaguarin etuistuimissa ei ole valittamista ja koeajoautossa olleilla sähkösäädöillä niiden asentoa pystyy muuttelemaan monipuolisesti. Sen sijaan ohjauspyörän säätövara loppuu syvyyssuunnassa kesken: ratti saisi mennä lähemmäs kojelautaa, nyt se tulee vähänkin lyhytjalkaisemmalla kuljettajalla syliin varsinkin jos istuin pitäisi säätää niin että ulottuu polkemaan kytkinpolkimen pohjaan. Kun E-Pacen versiot ovat halvinta vaihtoehtoa lukuun ottamatta automaattivaihteisia, tämä muodostuu harvoin ongelmaksi.

Kahva keskikonsolissa

Istuinlämmittimien hankalaa kytkemistä erittäin huonosti hansikkaat kädessä toimivasta kosketusnäytöstä tuli koeajon alussa manattua monta kertaa ennen kuin kävi ilmi, että lämmittimiä voi käyttää myös ilmanlämpötilan pyörösäätimillä painamalla säädintä ja kiertämällä sitä painettuna.

Istuimet lämpiävät Jaguarissa hitaammin kuin parhaissa kilpailija-autoissa. Lämpö myös jakautuu ensi alkuun epätasaisen tuntuisesti: istuinosa lämpiää enemmän keskeltä kuin reunoilta.

Kauhukahvat puuttuvat E-Pacestä kaikkien ovien yläpuolelta. Pelkääjän paikalla istujalle on kahva keskikonsolin oikeassa reunassa, mutta se ei auta huonojalkaisia kyytiläisiä autoon nousemisessa eikä autosta poistumisessa.

Karu takapenkki

Takaovien aukot ovat auton muotoilusta johtuen pienemmät kuin auton koko antaisi olettaa ja takapenkille kulku ei ole yhtä helppoa kuin katumaastureissa yleensä.
Takapenkin istuinosa on melko takakenossa ja yhdessä pystyn selkänojan kanssa istuinkulma on epämukava. Takapenkin istuinosa on voimakkaasti muotoiltu ja aika joustamaton, joten se ei sovi kaikkien matkustajien ruumiinrakenteelle. Selkänoja on vielä istuinosaakin kovempi eikä tunnu mukavalta. Takapenkin keskipaikka on kelvoton istua – varsinkin selkänoja painaa ikävästi selkään.

Jalkatilaa takana on kohtuullisesti mutta kuitenkin sen verran niukasti että jalkoja joutuu pitämään koukussa eikä reisillä ole tukea istuinosan korkealla olevasta etureunasta huolimatta.

Tarkasti ja nopeasti

E-Pace kuuluu niihin katumaastureihin, joiden ulottuvuudet ovat kuljettajan paikalta tähyiltynä täysin arvailun varassa. Lisäksi lyhyin kuljettaja moitti korkealle nousevaa mittariston kupua, joka peittää näkymää eteenpäin. Takaikkuna on poikkeuksellisen pieni ja siinä selvästi näkyvät langat vielä häiritsevät takanäkymää, joka leveiden c-pilareiden vuoksi on takaviistoon muutenkin huono.

Ohjaus on hiljaisessa vauhdissa jouhean kevyt, joten pysäköintipaikoilla pyörittely ei vaadi vaivaa. Vauhdin kasvaessa se kuitenkin jäykistyy nopeasti ja palautus on hieman liian äkkinäinen ollakseen luonnollinen. Voimakkaasta ohjausvasteesta pitävä koeajaja puolestaan moitti E-Pacen ohjausta siitä, että se on liian kevyt aivan keskialueen tuntumassa ja jäykistyy vasta sitten. Ajotilan vaihtaminen ei tunnu vaikuttavan vasteeseen. Kaistavahti ei toimi jouheasti vaan tekee ohjauksesta vastahankaisen.

Luontevimmillaan E-Pacen ohjaus on mutkaisella kantatiellä, jossa alustaan kohdistuu vauhdin johdosta tavallista enemmän painetta. Siellä Jaguarin kulku osoittaa sen kantavan kunnialla merkin perinnettä. Sisäkaarteen puoleisia pyöriä yksittäin jarruttavalla Torque Vectoring -järjestelmällä varustettu E-Pace ohjautuu nopeasti ja tarkasti kuljettajan käskyjen mukaan eikä tee mitään äkkinäisesti vaan toimii miellyttävän jouheasti.

Erinomainen ajokäytös

Vaikka tie miten keikuttaisi Jaguaria, E-Pace ei hätkähdä mistään vaan selvittää kaikki paikat kissaeläimen tavoin. Jousitus nielee hyvin kaikenlaiset epätasaisuudet huonopintaisella tiellä ja auto mukailee erinomaisesti mutkaisen ja mäkisen tien kaikkia kaarroksia. Kovassa vauhdissa tiukoissa kurveissa jousitus tuntuu jopa pehmeältä, suhteellisen korkea auto nojaa voimakkaasti ulkokaarteen puoleisiin pyöriin, mutta E-Pace pysyy silloinkin hyvin ryhdissä. Kuljettajan tuntuma auton liikkeisiin on koko ajan erittäin hyvä.

Moottoritiellä 120 km/t vauhdissa E-Pace on tieprofiilista ja tuulen voimakkuudesta riippumatta järkähtämättömän vakaa ja tuntuman perusteella se olisi sitä varmasti paljon suuremmissakin nopeuksissa, jos rajoitukset sallisivat kovemman vauhdin.

E-Pacen alusta pehmentää huonopintaisten kantateiden voimakkaat iskut erinomaisesti mutta karkeapintaisilla maanteillä 80-100 km/t nopeuksissa 18-tuumaiset 60-sarjan ContiVikingContact 6 -kitkarenkaat välittävät pientä pintatärinää ja välillä nypytystäkin matkustamoon. Yllättävää on, että E-Pace toimii 20-tuumaisilla pyörillä paremmin – Moottori-lehden toimittajan Lauri Ahtiaisen koeajojutun mukaan niillä ei nypytyksestä tarvitse kärsiä, mutta hänkin oli jutun julkaisemisen jälkeen havainnut saman vaivan 18-tuumaisilla pyörillä varustetulla Jaguarilla ajaessaan.

Arkinen moottori

Koeajoautossa oli tehokkaampi 180-hevosvoimainen versio Jaguarin kaksilitraisesta Ingenium-dieselmoottorista, jonka valmistaja toi markkinoille kolmisen vuotta sitten.

Voimanlähde toimii jouheasti varsinkin kun yhdeksänvaihteinen automaattivaihteisto vaihtaa todella siististi. Kovin urheilulliselta kone ei kuitenkaan tunnu – äänimaailmaltaan se vaikuttaa arkiselta Jaguarin merkkimielikuvaan suhteutettuna eikä suorituskykykään tee mitään erityistä vaikutusta vaikka riittääkin hyvin arkiajoon. Vauhti sen enempää kuin kiihtyminenkään eivät sitä paitsi tunnu tukevasti rakennetussa, painavassa autossa.

Vaihtosiivekkeitä E-Pacen ohjauspylväässä ei ole, joten manuaalisti vaihtava joutuu liikuttelemaan keskikonsolissa olevaa vaihdekeppiä. Muiden nyky-Jaguarien pyöreä vaihteenvalitsin ei kuulu E-Pacen varustukseen.

Ajotilavalinnoista löytyy dynaamisen tilan, mukavuusasennon ja eco-vaihtoehdon lisäksi Land Roverista tuttu sade/jää/lumi-tila, jonka jälkeen järjestelmä vielä kysyy, aktivoidaanko liukkaalta pinnalta lähtö. Koeajossa Jaguarilla ei ajettu maastossa mutta normaalissa liikenneympäristössä E-Pace selvitti hankalatkin lumiset ja jäiset paikat. Maavaraa on reilut 20 senttiä ja Jaguarin lyhyet etu- ja takaylitykset helpottavat pahoissa paikoissa liikkumista.

PLUSSAT

+ Hyvät ajo-ominaisuudet
+ Nopea ja tarkka ohjaus
+ Nielee kuopat hyvin

MIINUKSET

- Pientä tärinää 18 tuuman pyörillä
- Ohjausvaste ei säädy
- Aika epämukava takapenkki

Vastinetta rahalle

Jaguar E-Pace näyttää aika hauskasti muotoillulta, mutta muotoilun ehdoilla tehtynä autona se on joiltain osin epäkäytännöllinen. E-Pacen hintahaitari on melkoinen, etuvetoisena ja manuaalivaihteisena 150-hevosvoimaisella dieselillä Jaguarin kompakti katumaasturi maksaa vain 38 000 euroa ja samalla moottorilla nelivetoisena ja automaattivaihteistolla 47 000 euroa.

Siitä ylöspäin E-Pace muuttuu kokoisekseen jo aika kalliiksi autoksi. S-varustelun lisähinta on 7 000 euroa, SE:n 12 500 euroa ja HSE:n 18 000 euroa. R-Dynamic-versiot ovat kussakin varustetasossa noin 4 000 euroa kalliimpia. Kallein E-Pace R-Dynamic HSE 300-hevoisvoimaisella bensakoneella maksaa lähes 87 000 euroa. Nähtävästi E-Pace kannattaa joka tapauksessa ostaa 20-tuumaisilla vanteilla valitsipa muuten minkä varustetason tahansa. Niille, joilla on vanhoilta ajoilta huonoja kokemuksia englantilaisista autoista, kerrottakoon, että E-Pace valmistetaan Magnan tehtailla Itävallassa ja jatkossa sitä tullaan tekemään myös Kiinassa.

TEKNIIKKAA

VERROKIT

• Volvo XC40
• Seat Ateca
• BMW X1

Juha Partanen