Jarmo Mäkilä (s.1952) on arvostettu ja menestynyt postmodernisti kuvataiteilija. Hänen tuotantonsa tunnetaan pääasiassa poliittisista ja työläisaiheista, erilaisista populaarikulttuuriin liittyvistä aiheista sekä toimeliaista pikkupojista, jotka hän esittää puolisurrealistisella tyylillä. Mäkilä on ollut mestari tulkitsemaan aikalaistaidetta ja uusia virtauksia.
Mäkilä kuuluu niin taiteilijoihin, jotka pystyvät maalaamaan suvereenisti ja vahvalla tunteella mistä tahansa aiheesta. Osa Mäkilän teoksista ei ole aiheiltaan alkuunkaan helppoja, vaan hän haastaa katsojan hyväksymään, ettei taideteos imartele kauneudellaan. Maalaus kertoo tarinaa ja käsitteellistää oma kertomuksensa.
Teokset jopa pelottavia
Mäkilän työt ovat erityisen kiinnostavia siksi, että osa niistä on synkkiä, aiheiltaan epäkaupallisia ja joskus jopa pelottavia. Taiteilija käy teoksissaan läpi omia lapsuuden muistojaan, joista on saattanut jäädä jälkiä hänen töihinsä. Kun joku toinen taiteilija käsittelee samankaltaisia aiheita, tämä saattaa jopa vähentää keräilijöiden kiinnostusta. Mäkilän kohdalla näin ei käy.
Mäkilän tinkimättömyys katsojaansa kohtaan on ihailtavaa. Hän puhuttelee vain kangasta ja paljastaa omia tuntemuksiaan. Joskus tuntuu kuin katsoja olisi urkkijan asemassa. Tällainen tuntemus on nykyään melko harvinainen taidemaailmassa.
Jarmo Mäkilä opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa 1970-luvun alussa. Hän debytoi vuonna 1970 eli opintojensa alkuvaiheessa. Taiteilija on toiminut opettajana samoissa oppilaitoksissa ja myöhemmin myös vt. professorina. Taidekentällä Mäkilä on vaikuttanut aktiivisesti muun muassa Taidemaalariliiton varapuheenjohtajana, puheenjohtajana ja Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana.
Mäkilän teoksia on lähes kaikissa arvostetuissa taidemuseoiden kokoelmissa ja julkisissa kokoelmissa. Hän on osallistunut useisiin sekä kotimaisiin että ulkomaisiin ryhmänäyttelyihin. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyjä lähes joka vuosi jossakin päin Suomea tai ulkomailla.
Hinnoissa nousuvaraa
Jarmo Mäkilän tuotannosta löytyy myös sijoituskohteita. Jopa eniten puhutuilla Mäkilän poliittisilla teoksilla on hyvän provenienssin kera sijoitusstatus, sillä ne peilaavat erinomaisesti 1960- ja 1970-lukujen henkeä ja taidetta. Yleensä poliittiset teokset eivät päädy sijoituskohteiksi, koska ne jakavat sijoittajia.
Mäkilän teoksia on silloin tällöin ollut huutokaupoissa jälkimarkkinoilla myynnissä, tosin harvoin ja hyvä niin, sillä teosten hinnat ovat olleet turhan alhaiset.
Esimerkiksi Bukowkskisilla huudettiin jokunen vuosi sitten Mäkilän pyöreä Kuutamolla-maalaus (1992) 2 000 eurolla. Saman aikakauden Mäkilän teosten hinnat ovat kuitenkin noin 15 000–25 000 euroa.
Jälkimarkkinoilla, esimerkiksi Hagelstamilla Mäkilän 1980-luvun lopun grafiikkaa on huutokaupattu vain 200 eurolla. Tällä hetkellä Mäkilän tuoreiden teosten hinnat ovat noin 5 000–30 000 euron paikkeilla.
Sijoittajalle kookas ja värikäs akryylimaalaus
Mäkilä on tunnettu erityisesti suurista ja värikkäistä akryylimaalauksistaan. Sijoittajalle juuri tällainen maalaus on hyvä hankinta. Ensisijaisesti kannattaa yrittää ostaa menestyneen ja arvostetun taiteilijan yksityisnäyttelystä se teos, jonka kuva on kutsukortissa. Yleensä tällaiset teokset pitää varata galleristilta jo paljon ennen näyttelyn alkua.
Jarmo Mäkilä sai vuonna 2002 arvostetun Pro Finlandia -mitalin ja vuonna 2014 taiteilijaeläkkeen.
Mäkilä on edelleen aktiivinen taiteilija ja odotusarvot ovat suuret. Mäkilä on aina ollut avantgarde-taiteilija, askeleen edellä aikaansa. Siksi on kiinnostavaa nähdä, tuleeko vielä jokin uusi suuntaus, jonka Mäkilä edelläkävijänä esittää meille.
