Juhani Linnovaara (s. 1934) on yksi Suomen eturivin taiteilijoista, tunnettu surrealisti ja legendaarinen nykytaiteilija jo eläessään.
Juhani Linnovaara opiskeli Suomen Taideakatemiassa, jonne nuori Juhani pääsi kesken lukuvuoden yksityisoppilaaksi Lennart Segerstrålen ansiosta. Taideakatemiassa Linnovaaraa ohjasivat muun muassa Sam Vanni, Erkki Koponen ja Aarre Heinonen. Taiteilija teki opintojen jälkeen opintomatkoja Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin ja myöhemmin vielä Etelä-Eurooppaan.
Vuonna 1953 Linnovaara piti debyyttinäyttelynsä Porvoossa Edelfelt-Vallgren -museossa. Tuolloin arvostettu keräilijä Arne Gyllenberg osti Juhani Linnovaaran Omakuva kello kädessä -teoksen. Tuon kauden taide eroaa huomattavasti siitä, mistä hänen tuotantonsa nyt tunnetaan.
Taiteilija teki vielä 1950-luvulla maisemamaalauksia ja asetelmakuvauksia. Tyyli oli realistinen. Vuonna 1959 Linnovaara piti yksityisnäyttelyn tunnetussa galleria Artekissa Helsingissä ja kaikki teokset myytiin. Tämä oli paras mahdollinen myyntivaltti nuorelle taiteilijalle, ja siitä sai alkunsa hänen alati kasvava suosionsa. Sven Fazer tilasi Linnovaaralta tilaustyön Vantaalle Fazerin tiloihin.
Taiteilija osallistui 1960-luvulla useisiin ulkomaisiin taidenäyttelyihin. 1960-luvun loppupuolella hänen tyylinsä muuttui ja suosio kasvoi entisestään. Vuonna 1969 hänet palkittiin Pariisin nuorten biennaalissa.
Humoristiset olennot pidettyjä
Linnovaara osallistui Venetsian biennaaliin Suomen edustajana vuonna 1970. Hän oli jo tuolloin alkanut maalata moderniin pohjaan ja värimaailmaan yhdistettyjä historiallisia muotokuvia, joissa muotokuvan kohteena oli sammakoita ja muita humoristisia hahmoja.
Linnovaaran teoksia ylistettiin. Tästä innostuneena hän jatkoi humorististen olentojen kuvaamista, ja haltioituneita keräilijöitä oli yhä enemmän. Vuonna 1978 Juhani Linnovaara oli Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilija.
1980-luvulla taidebuumin aikana Juhani Linnovaaran teokset olivat kuumimpia nykytaiteen sijoituskohteita, ja hänen teoksiaan huutokaupattiin eniten nykytaiteen genrestä. Vuonna 1980 modernin taiteen huutokaupassa Linnovaaran Katedraali-maalaus myytiin 390 000 markalla, kun lähtöhinta oli 200 000 markkaa. Kyseessä oli tuolloin ennätyshinta nykytaiteesta. Teos meni porilaiseen yksityiskokoelmaan.
Pertti ja Henna Niemistö olivat Linnovaaran taiteen suuria keräilijöitä, ja heidän Linnovaara- teoksiin perustuva kiertonäyttely pidettiin Hämeenlinnan ja Didrichsenin taidemuseoissa sekä Wäinö Aaltosen museossa 1990-luvun alussa. Vuonna 1998 Juhani Linnovaaran retrospektiivinen näyttely kiersi jopa viisi kotimaista taidemuseota.
Juhani Linnovaaran teoksia löytyy useista suomalaisista taidemuseoista. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1971 ja professorin arvonimen vuonna 1994.
Linnovaaran halutuimpia ja arvostetuimpia maalauksia ovat edelleen 1960-luvun lopun sekä 1970- ja 1980 -lukujen teokset ja nimenomaan varhaisimmat humoristiset muotokuvamaalaukset ja sen jälkeen tulleet sammakko-oliot sekä katedraaliaiheiset teokset.
Hinnat pysyttelevät korkealla
Juhani Linnovaaran 1960-luvun lopun ja 1980-luvun isokokoiset akryylimaalaukset ovat noin 5 000–8 000 euron huutokauppahinnoissa, mutta Monarkki-muotokuvamaalauksia on huutokaupattu myös 20 000 eurolla. Nykyään 1970-luvun guassitkin ovat lähemmäs 3 000 euron hintaisia. Sekatekninen Aurinkokatedraali-työ vuodelta 1967 huutokaupattiin taannoin 4 800 eurolla.
Taiteilija teki paljon myös kevyitä tekniikoita, guasseja, vesiväritöitä ja paljon muun muassa grafiikkaa. Myös hänen kevyellä tekniikalla toteutetut teokset ovat pysyneet korkeissa hinnoissaan. Värikkäät, humoristiset ja tarpeeksi yksinkertaiset työt sopivat hyvin myös nuortuneen taidekeräilijäkunnan taidemakuun.
Olen joskus törmännyt Linnovaaran nimiin tehtyihin väärennöksiin, mutta ne ovat niin harvinaisia, että hänen teoksiaan voi hankkia melko luottavaisin mielin tunnetuista taidekaupoista.
Pauliina Laitinen-Littorin
