Birger Kaipiainen ui taiteilijana monella tapaa vastavirtaan. Kun 1950–60-luvuilla ihailtiin pelkistettyä ja yksinkertaista muotoilua Kaj Franckin hengessä, hänen töissään koristeet valtasivat pinnan ja niiden runsaus oli ylenpalttista. Kaipiaisen tyyli leikitteli ja mursi keramiikkataiteen rajoja.
Birger Kaipiainen (1915–1988) valmistui keramiikka- ja koristetaiteilijaksi vuonna 1937. Sen jälkeen hän siirtyi suoraan työskentelemään Arabialle. Kaipiainen tekikin uransa Arabialla lukuun ottamatta neljää vuotta Rörstrandin tehtaassa ja vuotta Italiassa Richard Ginorin tehtaalla.
Kaipiaisen lapsuusvuosien kesät Sortavalassa emigranttiperheessä sekä Valamon luostarin taianomainen ilmapiiri tekivät vaikutuksen nuoreen Birgeriin. Hänen töissään näkyy voimakas itämaisuuden ja bysantin vaikutus.
Omintakeisella koristeellisella ja leikittelevällä tyylillään hän oli vaikuttamassa Suomessa siihen, miten keramiikkataide nousi vapaiden taiteiden joukkoon. Kaipainen oli vahvasti taiteilija, ei nimetön tekijä.
Kaipiaista on kuitenkin jopa kritisoitiin aikanaan siitä, että hänen työnsä olivat hyödyttömiä, vailla todellista funktiota, ”taidetta taiteen vuoksi”.
Muotoilija ja keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen vuonna 1953. Kuva: Aarne Pietinen Oy, Museovirasto.
Tuotannossa neljä eri kautta
Harri Kalha on Birger Kaipiainen -teoksessaan jakanut taiteilijan tuotannon neljään kauteen: 1940-luvun lyyriseen materialismiin, 1950-luvun figuraaliseen modernismiin ja 1960-luvun radikaaliin ornamentalismiin sekä 1970-luvun maagiseen, pittoreskiin kauteen.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tarkat aikarajaukset ovat pikemminkin viitteenomaisia tunnistamisen ohjenuoria kuin tiukkoja jäsentelyn välikappaleita.
Italialaisen taiteen vaikutus näkyi 1940-luvulla Kaipiaisen töissä. Niissä näyttäytyvät karnevaaleista tutut harlekiinit ja linnanneidot. Kuva-aiheet on välillä kehystetty esiripuilla, joka tuo mieleen näyttämön.
Töissä on myös selkeää varhaisrenessanssin henkeä, ja Botticellin kuuluisat maalaukset ovat mitä ilmeisemmin inspiroineet Kaipiaista. Tässä vaiheessa Kaipiainen ei ollut vielä matkustanut Italiaan, vaan italialaisuus oli hänen mielikuvituksensa luomaa.
Kun hän lopulta matkusti maahan 1950-luvulla, töissä alkoi näkyä picassomaista tyylittelyä. Naishahmot olivat pitkäkaulaisia, hieman keilamaisia olentoja. Keramiikkateoksista tuli itsenäisiä töitä, pienoisveistoksia.
Vuodesta 1954 alkaen Kaipiainen työskenteli neljä vuotta Rörstrandin tehtailla Ruotsissa. Siellä hänelle annettiin täysi taiteellinen vapaus, ja töihin tuli yhä enemmän surrealistisia piirteitä.
Birger Kaipiaisen 1940-luvun koristevati ”Haciendan naiset” huudettiin 1 600 eurolla. Kuva Stockholms Auktionsverk
Keilamaiset naishahmot Birger Kaipiaisen vadissa sijoittuvat 1950-luvulle. Vati huudettiin 2 800 eurolla. Kuva Stockholms Auktionsverk
Teoksissa lukuisia yksityiskohtia
Ihmishahmot väistyvät Kaipiaisen tuotannossa 1960-luvulla, jolloin teosten pinnoille ryöppysi voimakkaita ja ylenpalttisia koristeita. Niiden tunnusomaisia piirteitä ovat aistillisuus, paratiisiaiheet ja pintojen moniulotteisuus.
Väripaletissa tyypillisiä sävyjä ovat turkoosi, koboltinsininet, violetti ja keltainen.
Pienet keramiikkahelmet ilmestyivät esineiden pinnoille 1960-luvulla. Ne houkuttavat katsomisen ohella koskettamaan.
Kaipiaisen koristelussa tyypillistä oli ”tyhjän tilan kammo”, teokset olivat täynnä yksityiskohta.
Arabian valmistama Birger Kaipiaisen koristevati huudettiin 3 600 eurolla. Kuva Stockholms Auktionsverk
Näyttämön kaltaiset huvilat ja verannat kattokruunuineen ilmestyivät Kaipiaisen töihin 1970–80-luvuilla. Ne ovat kenties saaneet inspiraationsa iloisista kesistä, jotka taiteilija vietti Bökarsissa, Armi Ratian huvilalla.
Birger Kaipiaisen Huvila-aiheinen koristevati. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Armi Ratian kuoleman jälkeen huvila-aiheisissa töissä esiintyy tyhjyys: juhlat ovat päättyneet, vieraat ovat lähteneet.
Orvokit, linnut ja kellot –tietyt aiheet toistuvat eri vuosikymmenillä
Yksi taiteilijan tuotannossa toistuva aihe on orvokki. Ensimmäisen kerran se esiintyi valtavana hahmona 1940-luvun Nocturne-teoksessa. Kaipiaisen puolison Maggin kuoleman jälkeen valmistunut teos Orvokkimeri Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967 on kuin haikea jäähyväistyö vaimolle.
Välillä orvokki oli koriste muiden joukossa, toisinaan se irtautui omaksi taide-esineekseen. Halutessaan orvokin voi tulkita liittyvän feminiinisyyteen ja seksuaalisuuden mysteeriin.
Numeroitu Orvokki-koristelautanen vuodelta 1967 huudettiin 295 eurolla. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Linnut, kuten joutsenet, kiurut, riikinkukot ja kuovit, esiintyvät Kaipiaisen taiteessa. Kuoviin on liitetty tarina, että se olisi lintuja rakastaneen Kaipiaisen nuoruuden ystävän lempinimi. Tämä kertoi Kaipiaiselle, että muuttolinnuilla oli sisäinen kello, joka ilmaisi, milloin niiden tuli lähteä ja palata.
Birger Kaipiaisen Helmilintu 1960-luvulta on huudettu Stockholms Auktionsverkillä 117 500 eurolla. Birger Kaipiainen voitti Grand Prix'n helmilinnuistaan Milanon triennaalissa vuonna 1960. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Kelloaihe löytyy monista Kaipiaisen töistä. Aika – erityisesti kellonaika viisitoista yli kaksitoista – oli merkityksellinen hänelle.
Kaikissa hänen töissään taskukellot ovat pysähtyneet kyseiseen aikaan. Kellonajan on sanottu symbolisoineen tämän rakkaan ystävän liian varhaista kuolemaa.
On myös mahdollista, että kello muistuttaa meitä omasta kuolevaisuudestamme memento mori -hengessä.
Melankoliaa ja mysteerejä
Melankolia sävyttää useita Kaipiaisen teoksia. ”Ikävä on minulle pysyvä olotila, joka voi hetkeksi kaikota, tullakseen uskollisesti takaisin”, Kaipiainen on itse sanonut.
Kaipiainen oli monella tapaa mysteeri. Taidehistorioitsijoille työt ovat täynnä johtolankoja ja tulkinnan avaimia, jotka linkittyvät sekä toisiin teoksiin että taiteilijaan itseensä.
Töiden perhosaiheet metamorfooseineen, avonaiset laatikot ja kiinnipysyvät lokerot sekä näyttämöt, joissa esirippua on raollaan vain osittain, herättävät monia ajatuksia.
Aiheista ei löydä samalla tapaa suomalaista luontoa kuin esimerkiksi Tapio Wirkkalan jäästä inspiroituneissa lasiteoksissa. Kaipiaisen luontoaiheissa on aistittavissa todellisen luontokokemuksen sijaan mielikuvituksen värittämä paratiisi.
Toki Kaipiaiselle rakkaat aiheet, kuten kuovi, orvokit ja perhoset, voi mieltää myös suomalaiseen luontoon kuuluviksi. Hänen inspiraationsa pulppusi kuitenkin alitajunnan, fantasian ja mielikuvituksen maailmasta.
Kaipiaisen uniikkikeramiikka hinnoissaan
Vaikka Kaipiainen on nyt rakastettu taiteilija, Kaipiaisen varhaistuotanto 1930-luvun lopulla ei mennyt aikoinaan kaupaksi. Arabiassa pohdittiin Kaipiaisen irtisanomistakin.
Näitä vanhoja esineitä tulee harvemmin vastaan, ja ne ovat keräilymielessä kiinnostavia.
Kaipiainen suunnitteli uransa aikana pääasiassa uniikkiesineitä. Kaipiaisen keramiikka herättää myös kansainvälisestä kiinnostusta, ja uniikkitöiden hinnat nousevat huimiksi niin kotimaassa kuin maailmallakin. Upean uniikkityön hintahaarukka voi esineestä ja huutokaupasta riippuen nousta parhaimmillaan useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.
Jo Kaipiaisen elinaikana hänen töittensä arvo nousi. Kaipiainen teki myönnytyksen myös sarjatuotannolle, jotta suuri yleisökin voisi ostaa hänen töitään.
Klassikoksi muodostunut Paratiisi-sarja on hyvä esimerkki astiastosta, johon sukupolvet toisensa jälkeen rakastuvat. Muutama vuosi sitten hänen 1971 suunnittelemansa Sunnuntai-astiasto otettiin uudelleen tuotantoon.
Vanhempi alkukauden tuotanto näissä sarjatuotantoon otetuissa esineissä on arvostetumpaa kuin uusi.
Kaipiainen suunnitteli sarjatuotantona myös joitain koristeastioita 1980-luvulla limited edition -periaatteella. Näiden hinnat eivät luonnollisestikaan nouse uniikkitöiden hintojen tasolle.
1970-luvulla valmistettu Riikinkukko-aiheinen koristevati huudettiin 20 400 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Birger Kaipiaisen tarjotin jutun alussa olevassa kuvassa on 1940-luvulta, se huudettiin 6 182 eurolla. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
