Autoissa on edelleen yllättävän paljon huonoa suunnittelua, eikä uusikaan auto aina ole luotettava kumppani. Kestotesteissä uusien autojen luotettavuutta on koeteltu vuosikymmenien ajan.
”Active Tourer ei ole aito BMW. Emmekä viittaa tällä etuvetoon tai 3-sylinteriseen moottoriin – ne siedämme. Viittaamme kehnoon laatuun. Moottoria uhkasi vakava vika eivätkä kytkin ja vaihteisto toimineet merkille ominaisella tavalla. Omat periaatteet ja asiakkaan odotukset on säästetty piloille.”
Noin karua luettavaa on BMW 218i Active Tourerin kestotestin loppuraportti ja sen yhteenveto suomenkielisen Auto Bildin numerossa 14/2017.
Saksalainen Auto Bild -lehti aloitti autojen kestotestit vuonna 1986. Suomessa uusien automallien kestävyyttä kokeilevat kestotestit alkoivat vuonna 1965 Moottoriviesti-lehdessä. Vuonna 1973 Moottoriviestin kestotestit siirtyivät lehtifuusiossa Tuulilasi-lehteen.
Tekniikan Maailma aloitti omat kestotestinsä (myöhemmin nimeltään käyttötestit) vuonna 1977. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin testimatkaa pidennettiin 50 000 kilometristä 60 000 kilometriin, johon monen automallin huolto-ohjelman mukainen ensimmäinen iso huolto osuu.
Auto Bild -lehden julkaisemissa saksalaisissa kestotesteissä autoilla ajetaan selvästi suomalaistestejä pidempään: 100 000 kilometriä 24 kuukauden aikana.
Mazdassa nolla vikaa vuonna 2004
Auto Bild saavutti viime vuonna 250 kestotestin rajapyykin ja listasi niin mestarit kuin epäonnistujatkin.
Ensimmäisen nolla vikaa -tuloksen saavutti Mazda 6 Sport vuonna 2004. BMW 130i oli piikkipaikalla 2009-2013 ja BMW 528i Touring piti vanhalla testimenetelmällä kärkipaikkaa 2013-2014.
Epäonnistujia ovat olleet vikajättiläinen Citroën C8 2.2 HDi, jossa reistailivat niin pakokaasujen puhdistus, audiojärjestelmä ja tiivisteet kuin monet muutkin kohdat, sekä Peugeot 307 HDi 110 josta hajosivat turboahdin, kytkin ja pakokaasujen puhdistus. Epäonnistujien listalle kuuluvat myös vuosimallin 2000 Volkswagen Polo sekä edellisen sukupolven Volkswagen Touran.
Uusimmilla kriteereillä Auto Bildin 100 000 kilometrin kestotestin ilman vikoja ja valituksia on kulkenut vasta yksi auto, kaasukäyttöinen Audi A3 Sportback 1.4 TFSI g-tron, joka sai maksimiarviot ilman miinuspisteitä.
Tyyppivikoja paljastuu
Moottoriin nykyään kirjoittavan autotoimittajakonkarin Timo Turkulan mielestä viime aikojen testiraportit Tuulilasissa ovat olleet yhtä kuvakirjaa, tekstiä on todella niukasti. Sen sijaan Tekniikan Maailman 60 000 km käyttötestejä Turkula pitää aika hyvinä, vaikka hän sanoo joskus havainneensa niissä lievää kaunistelua.
”TM:n käyttötestit ovat paljastaneet tyyppivikoja. Muun muassa Škoda Superb oli telakalla viikkoja, kun DSG-vaihteisto sekoili ja hajosi. Volkswagen Golfin kestotestissä näkyi selvästi, mitä haittaa ylipitkästä 30 000 kilometrin huoltovälistä on turbolle”, Turkula toteaa.
Saksalaisten lehtien testit ovat Turkulan mielestä hyviä: Auto Bildin ja Auto, motor und sportin testien 100 000 km on riittävän pitkä matka ja raportit ovat perusteellisia.
Pitkillä käyttö- ja kestotesteillä on Turkulan mielestä paikkansa, sillä ne tuovat autojen ominaisuudet eri vuodenaikoina esille. ”Ajettavuus, mukavuus, jousitus, istuimet, näkyvyys, melutaso, kulutus, ohituskiihtyvyys, tilat, käytännöllisyys, hallintalaitteet, käytettävyys, ym.”, hän luettelee kestotesteissä käsiteltäviä ominaisuuksia.
Autoissa on eroja
Päätoimittaja Olli Koivusalon mukaan Tuulilasin käyttötestin idea on nimenomaan auton käytettävyydessä. ”Eri vuodenaikoina autoista löytyy erilaisia ominaisuuksia, joten olemme katsoneet 12 kuukauden testin perustelluksi”, hän luonnehtii testiä.
Koivusalo muistuttaa, että autoissa on edelleen eroja, itse asiassa yllättävän suuriakin: ”Tekniseltä luotettavuudeltaan autot ovat toki ihan eri tasoa kuin 1960–70-luvuilla, mutta toisaalta kuluttajien vaatimukset ovat kasvaneet. Huonoa suunnittelua ja kehnoa laatua ei hyväksytä samalla tavalla kuin joskus ennen.”
Turbo on kulutusosa
Tekniikan Maailman toimituspäällikkö Velimatti Honkanen kertoo, että testit kiinnostavat lukijoita.
”Jos vikoja ilmenee, ne luonnollisesti raportoidaan, mutta pääpaino on ominaisuuksien testaamisessa. Parissa viime vuosien autossa on esiintynyt esimerkiksi turbovikoja, joten turbokin on nykyään kulutusosa”, Honkanen toteaa heidän 60 000 kilometrin käyttötestistään.
Honkasen mukaan valmistajat ja maahantuojat suhtautuvat testeihin neutraalisti, eikä testiin yleensä ole vaikeuksia saada autoa. ”Omana aikanani auto on kerran jouduttu ostamaan. Tehdas ei halunnut antaa autoa tuotannon alkupäästä näin pitkään testiin. He kuitenkin myyvät samoja autoja asiakkaille, joten mielestämme oli oikeutettua ottaa auto käyttötestiin”, Honkanen kertoo.
Ruostuminenkin näkyy
Suomen Auto Bildin päätoimittaja Jarmo Markkanen kertoo, että saksalaisissa kestotesteissä autojen mahdollisten ongelmien on huomattu ilmenevän vasta testimatkan edetessä, lähempänä 100 000 kilometriä.
”Lyhyemmissä kestotesteissä ei useinkaan tule esille auton kestävyydestä kertovia ominaisuuksia, vaan lähinnä ns. lastentauteja. Varsin monen nykyauton huoltoväli on vasta 30 000 kilometrin kohdalla, ja 100 000 kilometrin aikana huollossa käydään usein jo kolme kertaa.”
”Mahdollinen ruostuminen on myös osittain kiinni ajokilometreistä, sillä mitä enemmän kilometrejä, sitä enemmän tiellä olevat hiukkaset, kuten hiekka yms. kuluttavat ruostesuojausta. Mikäli korroosionesto tai osien suojaus paneelein on heikko, se saadaan selville usein sitä paremmin mitä enemmän autolla ajetaan”, Markkanen toteaa.
KESTOTESTIN EDUT KOEAJOON VERRATTUNA
Autoliiton kommentaattorit:
- Autolla tulee ajettua selvästi tavallista koeajoa enemmän, jolloin autosta ja ennen kaikkea sen laadusta saa varmasti huomattavasti realistisemman käsityksen kuin lyhyellä koeajolla.
- Autolla tulee ajettua enemmän arkiajoa vastaavalla tavalla. Näin esimerkiksi tavaratilan ja auton muiden tilojen käytännöllisyys ja käytettyjen ratkaisujen laadukkuus tulee paremmin esiin.
- Autolla tulee ajettua eri vuodenaikoina.
- Pidemmän testin aikana saadaan hyvin esiin suunnitteluvirheet ja laatuongelmat. -30 000 kilometrin testissä auton peruskäytössä suunnitteluvirheet tulevat esiin.
-60 000 kilometrin testissä voidaan vetää alustavia johtopäätöksiä todellisesta laadusta.
-100 000 kilometrin testissä nähdään jo varsin kattavasti auton akilleenkantapäät.
