Kia Rio on saanut uuden, aiempaa tyylikkäämmän ulkoasun. Se luo odotuksia muutenkin uudemman tuntuisesta autosta, mutta niihin Rio ei vastaa. Vanhahtavuudessa on kuitenkin sekä hyviä että huonoja puolia.
- Kia Rio Plussat
- Kia Rio Miinukset
- Kia Rio Tekniikkaa
- Kia Rio vastinetta rahalle
- Kia Rio Hinta alk. 18 990 e
Kialta on tullut melkoisella vauhdilla uusia malleja. Yksi korealaismerkin viime aikojen uutuuksista on pikkuauto Rio, jonka ulkonäkö on suunniteltu Kian design-keskuksissa Saksassa ja Kaliforniassa mutta tiiviissä yhteistyössä Etelä-Korean Namyangin design-keskuksen kanssa.
Vuonna 2015 Rio oli 473 000 kappaleen myynnillään Kian maailmanlaajuisesti parhaiten myyvä malli, jonka osuus oli 16 prosenttia merkin koko myynnistä. Rio on myynyt hyvin myös Suomessa, se on ollut jopa luokkansa rekisteröidyin automalli kuten tapahtui lokakuussa 2014.
Nyt uusi, neljännen sukupolven Kia Rio poikkeaa profiililtaan selvästi edeltäjästään. Sen aiempaa tasapainoisempi ulkonäkö johtuu pidemmästä konepellistä, suuremmasta etuylityksestä, sentin verran pidemmästä akselivälistä, kapeammasta ja pystymmästä C-pilarista sekä lyhyemmästä takaylityksestä. Uusi Rio on 4065 mm pitkä, eli puolitoista senttiä pidempi kuin edeltäjänsä, ja puoli senttiä matalampi.
Uuteen Rioon on tarjolla laaja valikoima bensa- ja dieselmoottoreita, joista Kian kolmisylinterinen 1.0 T-GDI -moottori joko 100 tai 120 hevosvoiman tehoisena on luonteva valinta pikkuauton konepellin alle. Kyseinen kevyt ja kompakti moottori on Kia cee’distä tuttu ja maahantuoja uskoo sen nousevan Rion suosituimmaksi voimanlähteeksi.
Riossa raikasta konservatismia
Uusi Rio on vanhahtavuudessaan joiltain osin tavallista käytännöllisempi auto. Kun sen ohjaamoon istuutuu, näkymä tuntuu arkisen vanhanaikaiselta. Hallintalaitteet ovat kuitenkin hyvin käsillä eikä niiden toimivuuskaan anna aihetta moitteisiin – päinvastoin, monet kytkimet toimivat paremmin kuin erilaiset kosketusnäyttöjen painikkeet.
Rio käynnistetään perinteiseen tapaan avaimella ja käsijarrua käytetään kunnon kahvasta – molemmat positiivisia piirteitä viimeistään siinä vaiheessa kun auton kanssa tulee ongelmia ja sitä joudutaan silti liikuttelemaan, mutta molemmat ratkaisut ovat myös nopeampia käyttää kuin avaimeton käynnistys ja sähköisen seisontajarrun painike. Polttoainesäiliön korkkikin avataan vanhahtavaan tapaan sisällä kuljettajan istuimen juuressa olevalla pienellä vivulla.
Perinteisten ratkaisujen ohella kevytkäyttöisyys on Riolle luonteenomaista: polkimet eivät vaadi suurta voimaa, vaihteensiirto liikkuu varsin liukkaasti eikä ohjauskaan vaadi muskeleita vaikkei siinä maantievauhdissa olekaan samanlaista kepeyttä kuin joissain takavuosien aasialaisissa autoissa. Kialla on opittu tekemään kohtalaisen luonteva vastetta omaava ohjaus – väkisin väännettävä Rion ratti ei ole.
Sisätilat Kia Riossa vaatimattomat
Kian istuimet näyttävät kohtuuhyviltä, mutta matka-ajossa ne tuntuvat halvalla tehdyiltä eikä niiden tiukan kimmoisa pinta anna luontevaa ja vartaloa myötäilevää tukea. Etuistuinten selkänojien portaittain kahvalla toimiva säätö verottaa etenkin kuljettajan ergonomiaa mutta heikentää myös etumatkustajan mukavuutta.
Rion takapenkki on nykyään aika usein vastaan tuleva tapaus. Sen istuinkorkeus on matalahko ja istuinosa sekä varsin lyhyt että takakeno. Takapenkin selkänoja on liian joustamaton ja alaosastaan sen verran kupera että se sopii toisille selkätyypeille ja toisille ei. Jalkatilaa 180-senttisen kuljettajan takana on niin että toinen samanmittainen mahtuu istumaan hänen takanaan, mutta jalkoja ei mahdu juurikaan liikuttelemaan ja takamatkustaja jäykistyy sijoilleen jos matka on pitkä.
Joustavaa pirteyttä
Kian tuhatkuutioinen kolmisylinterinen T-GDI-moottori on sekä kierrosherkkä että joustava. Kierroslukumittarissa punainen alue alkaa 6 500:sta ja varsinkin reippaasti vaihteita käyttämällä Rio tuntuu pirteältä. Yli 6 000 kierrokseen iloisesti kiertävällä koneella pieni Kia liikkuu sen mitä tarvitseekin.
Ainakin yhden hengen kuormalla Rion hyvä käytännön suorituskyky jopa yllättää, mutta myös laiska vaihteiden käyttäjä pärjää hyvin liikenteessä moottorin laajan vetoalueen ansiosta. Ainoastaan erittäin matalilla kierroksilla kevyt kolmipyttyinen kone hyytyy, joten autokoulujen dieselmoottoreille soveliailla taloudellisen ajon opeilla Rio ei kulje.
Matka-ajossa tulee esiin Rion kevyen kaasupolkimen kääntöpuoli: tasakaasulla ajettaessa kaasujalkaa joutuu jännittämään ja se väsyy nopeasti. Onneksi Kiassa on vakionopeussäädin, jota Riossa tulee käytettyä ahkerasti.
Kia Rio kulutti reippaassa ja paljon taajama-ajoa sisältävässä koeajossa 7,7 litraa sadalla kilometrillä, mikä on auton kokoon nähden paljon mutta tasaisemmalla liikkumisella Rion saa varmasti kulkemaan vähemmälläkin polttoaineella.
Eloisaa pehmeyttä
Riossa on eloisa alusta, joka kommunikoi hyvin. Vaikka Kian alusta tuntuu nopeassa kaarreajossa pehmeältä, Rio käyttäytyy siivosti ja ainakin kuivalla asfaltilla pitokyvyn rajat on helppo havaita. Kaarteessa kaasupoljinta liikaa painettaessa Kian perä kevenee niin että Rio jopa yliohjautuu mutta kaikki tapahtuu hyvin luontevasti.
Mutkaisella kantatielläkin Rio on aivan kelvollinen ajettava, vaikka kori nojaakin voimakkaasti ulkokaarteen puoleisiin pyöriin. Soratiellä Rio on pehmeän jousituksensa vuoksi eloisa, jopa hauska auto.
Moottoritievauhdissa Rion vakaus jättää toivomisen varaa, mutta kyse on enemmänkin hieman huterosta tunteesta kuin siitä etteikö Kia pysyisi tiellä – alusta kestää kyllä vauhtia kunhan kuski osaa asiansa.
Vaikka koeajoautossa oli Premium Packiin kuuluvat, profiililtaan järkevän oloiset 195/55 R 16 -kokoiset renkaat, maantienopeuksilla Kian alusta täristää karkeilla tienpinnoilla selvästi. Rion matkustamoon kuuluva rengasmelu on ikävän terävää sorttia. Kolmisylinterisille ominainen räyhäkäs moottorin äänikin kantautuu sisään tavallista karkeampana, joten sekä tiemelu että moottorin melu, jotka molemmat tuntuvat löytävän korista kumisevaa kaikupohjaa, kielivät keskimääräistä heikommasta ääneneristyksestä.
Monentasoista varustelua
Rioon on tarjolla kolme varustetasoa, LX, EX ja TX. Koeajoautossa ollut EX-varustetaso sisältää perusvarustuksen lisäksi muun muassa 15 tuuman kevytmetallivanteet, keskikyynärnojan liukutoiminnolla, peruutuskameran dynaamisilla ohjausviivoilla, vakionopeussäätimen nopeusrajoittimella ja viiden tuuman värillisen kosketusnäytön.
Automaattisen hätäjarrutusjärjestelmän jalankulkijan tunnistuksella, kaistavahdin ja 3,5-tuumaisella LCD-näytöllä varustetun Supervision-mittariston saa EX-varusteiseen Rioon, kun ostaa tehdasasenteisen Advanced Driving Assistance Packin 840 euron verolliseen hintaan. Paketti kuitenkin edellyttää 891 euron hintaisen Premium Packia, johon kuuluvat 16 tuuman kevytmetallivanteiden ohella automaattinen ilmastointi, kromisomistetut kahvat sisällä, LED-takavalot ja sadetunnistin tuulilasissa.
Seitsemäntuumainen kosketusnäyttö ja navigointijärjestelmä sekä älypuhelinten integroimista varten Rion kosketusnäyttöön saatavat Android Auto- ja Apple CarPlay -yhteensopivuudet tulevat vasta ylimmässä TX-varustetasossa.
Vastinetta rahalle: Kia Rion hinnat alkavat 100-hevosvoiman 1.0 T-GDI -moottorilla 16 990 eurosta. Koeajettu 120-hevosvoimainen versio EX-varustuksella on kaksi tonnia kalliimpi. Kialla on seitsemän vuoden takuu. Kia Rio on mutkaton perusauto, jolla liikkuminen on helppoa, mutta mitään erityisen houkuttelevaa siinä ei ole. Eurooppalaisista kilpailijoista löytyy enemmän luonnetta ja parempia ajo-ominaisuuksia samaan tai edullisempaan hintaan – esimerkiksi Style-varusteinen Seat Ibiza 115-hevosvoimaisella litran koneella on tonnin halvempi – mutta Kia on onnistunut hankkimaan hyvän maineen ja uusi Rio on aika mukavan näköinen.
+ Kevytkäyttöisyys
+ Kätevyys taajama-ajossa
+ Pirteä ja jouhea moottori
- Täristys karkeilla pinnoilla
- Melua maantieajossa
- Vaatimattomat istuimet