Kia Stonic on trendikäs mutta karu

Mustassa koeajoautossa Kia Stonicin nykymuodin mukainen ulkoasu ei tule samalla tavalla esiin kuin iloisissa kaksivärisissä yksilöissä. Perusolemukseltaan Stonic on helposti omaksuttava käyttöauto, jonka miinuspuolia on Kian monille malleille tyypillinen niukka äänieristys.

”Stonic tulee olemaan seksikkäin auto luokassaan”, Kia Motors Europen markkinointijohtaja Artur Martins kehui uutta mallia kesäkuussa sen lanseeraustilaisuudessa Amsterdamissa.

Nyt kun Stonic on saatu markkinoille ja koeajettavaksi, voi todeta että automaailman tapaan Martins viljeli ylisanoja Kian uudesta kompaktista katumaasturista – tai oikeastaan tilanne on muuttunut sitten viime kesän. Viime vuoden loppupuolen aikana markkinoille samaan segmenttiin on tullut uusia kilpailevia malleja kuten Volkswagen T-Roc ja Volvo XC40. Niiden rinnalla Stonic kalpenee, vaikka ei hassumpi auto olekaan.

Stonic ei ole Kian brändille samanlainen uusi ulottuvuus kuin iso GT-auto Stinger, vaan aika luonnollinen laajennus mallivalikoimaan. Stonicin ulkoasu on reipas, mutta ei erotu kovinkaan selvästi nykyisten kompaktien katumaastureiden joukosta. Stoniciin on kyllä tarjolla silmiinpistäviä värivaihtoehtoja ja -yhdistelmiä. Koeajettu musta auto ei käy niistä esimerkiksi.

Kuorensa alla Kia Stonic on sukua Rio-mallille ja erilaisesta korista huolimatta autoilla on samat hyvät ja huonot puolet. Rakenteellisesti keskeinen mitta, akseliväli, on molemmissa autoissa sama, tekniikka on paljolti yhteneväistä ja ohjaamokin on tutun näköinen.

Varustelistalta automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä jalankulkijan tunnistuksella, kaistavahti – ei siis kaista-avustin vaan piipittävä varoitin – ja kaukovaloautomatiikka kuuluvat korkeimpaan TX-varustetasoon. Kuolleen kulman valvontajärjestelmän ja peruutettaessa toimivan risteävän liikenteen varoitusjärjestelmän saa verollisena reilut 600 euroa maksavassa lisävarustepaketissa.

Kumua maantiellä

Ison GT-mallin Stingerin tapaan Stonicin ulkoasun muotoilu on varsin onnistunut ja se luo uuden mallin vastattavaksi odotuksia, joihin Kian kompakti katumaasturi ei kaikilta osin vastaa. Se, että kojelauta ja hallintalaitteet ovat niin samanlaisia kuin muissa Kioissa voi olla tunnelman kannalta miinus, mutta Stonicin ratin taakse on helppo kotiutua ja kaikki toimii niin kuin pitääkin.

Sen sijaan etuistuimet ovat Rion tapaan turhan vaatimattomat ja ennen kaikkea portaittain säätyvä selkänoja haittaa ergonomisesti parhaan mahdollisen ajoasennon saavuttamista. Joillekin kuljettajille Stonicin selkänojan pykälöiden suoma asento voi sopiakin, mutta ainakaan allekirjoittanut ei saanut istuinta mieleisekseen.

Pienten kolmisylinteristen bensiinimoottorien rouhea moottorin ääni kuuluu yleensäkin eri autoissa muita voimanlähteitä selvemmin auton sisälle, mutta Stonicissa se tulee läpi raaemman kuuloisena kuin parhaissa kilpailijoissa. Silti konehuoneessa tapahtuva elämöinti ei ole Stonicin häiritsevä piirre vaan pyörien ja tien kosketuksesta syntyvä kumu, joka löytää Kian korista kaikupohjaa. Kunnon massaus voisi tehdä hyvää Stonicille. Taajama-ajossa tiemeluun ei kiinnitä huomiota mutta maantieajossa se tekee Kiasta karun tuntuisen auton.

Mukava taajamissa

Kia Stonicin hyvät puolet tekevät siitä mainion cityauton. Se on vaivattoman kevytkäyttöinen kaikilta osin. Hyvän tuntuman välittävä ohjaus on taajama-ajossa miellyttävän kevyt ja jouhea. Käsikäyttöinen vaihteensiirto toimii riittävän sulavasti, jarruissa on hyvä tunto ja hallintalaitteet ovat selkeät.

Ainakin kevyellä kuormalla moottorin voimavaratkin riittävät mainiosti – litran pikkukone on sekä riittävän vääntävä että kierrosherkkä. Tietenkin käyttäjän täytyy ymmärtää, että sitä pitää kierrättää enemmän kuin vääntövahvaa dieselmoottoria.

Riittävän tiheästi välitetty vaihteisto sopii suomalaisiin nopeusrajoituksiin. Satasen vauhdissa pikkukone kiertää kuutosvaihteella 2 400 kierrosta minuutissa. Reipasvauhtisessa ja taajamapainotteisessa koeajossa Stonic kulutti polttoainetta 7,8 litraa sadalla kilometrillä, mutta alle seitsemän litran kulutuksen saa suhteellisen helposti.

Stoniciin on turboahdetun pikkukoneen ohella kaksi vapaasti hengittävää moottorivaihtoehtoa, 1,2-litrainen bensiinimoottori ja 1,6-litrainen diesel, mutta niillä Kia on jo suoritusarvojensa puolesta jähmeämpiliikkeisempi ja käytännössä myös vähemmän notkea kaarreajossa.

Suomessa yli puolet Rio-malleista myydään yhden litran turbokoneella ja se noussee Stonicinkin suosituimmaksi voimanlähteeksi. Kia on kehittämässä kaksoiskytkinautomaattivaihteistoa pikkukoneen oheen manuaalivaihteiston vaihtoehdoksi.

Säätämistä suorilla

Taajamaliikenteestä maantieajoon siirryttäessä Stonicin kuljettajalla säilyy hyvä ohjaus- ja takapuolituntuma auton liikkeisiin. Vauhdin kasvaessa ohjausvaste lisääntyy niin kuin monissa nykyautoissa. Jäykistyminen tapahtuu Kiassa suhteellisen luontevasti, mutta samalla keskialueelta katoaa tarkkuus.

Keskialueen epämääräisyyden ja keskikohdan puuttumisen huomaa lähinnä moottoritieajossa, kun rattia joutuu suorillakin tieosuuksilla jatkuvasti kääntelemään hieman edestakaisin ja ajaminen on hienoista hakemista ja paimentamista. Lisäksi voimakas sivutuuli ja syvät urat saavat Stonicin ohjauksen vetelemään sivuttaissuunnassa.

Stonicin alustaratkaisussa on riittävän pitkät joustovarat ja pääsääntöisesti Kia kulkee mukavasti, mutta pientä värinää tai tärinää välittyy matkustamoon koeajoautossa olleista profiililtaan maltillisista 205/55 R 17-koon ContiVikingContact 6 -kitkarenkaista huolimatta. Alempien LX- ja EX-varustetasojen Stoniceissa on vielä pienemmät 15-tuumaiset vanteet. Kaarreajossa Stonic käyttäytyy tasapainoisesti ja on hyvin luonteva ajettava.

Nelivetoa Stoniciin ei ole luvassa vaan malli säilyy jatkossakin etuvetoisena. Maavaraa on 17-tuumaisilla vanteilla 18,3 senttiä, mikä on katumaastureille tyypillistä luokkaa.

Ei sähköpenkkejä

Stonicin kuljettajan paikalla ei jää kaipaamaan ympärilleen lisätilaa, mutta kapeahkot etuistuimet sopivat pienille ja keskikokoisille ihmisille. Tukeva kuljettaja tai edessä matkustava tuskin tuntee niissä oloaan kotoisaksi. Sähkösäätöisiä istuimia ei ole lisävarustelistalla.

Kauhukahva puuttuu kuljettajan oven yläpuolelta ja takana takkikoukku on jostain syystä vain vasemmanpuoleisen kahvan yhteydessä.

Stonicin etuistuimille on helppo mennä, mutta takaovista sisään meno vaatii jo hieman enemmän kumartumista.

Keskimittaisen mieskuljettajan takana jalkatilaa on niukasti toiselle samanmittaiselle. Pitkäjalkaisen kuljettajan taakse täysikasvuisia matkustajia on turha yrittää istuttaa. Takapenkin istuinosa on syvyyssuunnassa lyhyt ja aika takakeno. Selkänoja on pysty ja reunimmaisten paikkojen koverrukset selkänojassa kapeahkot. Paikat eivät tunnu erityisen mukavilta.

Tavaratilaa on perusmuodossa 352 litraa, selkänojat kaadettuna 1 155 litraa. Tilassa on kaksoispohja. Pohjien välissä on matala, vähän päälle kymmenen senttiä korkea tila, ja alimmaisena tila varapyörälle, jota koeajoautossa ei ollut toisin kuin Amsterdamissa ensiesittelyssä nähdyssä autossa.

Vastinetta rahalle:

Stonicin lähtöhinta 17 990 euroa tuntuu edulliselta, mutta sillä saa vain 1,2-litraisen ja 84-hevosvoimaisen nuhapumpun konehuoneeseen. Oikeampi hinta on 21 490 euroa, jolla saa turboahdetun 1,0-litraisen Stonicin halvimman version.

Koeajossa ollut TX-varusteinen Stonic maksaa melkein 24 000 euroa. Pari milliä lyhyemmän Seat Aronan saa 115-hevosvoimaisella yhden litran turbokoneella Style-varusteisena 20 955 eurolla. Pari senttiä Stonicia pidempi Peugeot 2008 maksaa 110-hevosvoimaisella 1,2-litraisella turbokoneella ja hyvällä Allure-varustuksella 22 590 euroa. Volkswagenin melkein kymmenen senttiä Stonicia pidemmän T-Rocin hinnat lähtevät 23 605 eurosta.

Mitään erityistä hintaetua Stonicilla ei siis ole. Jos arvostaa seitsemän vuoden takuuta, se on Kian vahvuuksia.

 Juha Partanen

PLUSSAT

+ Helppo- ja kevytkäyttöisyys

+ Kätevyys taajama-ajossa

+ Pirteä ja jouhea moottori

MIINUKSET

- Meluisa maantieajossa

- Portaittain säätyvät selkänojat

- Pientä täristystä ajoittain

TEKNIIKKAA