Suunnittelija Kaj Franckin arkinen Kilta-sarja ja sen seuraaja Teema tunnetaan hyvin monessa suomalaiskodissa. Franck uudisti Arabian koko astiastoajattelua Kilta-sarjallaan, josta tuli suunnannäyttäjä Arabian uudessa modernissa linjassa.
Kaj Franck (1911–1989) oli vain 17 vuotias aloittaessaan opinnot Taideteollisuuskeskuskoulun huonekalupiirtäjän osastolla. Noina vuosina funktionalismin aatteet rantautuivat Suomeen.
Aluksi Franck innostui funktionalismista käytännöllisestä muotokielestä puhtaasti esteettisenä ilmiönä. Vasta myöhemmin aatteen kokonaisvaltainen ideologia taloudellisine ja sosiaalisine ulottuvuuksineen sai hänet valtoihinsa.
Myös ruotsalaisen kansankodin ”vackrare vardagsvara” -aate (kauniimpaa arkitavaraa) toimi tärkeänä periaatteena.
Perinteisesti astiastot olivat olleet moniosaisia, koristeellisia ja vielä sotavuosina niiden muotokieli oli hakenut inspiraationsa menneiltä vuosisadoilta. Vuoden 1949 Kaunis Koti-lehden artikkelissaan ”Räjäyttäkää astiastot!” Franck julisti, että modernisoituvassa maailmassa myös astiastojen tuli olla yksinkertaisempia, mutta entistä monikäyttöisempiä. ”Materiaalin, massan tulee antaa esineille niiden luonteensa”, hän kirjoitti.
Franckin näkemys esineeseen liittyvästä estetiikasta oli kokonaisvaltainen: hän pohti esinettä eettisen, taloudellisen ja sosiaalisen näkökulman kautta. Julistus oli kiinnostavalla tavalla paradoksaalinen: toisaalta uudistettiin, toisaalta palattiin perinteisiin talonpoikaisesineisiin ja niiden yksinkertaiseen muotokieleen.
"Antakaa hänen yrittää"
Julistus konkretisoitui Franckin Arabialle suunnittelemassa Kilta-astiastossa. Ensimmäinen Kilta-sarja sisälsi vain kahdeksan osaa.
Astiat olivat myös monikäyttöisiä. Lautanen saattoi toimia myös kantena, ja tarjoiluastian saattoi nostaa suoraan uunista pöytään. Kahvitasseista puuttuivat peilit eli kupin paikka, joten ne toimivat tarpeen tullen myös pieninä tarjoiluastioina.
Lisäksi pinoutuvina esineet oli helppo säilyttää pienemmissäkin komeroissa toisin kuin vanhanaikaiset suuret astiastot liemikulhoineen ja terriineineen.
Kaj Franck: Vihreä Kilta, Arabia, 1900-luvun puoliväli. Kuva Bukowskis
Kilta oli myös tuotannollis-taloudellisesti hyvää suunnittelua. Esineen valmistusprosessia nopeutti se, että sama perusmuoto taipui moneen: muutaman pikkumuutoksen kautta kahvikupista tuli sokerikko tai kermakko. Se oli edullinen valmistaa, joten hintakin jäi näin ollen edulliseksi.
Kilta-sarjalla pyrittiin myös uuteen ajatteluun, jossa kuluttajan ei ollut tarpeen ostaa kerralla koko astiastoa, vaan sitä voitiin koota pikkuhiljaa tarpeiden mukaan. Näin siitä tuli astiasto, joka sopi niin opiskelijan budjettiin kuin nuoren parin kasvavaan perheeseen.
Franck oli ajatellut Killan koko kansan astiastoksi, johon vähävarainenkin pystyisi ostamaan. Tähän liittyy myös ajatus kansan maun kohentamisesta, se kun piti yhä koristeellisista ja romanttisesti kuvioiduista astioista. Tässä mielessä Kilta-sarja oli myös rohkea avaus uuteen pelkistetympään tyyliin.
Kilta-sarjan kermapullo kertoo ajasta, jolloin kaikilla ei ollut jääkaappeja. Se oli suunniteltu mahtumaan kahden ikkunan väliin, jossa se pysyisi viileänä. Kuva Bukowskis
Uutta ajattelua ei tehtaalla hyväksytty nikottelematta, vaan Franck joutui taistelemaan Kilta-astiastonsa puolesta. Leena Maunulan artikkelin ”Räjäyttäkää astiastot”-artikkelin mukaan Wärtsilä Yhtymän vuorineuvos oli lopulta murahtanut ”Låt honom nu försöka” (antakaa hänen nyt yrittää).
Kilta-sarjan väritys oli valkoinen, musta, keltainen, vihreä ja sininen. Franckin suunnittelemat alkuperäiset värisävyt olivat voimakkaampia kuin lopulta tuotantoon päätyneet. Hänen ajatuksensa oli, että sarjaa yhdisteltäisiin kattauksissa eri väreissä. Myöhemmin sarja laajeni ja siihen kuului lukuisia eri osia.
Kaj Franck: Kilta, Arabia, 1900-luvun puoliväli. Kuva Bukowskis
Kilta-astiaston rottinkiset lisäosat ovat harvoin säilyneet. Kuva Bukowskis
Kilta-astiasto perustui perusmuodoille eli ympyrälle ja suorakaiteelle. Kuva Bukowskis
Killan jälkeen tuli Teema
Kilta-sarjan elinkaari oli yli 20 vuotta. Se tuli myyntiin vuonna 1953 ja valmistus lopetettiin vuonna 1975. Vuonna 1981 Franck suunnitteli Teema-sarjan, joka jatkoi Killan perintöä. Muotoilultaan ja väritykseltään Teema kuitenkin eroaa kuitenkin jonkin verran Kilta-sarjasta. Lisäksi Teema erosi valmistettiin fajanssin sijaan kivitavarasta. Molemmat sarjat ovat nykyään klassikkoja.
Kiltaa ja Teemaa voi yhdistellä. Kuva Bukowskis
Myöhemmin Teemaan suunniteltiin myös uusia osia Franckin hengessä. Suunnittelijoina olivat mm. Oiva Toikka ja Heikki Orvola.
Molemmat sarjat ovat nykyään klassikkoja.
Miksi Kilta on niin rakastettu sarja? Kaj Franck on itse luonnehtinut muotoilufilosofiaansa seuraavasti: ” Eikö kauniin perimmäinen merkitys ole välttämätön, toimiva, perusteltu ja oikea?”
Hänen mukaansa esineiden tuli olla yksinkertaisia, käytännöllisiä, monikäyttöisiä, kohtuuhintaisia, funktionaalisia ja kestäviä. Juuri sellaisia kuin Kilta, jota käytetään ja keräillään jo monessa polvessa.
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
LÄHTEET:
Hård af Segerstrand, Maunula, Räsänen, Kosonen, Parko, Salminen, Connah: Kaj Franck: Muotoilija. Formgivare. Designer
Aav, Kovanen, Kumela, Leppänen Vakkari, Viima, Yli-Viikari: Arabia: keramiikka, taide, teollisuus
Kalha Harri : Kansallisbiografia, Kaj Franck (1911 - 1989)
Maunula Leena:”Räjäyttäkää astiastot”, teoksessa Kaj Franck Muotoilija, Formgivare, Designer WSOY Helsinki 1997, 31-70
Kaj Franck Form Nr.9/1967
Yle Areena: Pro Arte Utili, Lasikylä
