Kimmo Schroderus (s. 1970) on arvostettu suomalainen kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan parhaiten suurista teräksisistä scifi-aiheisista veistoksistaan.
Schroderus opiskeli Helsingissä Kuvataideakatemiassa vuosina 1991–1995, Tukholmassa kuninkaallisessa kuvataideakatemiassa kuvanveiston laitoksella vuosina 1995–1996 ja jälleen Helsingin Kuvataideakatemiassa 1996–1998. Ennen yliopisto-opintojaan taiteilija opiskeli myös Oriveden taidekoulussa vuosina 1989–1990.
Kimmo Schroderus aloitti teostensa esittelyn vuonna 1993 Tampereella Mältinrannassa yhdessä kuvanveistäjä Riikka Purosen kanssa ja piti oman debytointinäyttelynsä Jyväskylässä Galleria Wivissä. Tämän jälkeen taiteilija on esitellyt teoksiaan säännöllisesti sekä kotimaassa että ulkomailla. Lisäksi Schroderus on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin.
Taiteilija on tehnyt toistakymmentä julkista taideteosta, joista muun muassa Helsingin taidemuseon omistuksessa oleva Risteys (2011) on Finlandia-talossa.
Toinen esimerkki Schroderuksen julkisista taideteoksista on Ylöjärvellä vuonna 2018 julkistettu Eppu Normaalin kunniaksi tehty veistos Alamökki. Taiteilija sai idean teokseen bändin ensimmäisen treenikämpän päätyseinästä.
Schroderus on voittanut useita taidekilpailuja. Huomattavin on Ars Fennica -taidepalkinto vuonna 2004.
Hänen teoksiaan on hankittu merkittäviin taidekokoelmiin, kuten Kiasman ja Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmiin, Hanna ja Pertti Niemisen säätiön kokoelmaan sekä Saastamoisen että Gösta Serlachiuksen -säätiöiden kokoelmiin.
Vahva muotokieli kiehtoo
Kiinnostava vivahde Schroderuksen tuotannossa ovat useat erityylisiset periodit.
Taiteilijan aiheet ovat pysyneet kautta linjan vähintään puoliabstrakteissa scifi-, kone-, tieteis-, dystopia-, kauhu-, fantasia- ja gotiikkateemoissa. Vahva muotokieli, laajat ja vivahteikkaat pinnat ja kovat materiaalit ovat hänelle tunnusomaisia.
Schroderus käyttää teoksissaan useita tehokeinoja, ja isokokoiset veistokset saattavat ahdistaa ja jopa pelottaa katsojaa. Lopulta tunne on kuitenkin puhdistava ja voimaannuttava. Onkin vaikea kuvitella, ettei katsoja tuntisi mitään katsoessaan Schroderuksen teosta.
Vaikka kokisi Schroderuksen teokset haastavina, vakavina ja provosoivinakin, tarjoavat ne myös leikillisiä ja rauhoittavia tuntemuksia. Näin siksi, että dynaamiset veistokset ovat sommittelultaan tasapainoisia ja luovat harmonista tunnelmaa katsoipa niitä sitten läheltä tai kaukaa.
Taiteilijan suosikkimateriaali on haponkestävä teräs. Lisäksi hän on käyttänyt veistoksissaan vahvistettua muovia, mäntyä ja koivua.
Taiteilija on tehnyt myös pienempiä veistoksia, kuten esimerkiksi haponkestävästä teräksestä tehty Gloves (2021). Uniikkiteosten (6 kpl) aiheena on iltapukuhansikkaat. Vuotta aiemmin hän teki yhdessä taiteilijapuolisonsa Noora Schroderuksen kanssa hienon Dachshund-veistossarjan.
27 vuotta taiteen alalla -teos (2017) on vaikuttava ja erityylinen veistos Schroderuksen tuotannossa. Lasikaappiin sijoitettu kankaasta tehty ihmisen luuranko kuuluu Serlachiuksen taidekokoelmaan.
Suomen Kuvanveistäjäliiton Veistoskaupassa (nettikauppa) oli myynnissä muutama Schroderuksen haponkestävästä teräksestä tehty pienoisveistos. Esimerkiksi Grandma-veistoksen (20 x 20 x 27 cm) hinta oli 4 000 euroa.
Tasokkaat teokset puhuttelevat
Kimmo Schroderus on ottanut ansaitusti paikkansa yhtenä eturivin nykytaiteen kuvanveistäjistä Suomessa. Eikä ihme, sillä teokset ovat ainutlaatuisia, tasokkaita ja puhuttelevia.
Jotta teokset olisivat myös sijoituskohteita, tulisi niitä myydä jälkimarkkinoilla ja hintojenkin pitäisi nousta.Toistaiseksi Schroderuksen tuotanto on museotaidetta ja tarkoitettu isoihin tiloihin.
Jos taiteilija innostuu tekemään enemmän pienveistoksia ja grafiikkaa, ne olisivat todennäköisesti heti suosittuja. Jokainen grafiikkavedos tai pienveistos saa kodin uudelta keräilijältä, joka taas markkinoi taiteilijan tuotantoa läheisilleen, ja näin kiinnostus leviää ja hinnat nousevat tulevaisuudessa.
Schroderus on taiteilijana uransa aktiivivaiheessa. On mielenkiintoista seurata, mitä uutta hän keksii seuraavaksi, sillä Schroderus on mitä ilmeisimmin erittäin luova, tutkiva ja uutta etsivä taiteilija. Siksi uusi periodi voi olla jotain odottamatontakin.
Kiinnostavaa on myös nähdä, millaista hänen tuotantonsa on kymmenen vuoden kuluttua. Pehmenevätkö taiteilijan materiaalit ja teemat aiemmasta, vai säilyttääkö kovien materiaalien scifimestari loppuun asti oman vaikuttavan linjansa?
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija
