Kolarikorjaus on viime vuosina keskittynyt ja alan johtavat yritykset ovat kasvaneet voimakkaasti. Jopa duopolin vaarasta puhutaan. Vakuutusyhtiöiden mukaan kilpailu kuitenkin toimii.
Moni kolarikorjaamo on hoksannut jo vuosikymmeniä sitten, kuinka tasainen ja varma bisnes vakuutuksesta korvattavien vaurioiden korjaaminen on. Työlaskujen maksamisessa ei ole lainkaan viivettä eikä luottotappioita, koska vakuutusyhtiö on luotettava ja varma maksaja.
Kolarikorjaushinnat ovat nousseet tasaisesti. Vakuutusyhtiöilläkään ei aina ole ollut välitöntä tarvetta suitsia kustannuksia, koska ne voivat kompensoida kasvavia kuluja yksinkertaisesti nostamalla vakuutusmaksuja.
Onneksi alalla on kilpailua, ja vakuutusyhtiötkin ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota kolarikorjauskustannuksiin. Kustannussäästöjä haetaan mm. solmimalla kumppanuussopimuksia kolarikorjaamoiden kanssa.
Kumppanuussopimukset tähtäävät siihen, että tiiviimmän yhteistyön avulla tehostetaan prosesseja mm. karsimalla turhia välivaiheita pois.
Markkinajohtajina kaksi suurta korjaamoketjua
Edellä mainitun ”varman tulonlähteen” ovat huomanneet muiden muassa Autoklinikka ja Incar. Ne ovat kasvaneet Suomen johtaviksi kolarikorjauksiin erikoistuneiksi, merkeistä riippumattomiksi korjaamoketjuiksi.
Kumpikin on laajentunut voimakkaasti yritysostoilla. Alalla puhutaan jopa duopolista eli vaarana on, että kahdella suurella toimijalla alkaa olla liiankin merkittävä markkina-asema.
Kahden toimijan kasvusta on onneksi seurannut myös hyvää. Isoina toimijoina näillä yhtiöillä on pieniä paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaansa ja parantaa tehokkuutta. Lisäksi kahden ison toimijan keskinäinen kilpailu pakottaa osaltaan pitämään huolta työn laadusta.
Kuinka tehokkaasti järjestelmä sitten toimii? Pienenevätkö kustannukset?
Sitä on vaikea mitata ja arvioida, koska kiristyneet ympäristömääräykset pakottavat joka tapauksessa uusiin laiteinvestointeihin, ja yksi alan pullonkauloista on ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Lisäksi yhä teknistyneemmät autot ja sähköistyminen tekevät korjaamisesta haasteellisempaa.
Sekä Autoklinikka että Incar ovat kumpikin kaikkien suurimpien vakuutusyhtiöiden korjaamokumppaneita. ”Kaikki ovat kaikkien kumppaneita” -asetelma tuskin on paras mahdollinen tiukkaan kustannuskurinpitoon.
Mitä mieltä vakuutusyhtiö on kehityksestä? Kysymyksiimme vastasi kehityspäällikkö Lauri Juurijoki Lähi-Tapiolasta.
1. Onko kahden suuren toimijan kasvu ja merkittävä asema kolarikorjauksissa etu vakuutusyhtiön näkökulmasta?
”Markkinoiden voimakas keskittyminen on erittäin harvoin asiakkaan etu. Vauriokorjausmarkkina ei tee tässä poikkeusta. Lähi-Tapiolan asiakkaiden etu on markkina-asetelma, jossa on useita toisiaan kirittäviä toimijoita, jolloin markkinassa pärjätäkseen toimijoiden on kasvatettava kustannustehokkuuttaan, asiakaskokemustaan ja prosessitehokkuuttaan.
Kahden suuren toimijan kasvu on ollut tässä eduksi, ja onneksi markkinoilla näyttää syntyvän tervettä kilpailua ja vastavoimia duopolikehitykselle.”
2. Onko alalla riittävästi kilpailua, jotta kolarikorjausten hinta ei tasapäisty liikaa?
”Markkinassa on runsaasti hintavaihtelua, joten tasapäistymisestä ei ole ainakaan vielä merkkejä.”
3. Onko vakuutusyhtiössä koskaan pohdittu mahdollisuutta perustaa oma kolarikorjaamo, jotta korjauskustannuksiin voitaisiin vaikuttaa suoremmin itse?
”Asia ei ole ollut viime vuosina esillä. Euroopassa on muutamia esimerkkejä siitä, että vakuutusyhtiö toimii itse palveluntuottajana vahinkojen ennallistamisessa. Se voisi olla – varsinkin Lähi-Tapiolan kaltaiselle asiakkaiden omistamalle keskinäiselle vakuutusyhtiölle – hyvinkin luonnollinen tapa toimia.
Oman kolarikorjaamon tulisi kuitenkin pystyä toimimaan kilpailijoitaan kyvykkäämmin, jotta sellaisen perustaminen olisi mielekästä. Suomessa on tällä hetkellä toimiva vauriokorjausmarkkina, jossa on paljon hyviä isoja ja pieniä, merkkiriippuvaisia ja -riippumattomia toimijoita, joten asiakkaille löytyy helposti hyvä vaihtoehto jo nyt.”
4. Näkyykö kolarikorjauksen hinnassa se, tehdäänkö korjaus merkkikorjaamossa vai merkkiriippumattomassa kolarikorjaamossa?
”Perinteinen jako merkkikorjaamoiden ja merkkiriippumattomien korjaamoiden välillä alkaa markkinamuutosten vuoksi olla aikansa elänyt.
Enemmän eroa on hyvään kustannustehokkuuteen pääsevillä ja samaan aikaan korkealla laadulla ja hyvällä asiakastyytyväisyydellä toimivilla toimijoilla, jos niitä verrataan toimijoihin, jotka eivät ole kyenneet kehittämään ja uudistamaan toimintaansa.”
Pohjola Vakuutuksen ajoneuvokumppanuuksista vastaava Tommy Stenberg on Lähi-Tapiolan Juurijoen kanssa samoilla linjoilla:
”Kolarikorjauksen toimialalla todellinen kilpailu on tärkeää, ja markkinoilla tulee olla riittävästi hyviä vaihtoehtoja vauriokorjauksiin näiden kahden suuren toimijan lisäksi. Suurten toimijoiden etu on kehitysresurssien riittävyys ajoneuvotekniikan ja materiaalien kehittyessä.”
Merkkikorjaamoiden ja ”riippumattomien” kolarikorjaamoiden hintaeroja Stenberg kommentoi näin:
”Erottelu ei ole aivan näin suoraviivaista. Näemme molemmissa ryhmissä eritasoisia suoriutujia. Toimialalla meneillään oleva markkinamuutos sekä merkkitoimijoiden ansainnan muutos korostaa vauriokorjaamisen merkittävyyttä liiketoiminnassa.”
”Lisäksi vastuullisuuden tuomat vaatimukset toimialalla ovat omiaan kiihdyttämään peltiosien oikaisun, muoviosien korjaamisen sekä käytettyjen varaosien käyttöä ryhmästä riippumatta.”
Kustannusten nousu vain jatkuu
Vakuutusyhtiö If:stä saimme tuoretta tietoa kolarointien hintakehityksestä. Tiedot on poimittu vahinkokorvauksista, joita on maksettu If:n kaskovakuutuksen törmäysturvasta.
If:ssä kaskon törmäysturvasta maksettava keskimääräinen korvaus on kasvanut viiden viime vuoden (2019–2024) aikana noin 14 prosenttia. If:n tilastojen mukaan liikennevakuutuksen omaisuusvahingon keskimääräinen korvaus on kasvanut jopa hieman kaskovahingon vastaavaa enemmän.
Vakuutusyhtiöiden ja korjaamoiden välinen yhteistyö ei siis ole toistaiseksi pystynyt alentamaan korjauskustannuksia. Mikä neuvoksi?
Ajotapojen parantaminen kolareiden vähentämiseksi ei näytä meiltä autoilijoilta onnistuvan. Ilmeisesti ainoa keino on ajamista yhä enemmän kontrolloiva tekniikka ja siihen tähtäävä lainsäädäntö. Vai auttaako sekään?
Markus Nieminen
Kirjoittaja on Taloustaidon autoaineiston tuottaja
