Siinä missä 1880-lukua pidetään suomalaisen taiteen kultakautena, oli 1980-luku ehdottomasti kotimaisen taidekaupan kultainen vuosikymmen. Tuolloin taiteesta tuli trendikästä, ja taidehankinnat koteihin sekä yrityksiin yleistyivät.
Pelkästään huutokaupatun taiteen liikevaihto oli paljon korkeampi kuin pörssin osakevaihto.
Taiteen kokonaismyynti kasvoi lähes räjähdysmäisesti. Koska kysyntä ylitti tarjonnan, hinnat nousivat voimakkaasti ylikuumenemiseen asti. Samanlaisia taidebuumeja on nähty aikaisemmin muun muassa Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Nyt sellainen syntyi ensimmäistä kertaa Suomessa.
Ilmiö kehitti samalla merkittävästi taidemarkkinoitamme. Isoin muutos oli keskiluokan ja suomenkielisen yleisön kiinnostuminen huutokaupoista. Huutokaupoissa taidebuumi kumuloitui vuosiin 1989–1990.
Taidebuumi opetti sen, että parhaimmat sijoituskohteet myydään korkeasuhdanteessa huutokaupoissa ja klassikkotaiteilijoiden keskitason työt suhdannenousuissa. Laskukaudella näitä teoksia myydään vain, jos on pakko.
Oheisen taulukon taiteilijoista Schjerfbeckin arvostus on myöhemmin noussut isolla etumatkalla muihin. Seuraavaksi sijoittuvat Edelfelt ja Gallen-Kallela, joiden tuotannon hinnat ovat jatkuvassa nousussa.
Huutokaupat: suosituimmat taiteilijat 1980–1990
| Taiteilija | Myytyjä tauluja | Taulujen yhteisarvo mk/euroa |
| Berndt Lindholm | 35 | 6 285 550 / 1 057 154 |
| Hjalmar Munsterhjelm | 24 | 4 898 760 / 823 912 |
| Helene Schjerfbeck | 13 | 3 768 900 / 633 883 |
| Juhani Linnovaara | 30 | 2 975 570 / 500 455 |
| Albert Edelfelt | 39 | 2 707 170 / 455 313 |
| Ferdinand von Wright | 16 | 2 553 720 / 429 505 |
| Akseli Gallen-Kallela | 35 | 2 470 930 / 415 580 |
| Pekka Halonen | 32 | 1 995 600 / 335 635 |
| Oscar Kleineh | 14 | 1 962 350 / 330 043 |
| Eero Nelimarkka | 73 | 1 875 100 / 315 369 |
Lähde: Taidepörssi
Nelimarkan hinnat ovat laskeneet, mutta tuskin pysyvästi. Lindholmin, Munsterhjelmin ja Halosen hinnat ovat laskeneet, mutta myös siksi, ettei parhaimpia teoksia ole tullut huutokauppamyyntiin. Samoin on tilanne von Wrightin tuotannon kanssa.
Kleineh pitää hyvin hintansa, mutta hänenkin tuotantoaan nähdään harvemmin myynnissä.
Juhani Linnovaara kuoli vuonna 2022. Heti, kun hänen tuotannostaan tehdään laaja retrospektiivinen museonäyttely, tulevat parhaimmiston hinnat kaksinkertaistumaan. Linnovaaran tyyli sopii hyvin tähän ajankohtaan.
Marika Mäkelän ja Leena Luostasin teoksia jonotettiin
1980-luvulla hyvin suosittujen taiteilijoiden Marika Mäkelän ja Leena Luostarisen teoksia ei tuosta vain saanut edes hankittua, vaan heillä oli jonotuslistat.
Tunnettu galleristi Krista Mikkola neuvotteli esimerkiksi Marika Mäkelälle näyttelyt ruotsalaisiin ja ranskalaisiin gallerioihin, taidemessuille Tukholmaan, Hampuriin, Pariisiin ja Amsterdamiin, CCC Tours -taidekeskukseen ja Baselin taidehalliin.
Kuraattori Krista Mikkola oli 1980-luvun yksi merkittävimmistä galleristeista ja hänen vastuullaan oli opettaa vasta-alkajille keräilyn saloja ja ymmärrystä nykytaiteesta. Mikkola solmi tärkeitä suhteita taiteilija Leena Luostariselle muun muassa Tukholmaan ja Pariisiin ja edesauttoi siten taiteilijan maineen kasvua. Nykyään Mikkola toimii kansainvälisessä taideviennissä. Taustalla ravintola Kosmoksen seinällä Leena Luostarisen maalaus. Kuva Leena Louhivaara.
Suomalaisen nykytaiteen kansainvälistyminen oli lapsenkengissä, eikä käsitettä kuraattori edes ollut. Mikkolan panos taidekasvatukselle Suomessa on ollut huomattava.
Taiteilijan tapaaminen oli elämys
”Hyvin usein teos oli asiakkaan ensihankinta, joten vastuu taiteen pariin saattamisesta oli suuri. Suomessa ei ollut vielä nykytaiteen museoita, joten vaikuttajia olivat Nykytaide r.y. ja yksityishenkilöt, kuten Bengt von Bonsdorff, Simo Kuntsi, Pelle Taucher, Maire Gullischsen, Kerkko Keinänen, Eila Kivekäs ja Didrichsenit.”
”Ihmiset kaipasivat uskoa siihen, että isokokoinen maalaus sopii kotiin. Itse olin iloinen luottamuksesta, sillä usein sain laittaa kodin sisustuksen uusiksi: yhdistää vanhaa taidetta ja nykytaidetta.
Monille oli myös elämys tavata taiteilija ja aloittaa nykytaiteen seuranta. Avajaiset olivat sosiaalinen tapahtuma, joka välillä innosti spontaaneihin hankintoihin”, Krista Mikkola kertoo.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija
