Rokokoo on elämäniloinen, luonnonläheinen ja aistillinen tyylisuunta. Sen piirteitä on näkyvissä sisustuksissa myös nykyisin.
Rokokoo on Pariisista 1700-luvun alusta lähtöisin oleva tyyli. Sitä on luonnehdittu ilottelevaksi, herkäksi, kepeäksi ja aistilliseksi, ja se on leimautunut – ainakin jälkeenpäin – voimallisesti yläluokan tyyliksi.
Sen taustalla ei ollut mitään tiukkaa teoriaa, mutta sitä hallitsivat vaatimukset päästä vapaaksi akateemisista rajoituksista ja säännöistä. Esimerkiksi epäsäännöllinen muotokieli oli sille tyypillistä. Rokokoo tavoitteli kaikessa uutuuden, tuoreuden ja spontaanisuuden vaikutelmaa.
Yksi tunnetuimmista rokokootyylisistä interiööreistä on niin kutsuttu Prinsessan salonki Hôtel de Soubisessa Pariisissa. Sen on suunnitellut Gabriel- Germain Boffrand. Kuva: Wikipedia
Nimensä tyyli on saanut rocaille-simpukasta. Ranskan kielessä sana rocaille tarkoittaa s- ja c-kaarilla yhdistettyjä luonnonaiheisia ja epäsymmentrisiä ornamentteja ja ornamenttikoosteita sekä simpukka- ja koralliaiheita.
Simpukoiden lisäksi tyypillisiä koristeaiheita olivat erilaiset kukat, puhkeavat lehdet ja voluutat. Muotokieli oli orgaanista, ja s- ja c-kaaret näkyivät muun muassa huonekalujen muodoissa.
Rokokootuolin vasarahinta huutokaupassa oli 1 501 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Yksityiskohta tuolista. Simpukka oli tyypillinen koristeaihe.
Kukkakoristeltuun vitriinikaappiin saatettiin laittaa esille niin kirjoja kuin hienointa posliiniakin. 1700-luvun vitriinikaapin vasarahinta oli noin 1 500 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Rokokootyyliin vaikuttivat myös kiinan kanssa avautuneet kauppasuhteet. Tätä kiinalaisen kulttuurin, posliinin ja taiteen innoittamaa suuntausta kutsutaan nimityksellä chinoiserie eli kineseria. Erityisesti kiinalaista posliinia ihailtiin.
Friedrich Johann Böttger selvitti1700-luvun alussa posliininvalmistuksen salat ja pian Euroopassakin, Meissenin tehtaalla, alettiin valmistaa vaaleita posliiniastioita.
Tyylillä ja todellisella kiinalaisilla esikuvilla ei ollut välttämättä ollut paljoakaan yhteistä. Chinoiserie oli pikemminkin länsimainen tulkinta ja Kiinasta inspiroitunut tyyli. Myös itämainen tyyli innoitti sisustajia.
Ruotsissa Drottningholmin puistoon Loviisa Ulrikalle rakennettu huvilinna on chinoiserie-tyylisuunnan pohjoismainen huipentuma. Kuva: Wikipedia
Kauniissa 1700-luvun teepöydässä näkyy s-muoto, ja se on hengeltään kiinalainen. Teepöydän vasarahinta oli 3 177 euroa. Kuva: Auktionsverk
Sisustus suosi seurustelua
Barokkiin verrattuna rokokoointeriöörit olivat ilmavampia ja valoisempia. Arkkitehtuurissa näkyi pyrkimys pienemmän mittakaavan huoneisiin ja intiimin tilan luomiseen. Huonekalutkin olivat pienempiä, ja niiden määrä kasvoi läpi 1700-luvun: pelipöydät, kahvi- ja tarjoilupöydät sekä erilaiset kääntöpöydät yleistyivät. Istuimia pehmustettiin, ja uusi keksintö oli niin kutsuttu ammesohva.
Tyypillinen oli myös kaartuvalinjainen mahalipasto. Sisustuksessa pyrittiin luomaan yhtenäinen tila, jota koristivat tapetit, peilit, rintapaneelit ja usein taulumaisesti kehystetyt seinät. Huonekalut alkoivat irtaantua seinien vierustalta, ja ne ryhmittyivät mukaviksi oleskeluryhmiksi.
Uhkea piironki on niin kutsuttu mahalipasto, jonka on signeerannut Gustaf Foltiern (mestari Tukholmassa 1771–1804). Piirongin vasarahinta 1 325 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Kun katselee vanhoja muotokuvia ja maalauksia, niissä näkyy leimallisesti rokokoon seurusteluun keskittynyt salonkikulttuuri. Kuva-aiheina saattoi olla nurkkaukseen ryhmittynyt kirjan äärellä keskusteleva hoviväki, kahvihetki pienen pöydän ympärillä, puutarhajuhlat tai buduaarissaan divaanilla loikoileva kaunotar.
Naisten voimakas asema näkyy rokokoo-tyylissä, se sai vaikutteita aikansa vaikuttajanaiselta Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n rakastajattarelta Madame de Pompadourilta (1721–1764). Hän oli erityisen innostunut posliinista. Kuninkaallinen posliinitehdas Sèvres valmisti kauniita ympäri Eurooppaa ihailtuja käsinmaalattuja posliiniesineitä koristeeksi kahvi- ja teehetkiin.
Vuosien mittaan tyyli muuttui, ja huoneita ja esineitä koristeltiin yhä runsaammin ja ylellisemmin. Täysrokokoosta voidaan puhua jo 1730-luvulla. Muodissa olivat valtavat kampaukset ja ylelliset asut, joiden yksityiskohdissa ja runsaudessa rajana oli vain mielikuvitus.
Pohjoismaissa rokokoo hillitympää
Englannissa rokokoo sai hieman erilaisen muodon. Huonekalut olivat ranskalaisia käytännöllisempiä ja pelkistetympiä. Tunnetuin suunnittelija oli Thomas Chippendale (1718–1779), jonka huonekalujen mallikirja ”The Gentleman & Cabinet Maker’s Director” levisi laajalle ja teki tyylin tunnetuksi myös täällä Pohjoismaissa.
Ruotsiin ja Suomeen rokokoo saapui hieman jälkijunassa, vasta 1700-luvun puolivälin jälkeen. Pohjoismaissa rokokoo oli ranskalaista esikuvaa hillitympää, pelkistetympää ja yksinkertaisempaa. Tyyli jäi pohjoismaissa varsin lyhyeksi, sillä nurkan takan kurkisteli jo uusklassismi.
Kuva Thomas Chippendalen The Gentleman & Cabinet Maker’s Director - mallikirjasta.
Englantilainen pelipöytä on 1700-luvulta. Kätevä kääntömekanismi säästi tilaa. Kuva: Stockholms Auktionsverk.
Tyylillä on tapana tehdä paluu aika ajoin. Rokokootyyli oli esimerkiksi muotia myös 1800-luvun lopulla, jolloin sitä kutsuttiin uusrokokooksi ja myöhemmin 1900-luvulla.
Tarkkaile peilejä ja simpukka-aiheisia koriste-esineitä
Juuri nyt rokokootyyliset peilit ovat hyvin suosittuja. Samoin sisustajat hankkivat itselleen rokokootyyliin kuuluvia erilaisia simpukka-aiheisia koriste-esineitä. Myös sinivalkoista chinoiserie-tyylistä posliinia näkyy sisustuksessa.
Näitä innokkaat vintageharrastajat metsästävät nyt antiikki- ja vintagetapahtumissa.
Sisustuksessa simpukka-aiheet ovat nyt todella suosittuja. Sesanne-liikkeen kaunis simpukkarasia on ehtaa vintagea.
Upean 62 senttiä korkean rokokoopeilin vasarahinta oli 1 148 euroa. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Meissenin sinivalkoista posliinia 1900-luvulta. Kuva: Stockholms Auktionsverk
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
