Tunnustettu sanankäyttäjä M.A. Numminen lauloi 1970-luvulla suomeksi vanhan 1920-luvun saksalaisen foxin, jossa nautittiin likööriä. Ehkä tuollainen nostalgisointi sopiikin hyvin likööreille, sillä nykyään niiden tarjonta on aika vähäistä.
Vanhoja ruokalistoja tutkiessa huomaa kuitenkin, että likööreillä on ollut tärkeä asema gastronomiassa. Nyt kun arvostamme ruuassa ja juomassa paikallisuutta, puhtautta ja selkeitä makuja, voisi liköörikulttuuriakin jälleen elvyttää.
Näin alkusyksystä on metsien marjasato parhaimmillaan, joten hienoja raaka-aineita on saatavilla runsain mitoin. Klassiset mesimarja ja hilla ovat liköörinvalmistuksessa kärkisijoilla, mutta niin villit marjat, herukat, hedelmät kuin yrtitkin ovat erinomaisia raaka-aineita.
Likööri on helppo yhdistää monelle eri jälkiruualle, mutta yhtä hyvin se käy aperitiiviksi esimerkiksi soodalla, tonic-vedellä tai kuohuviinillä jatkettuna.
Konditoriat olivat tyypillisiä liköörinvalmistajia 1800-luvulla. Sopihan likööri sekä leivonnaisiin että niiden kanssa nautittaviksi. Laajempi kaupallinen valmistus alkoi 1800-luvun puolivälissä, kun tsaari myönsi 1867 turkulaiselle Anders Nordforsille luvan valmistaa liköörejä sekä muita alkoholituotteita.
Itä-Suomessa puolestaan Gustav Ranin sai ostaa Kuopiossa vanhan kruununtislaamon vuonna 1852 ja Lignell & Piispanen -nimellä edelleen toimiva yhtiö valmistaa yhä mesimarjalikööriä, joka lanseerattiin vuonna 1822.
Marjojen lisäksi yrtit ovat erityisen tärkeä liköörien valmistusaine, sillä liköörikin oli alun perin lääke, ja liköörien valmistus oli luostarien ja apteekkarien vastuulla. Maailman kuuluisin yrttilikööri lienee Chartreuse, jota kartusiaanimunkit valmistavat Ranskan alppiseudulla. Siihen tulee huhupuheen mukaan 130 erilaista yrttiä ja pohjana toimii vahva rypäleviina. Resepti on salainen.
Suomessa luostariliköörien perinnettä ylläpitää Valamon luostari yhteistyössä Hermannin viinitilan kanssa. Viime vuosien villiyrtti-innostus voisi rohkaista valmistajia kokeilemaan meilläkin hyvän vatsakatkeron valmistusta.
Tyypillisesti marjaliköörit valmistetaan uuttamalla marjoja sopivassa lämpötilassa puhtaaseen alkoholiin, jolloin marjojen maku- ja väriaineet säilyvät mahdollisimman puhtaina. Myös raaka-aineiden tislaaminen on mahdollista, mikä yleensä tarkoittaa voimakkaampia liköörejä. Sokeria tuotoksessa on aina oltava, sillä EU edellyttää sokeria olevan sata grammaa litrassa, jotta juomaa voisi kutsua likööriksi.
Liköörin valmistusta voi kokeilla aivan hyvin myös itse, mikäli marjasaalista on tullut runsaasti. Kaupalliset valmistajat voisivat kiinnittää huomiota pakkauksiin, sillä lituskaiset muovipullot eivät oikein ole arvostusta herättäviä.
Kolme yrttilikööriä
927574, Valamon Kultahunaja Munkkilikööri, Suomi, 14,46e (0,375 l)
Aromikas ja lämmittävä.
- Digestiivi
914071, Muteman Mutemaisteri, Suomi, 29,91 e (0,5 l)
25 erilaisen yrtin ja mausteen katkero.
- Digestiivi
175126, Metsänhenki, Suomi, 17,48 e (0,5 l)
Melko makea ja metsäisen yrttinen.
- Totiksi
Kokeile myös näitä liköörejä
949694, Kajo Arctic Cloudberry Liqueur, Suomi, 15,03 e (0,375 l)
Hieno lakkalikööri tyylikkäässä pullossa.
- Jäätelö
288116, Lapponia Mustikka, Suomi, 14,99 e (0,5 l)
Makea ja selkeän mustikanmakuinen likööri.
- Aperitiiviksi kuoharin kanssa
947969, Smakbyns Röd Granit, Suomi, 67,28 e (0,5 l)
Upean kirsikkainen ja intensiivinen likööri Ahvenanmaalta.
- Suklaafondant
Kolme uutta viiniä
901433, L'Olivier de Montrabech Rouge 2022, Ranska, 14,39 e
Etelä-Ranskasta tuleva kolme rypäleen punainen.
- Mausteiset pataruuat
924191, André Delorme Crémant de Bourgogne Brut, Ranska, 13,90 e
Ryhdikäs kuohuviini.
- Aperitiivi
926195, Mazzei Belgvardo Bronzone Riserva 2019, Italia, 26,50 e
Sangiovesesta valmistettu tyylikäs toskanalainen.
- Juustoille
Risto Karmavuo
Viiniasiantuntija, Haaga-Helia AMK
