Lottakuppi symboloi yhdelle isänmaallisuutta, tuo toiselle mieleen mummon ja joku tarkastelee sitä vain menneisyyden esineenä, keräilykohteena. Esinetutkijana pohdin, mitä kaikkia merkityksiä ja tarinoita lottakuppeihin kätkeytyy.
Lottatoiminta alkoi spontaanisti sisällissodan aikana 1918 valkoisten joukkojen ruokkimisella. Lotta Svärd perustettiin auttamaan suojeluskuntia maanpuolustuksessa. Toiminta laajeni vuosien varrella koko maanpuolustuksen tukemiseen.
Kuvan kuppia valmistettiin vuosina 1935–1939. Kuva: Hangon museon kokoelmat
Kannu Arabian AS-mallia, leima vuosilta 1932–1949. Kuva: Hangon museon kokoelmat
Muonitusjaoston työ, johon lottakupitkin kiinteästi liittyvät, oli alusta alkaen lottatyön keskeisimpiä toimialoja. Se oli myös jäsenmäärältään Lottajärjestön jaostoista suurin.
Lotta-astoista monia malleja
Arabia valmisti lotta-astioita usealla eri mallilla: OE, AE, XX, NN ja XW, jotka olivat paksuja ja kestäviä ns. ravintolamalleja. Poikkeuksen teki DK-malli, joka oli ohutta posliinia.
Kuppien ohella tehtiin lautasia, sokeriastioita, kermanekkoja, maljakoita. Joskus astioihin on myös merkitty paikkakunta.
Lottakupit yhdistetään helposti sotavuosiin 1939–1944, mutta lottakuppeja on käytetty jo ennen sotia yleisötilaisuuksissa – ensimmäinen Arabian lottakuppisarja on 1920-luvulta. Mukien pohjassa oleva Arabian leima antaa osviittaa, milloin niitä on aikaisintaan käytetty.
Kanttiinit olivat jo 1920-luvulta lähtien merkittävä osa lottien muonitusjaoston toimintaa ja varainhankintaa. Varoja sekä omaan että suojeluskuntien toimintaan hankittiin myös keräyksillä, arpajaisilla ja järjestämällä iltamia. Näissä tilaisuuksissa kilisivät myös lottakupit.
Muonituslottien kanttiinissa kahvia tarjoiltiin lottakupeista. Kuvat yllä ja alla: Hangon museon kuvakokoelmat
Hangon museolla on myös kiinnostava kuppi, jossa saksalaiseen Bavaria-sarjaan on maalattu Lotta Svärdin tunnukset. Asialla on ollut taitava posliinimaalauksen harrastaja. Kuppeja on museon kokoelmaan ohessa myös eräässä vanhassa hankolaisessa huvilassa, ja niitä on mitä ilmeisemmin käytetty myös virallisissa tilaisuuksissa. Kuva: Hangon museon kokoelmat
Muonituslottiin kuului muonituksesta ja kanttiineista vastuussa olleita lottia. Toiminta laajeni muonituksesta ja lääkinnästä viestintään, ilmavalvontaan, kansliatyöhön, kaasusuojeluun, väestönsuojeluun, hevosten hoitoon ja tyttötyöhön. Lottia toimi sodan aikana myös ilmatorjunnassa.
Hangon museon kokoelmissa on paljon erilaisia lottakuppeja eri vuosilta. Pakostakin tulee pohtineeksi, missä kaikessa kupit ovat olleet mukana.
Kuva: Hangon museon kuvakokoelmat
Sodan aikana muonituslotat työskentelivät sotilaiden ja henkilökunnan muonittajina kenttä- ja sotasairaaloissa sekä sairasjunissa. Hangossa siviilejä, niin suomalaisia kuin Hankoon saapuneita inkeriläisiä, ruokittiin esimerkiksi evakuointien yhteydessä.
Talvisodan päätyttyä Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi ja kaupunkilaisille annettiin kymmenen päivää aikaa tyhjentää kotinsa.
Tuolloin lotat ruokkivat ja kahvittivat normaalisti vain kesäisin käytössä olleella Hangon Casinolla joukkoja, jotka olivat tulleet tyhjentämään kaupunkia pikavauhtia. Tila oli pääosin ikkunaa, eikä siellä ollut talvisin lämmitystä – ruokasali olikin kylmä kuin jääkaappi.
Sotilaille ruokaa ja kahvia
Hälytyksiä oli vuorokaudessa kymmeniä, ja lotat työskentelivät hälytyksistä välittämättä: sotilaiden piti saada ruokaa. Lottien työpäivä alkoi aamuviideltä ja päättyi yhdeksän jälkeen illalla.
Toisen maailmasodan aikana lottakanttiinien perustaminen rintamajoukoille oli se lottien toimiala, jossa eniten jouduttiin tinkimään periaatteesta, etteivät naiset saa tulla lähelle rintamalinjaa. Ohjeissa oli kilometriraja, jota lähemmäksi rintamalinjaa kanttiineja ei turvallisuussyistä saanut perustaa.
Mikään ei kuitenkaan estänyt lottia kantamasta korilla kahvia ja pullaa lähemmäksi rintamaa, kunhan itse kanttiini oli määräysten mukaisesti turvallisen välimatkan päässä. Syntyi uusi käsite – rintamalotta.
Hangon rintaman kupeessa oli lottien kanttiini Bunkerblomman – Korsukukka.
Lotta Svärd -lehdessä vuodelta 1942 kerrotaan, miten kaksi lottaa vei tarvikkeita sotilaille ulkosaaristoon Hangon lähelle. Sotilaat tervehtivät lottia laulaen. He joivat kahvit ja säästivät omat maitonsa lotille.
Hangon rannikolla ja saaristossa työskenelleiden lottien olot olivat alkeelliset: keittiö oli käytännössä rautapata kalliolla muutaman kiven päällä. Juokseva vesi puuttui. Ruokittavana oli pari sataa miestä ja tarvikkeina kannu, ämpäri ja veitset ja muutama kanisteri. Lottakuppeja tuskin oli mukana, korvike juotiin peltimukeista.
Hangon vuokra-ajan päätyttyä osa lotista työskenteli Hangon Tulliniemessä sijainneella saksalaisten läpikulkuleirillä.
Lottakanttiini oli leirin ulkolaidalla, parakin toinen puoli leirin sisällä. Siltä puolen avattiin luukku ostoksia tekeville. Kioskissa myytiin kaikenlaista: kahvikorviketta, virvoitusjuomia, porkkanaleivonnaisia, leipää, teetä, kirjepaperia, muistoesineitä ja kortteja. Saksalaisilla paljon rahaa, joten kaikesta saattoi pyytää kovempia hintoja, eräs lotta muisteli.
Jatkosodan päätyttyä rauhaan valtioneuvosto lakkautti Lotta Svärd ry:n kaikkine alayhdistyksineen 23.11.1944.
Piilotetuista kupeista keräilytavaraa
Lottakupit ovat esineitä, joihin tiivistyy Suomen historia monella tapaa. Niihin yhdistyy suojeluskunta-aate ja myöhemmin talvisodan ja jatkosodan vuodet.
Lottakanttiini ja kahvihetki lottakupeista muistutti sotilaita raskaina sotavuosina normaalista elämästä. Hymylevät lotat toivat mieleen äidin, sisaren tai tyttöystävän
Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisen takia lottakupit ehkä laitettiin komeroon piiloon. Myöhemmin kupeista tuli haluttua keräilytavaraa.
Kaikissa kupeissa ei ole paikkakuntatunnusta. Erityisesti haluttuja ovat olleet kupit omalta kotipaikkakunnalta tai paikkakunnilta, jotka jäivät rajan taakse.
Kuva: Hagelstam & Co
Edullisimmillaan kuppeja saa noin 15–25 eurolla. Tassista ja kupista voi varautua maksamaan 50–100 euroa.
Lottakuppeja on valmistettu myös uustuotantona vuosituhannen vaihteessa Jussi Aholan suunnittelemaan Forte-sarjaan. Ne tehtiin AF-mallin mukaisesti, mutta tunnistat ne pohjassa olevasta uudemmasta Forte-sarjan leimasta.
Hangon museon kokoelmissa on myös Jussi Aholan Arabialle suunnitteleman Forte-sarjan Lottakuppeja. Sarja tuli tuotantoon vuonna 1985. Alla kuva Forte-sarjan leimasta. Kuvat: Hangon museon kuvakokoelmat
Myöhemmin Teema-sarjaa on käytetty myös uustuotantona valmistettujen lottakuppien pohjana.
Lotta Svärd Säätiön perustamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 80 vuotta. Lottamuseon uusi Tuntematon lotta -erikoisnäyttely avattiin 25.10.2024.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
Jutun alussa olevat kuva ja muut mustavalkoiset kuvat on otettu vuosina 1930–1944. Kuvat ovat Hangon museon kuvakokoelmasta.
Kiitos Jarmo Sallinen ja Miikka Jaala lottakuppeihin liittyvästä asiantuntemuksesta.