Moni ajattelee tekevänsä löytöjä, kun on niin sanotut ostajan markkinat. Silloinhan tarjonta ylittää kysynnän, ja hintoja joudutaan laskemaan, jotta tavara menee kaupaksi. Näin ajattelee myös moni keräilytavaran ostaja.
Mikään ei kuitenkaan takaa, että ostaja tekisi hyvät kaupat halventuneista hinnoista huolimatta. On hyvin mahdollista, että tuo hinnan lasku onkin vasta alaspäin kääntyvän trendin alkukohta ja että alamäki vain jatkuu.
Niin keräilijät, sijoittajat kuin myös näistä asioista kirjoittavat toimittajat käyttävät usein ilmaisuja, joiden sisältöä tai todenperäisyyttä he eivät läheskään aina tule pohtineeksi loppuun asti. Sellaisia ilmaisuja ovat esimerkiksi ”ostajan markkinat” ja ”myyjän markkinat”. Edellisellä viitataan yleensä suureen tarjontaan kysyntään nähden eli edullisiin ostopaikkoihin ja jälkimmäinen tarkoittaa, että hintoja on vara nostaa, koska kysyntää riittää.
Mutta eivät nuo termit tarkoita silti välttämättä sitä, että juuri sillä hetkellä kannattaisi rynnätä ostamaan tai myymään, koska hinnat voivat jatkaa laskuaan edelleenkin (ostajan markkinat!) tai nousta yhä korkeammalle (myyjän markkinat!).
Hintatrendien kääntöpisteiden ennakointi olisi sen sijaan tärkeää niin ostajalle kuin myyjälle, mutta harvahan niitä pystyy etukäteen ennustamaan.
Toki toisinaan löytöjä tehdään, eli ostajana voi löytää ”väärin” hinnoiteltuja tuotteita. Ennen netin aikakautta se oli paljon helpompaa, mutta nykyisin netistä pystyy yleensä aika hyvin löytämään tietoa vallitsevasta hintatasosta.
Löytöjä voi tehdä aina
Syksyn huutokaupoista voi poimia montakin esimerkkiä kohteista, jotka ainakin vaikuttavat edullisilta ostoksilta. Jokainen voi niitä poimia omista mieltymyksistään lähtien. Kriteereinä voivat olla esimerkiksi omat tarpeet (asunnon sisustaminen), lahjan hakeminen tuttavalle (jonka maun uskoo tietävänsä), oma näkemys tai ennustus tulevista trendeistä tms.
Nimenomaan käyttöesineiden hinnat voivat olla huutokaupoissa yllättävän halpoja. Niitä ovat esimerkiksi huonekalut, valaisimet ja matot, joskin kaikissa niissä on myös varsin korkealle arvostettuja kohteita, kun suunnittelijoina tai tekijöinä on ollut arvostettuja designereita tyyliin Paavo Tynell, Alvar Aalto, Poul Henningsen, Hans Wegner, George Nakashima jne.
Arvostukset muuttuvat
Jopa voimakkaasti ovat halventuneet esimerkiksi kristallivalaisimet, käsin solmitut matot sekä vanhempi taide huippuja lukuun ottamatta. Yleiskuva näyttää tältä, mutta poikkeuksia on aina.
Yleiskuva selittyy vain osin sillä, että nuoremmat ikäpolvet arvostavat ehkä muita asioita kuin vanhempansa. Mutta muuttuuko heidän asenteensa myöhemmin samankaltaisemmaksi kuin heidän vanhemmillaan on nyt, jolloin aleneva hintakäyrä saattaisi taas kääntyä? Ja miksei yleinen kiinnostus kierrätystä kohtaan näy huutokaupoissa niin paljon kuin voisi luulla?
Yksi esimerkki käyttötavaroiden hintojen alamäestä ovat astiastot – erityisesti posliiniset, joita ei voi pestä astianpesukoneessa. Vaikka yksittäisiä Arabian, Rörstrandin jne. astioita ostetaan yhä koriste-esineiksi, astiastot ovat käyttöä varten. Arvohuutokaupoissakin astiastot menevät usein 3–10 eurolla/astia.
- Runsas vuosi sitten niin ikään Bukowskisilla oli myynnissä erittäin hyväkuntoinen Suomi-posliiniastiasto, jossa oli 75 osaa. Sen lähtöhinta oli 800 euroa, mutta kauppoja ei syntynyt.
- Samoin Bukowskisilla myytiin muutama vuosi sitten kokonainen 116-osainen Suomi-ruoka- ja kahviastiasto. Siitä maksettiin huomattavasti lähtöhintaa enemmän eli huutomaksuineen noin 4 500 euroa. Se tekee lähes 39 euroa/astia.
Toki täydellisestä astiastosta maksetaan usein enemmän/astia kuin astiaston osista, mutta kyllä tämä vertailu osoittaa myös sen, että alamäkeä on hinnoissa tultu rutkastikin, vaikka kysymyksessä on sentään kansainvälisesti arvostettu muotoilija, ja arvostettuja ovat myös niin astiasto kuin valmistajakin. Arvostus ei vain välttämättä ole sama kuin rahallinen arvo.
Tavanomaisia öljyvärimaalauksia 1920–1980-luvuilta on yksinkertaisesti tarjolla liikaa kysyntään nähden, ja hinnat ovat siten laskeneet rutkastikin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Monet järvi- ja maalaismaisemat eivät puhuttele enää nykypäivän ihmisiä, joten niitä myydään usein jopa useamman taulun tukkueränä, jolloin kehysten hinnan päälle lisäarvoa itse maalauksesta ei paljoakan tule.
Sohvan uumenista löytyi aarre
Joskus huutokaupasta tai kirpparilta halvalla ostettu kaluste osoittautuu oikein tosi löydöksi. Näin kävi mm. köyhälle kanadalaiselle kirpputoriasiakkaalle.
Moni muistaa kaivelleensa pikkupoikana tai -tyttönä sohvannurkkia, josko pehmusteiden väliin tai alle olisi pudonnut joitakin lantteja vieraiden taskuista. Joskus niitä löytyikin. Kanadalainen kirpputoriostaja teki sellaisessa puuhassa kuitenkin varsinaisen löydön.
Kanadalaisnainen osti itselleen nelisen vuotta sitten hyväntekeväisyyskirpparilta sohvan noin 25 eurolla. Nyt loppukesällä hän istuskeli sohvallaan ja puhui kännykkäänsä, kun se putosi sohvan pehmusteiden väliin. Hän alkoi penkoa puhelintaan esiin ja hämmästys oli suuri, kun sieltä löytyi puhelimen lisäksi myös kello. Nainen ei ymmärtänyt kelloista mitään, mutta kysäisi vanhalta isältään, oliko tämä oli kadottanut kellonsa. Mies vilkaisi sitä ja tokaisi: ”Ei minulla ole varaa Rolexiin”.
Nainen kävi kirpputorilla kysymässä, tietävätkö pitäjät, kuka sohvan oli sinne lahjoittanut, mutta ei heillä ollut aavistustakaan – sohva oli odottanut ostajaansa jo vuosia.
Seuraavaksi nainen otti yhteyttä vanhoja kelloja myyvään liikkeeseen Kaliforniassa ja kuvaili asiantuntijalle kellonsa. Tämä innostui siitä oitis ja lupasi lähettää kelloekspertin naisen luo lentokoneella, kun naisella itsellään ei ollut varaa lentää Kaliforniaan.
Kuten liikkeen edustaja arvasikin jo kuvauksen perusteella, kello osoittautui aidoksi Daytona Rolexiksi mallia 6241, joka on mm. tunnetun Hollywood-tähden Paul Newmanin arvostetussa kellokokoelmassa. Newmanin kellosta on maksettu huutokaupassa peräti yli 17 miljoonaa euroa, mutta siinä oli rutkasti Newman-lisää. Muutoin Daytoneista on maksettu jopa 250 000 euroa.
Tarina ei kerro, millä hinnalla ja millä provisiolla kelloliike laittoi tämän Rolexin myyntiin, mutta kanadalaisnaisella oli ainakin selvät suunnitelmat, mitä hän myyntituloilla tekisi: ostaisi oman talon ja varaisi ajan plastiikkakirurgille.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
