Tämän jutun kimmokkeena toimi Taloustaidon lukijan lähettämä kysymys, joka koski erään rouvan sukulaisen mökiltä löytyneitä esineitä, pieniä käsinmaalattuja lasimaljakoita. Hän oli kiinnostunut lasiesineiden historiasta.
Maalatuista lasiesineistä ei ole paljon kirjoitettu. Ne mielletään ehkä vähemmän arvokkaaksi luvuksi suomalaisen lasitaiteen historiassa, jos niitä verrataan vaikkapa Milanon Triennaaleja voittaneisiin lasiesineisiin. Kyse onkin esineistä, jotka oli tehty arjen kaunistukseksi eikä varsinaisiksi taide-esineiksi.
Tyypillisiä maalattuja lasiesineitä olivat maljakot, tarjoilu- ja jälkiruokakulhot, kermakot, pallovaasit, asetit, laakeat tarjoiluvadit, kolpakot, karahvit ja pienijuomalasit. Siis lähes kaikki arkisessa kattauksessa tarvittavat esineet. Esineet ovat tyypillisesti muottiin puhallettuja ja koristeltuja.
Lasien maalaamisen kulta-aika ajoittuu 1940-luvulta sotien jälkeiseen aikaan. Sota-aikana lasimassa oli huonolaatuista, ja koristelemalla pahimmat virheet saatiin peittoon. Kauniit, raikkaat koristeet toivat iloa ankeisiin sotavuosiin ja myöhemmin materiaalipulan keskelle.
Esineet olivat huokeita, ja niitä saattoi ostaa vähemmänkin varakas kotinsa katseenvangitsijaksi. Tälläkin hetkellä esineet ovat varsin edullisia. Niitä saattaa löytyä hyvällä onnella kymmenestä eurosta ylöspäin. Esineillä on kuitenkin jo nyt keräilijöitä, ja näiden eri tehtaiden esineille on omistettu omia Facebook-ryhmiä.
Henkilökohtaisesti pidän näistä maalatuista lasiesineistä suunnattomasti. Ne heijastavat kauniisti valoa, ja pienimpiin maljakoihin saa muutamankin luonnonkukan somasti esiin.
Maalatut lasiesineet ovat käsityötä: muottiin puhallettuja ja käsinmaalattuja. Maali oli valmistettu helposti sulavasta lasijauheesta, väriaineesta, tärpätistä ja ohenteesta. Maalaamisen jälkeen esineen annettiin kuivua, jonka jälkeen väri vielä poltettiin kiinni.
Kauklahden lasitehtaassa valmistettiin maalattua lasia jo 1920-luvulla
Maalattua lasia valmistavat monet eri tehtaat samanaikaisesti. Eräs kiinnostavimmista on Espoossa sijainnut Kauklahden lasitehdas. Tehtaan perusti jo toisen polven lasialan vaikuttaja Claes Nordstedt (1870 –1952). Nordstedt oli valmistunut Suomessa insinööriksi, jatko-opiskellut alaa Saksassa ja Suomeen palattuaan toiminut Iittalalla lasitehtaan johtajana vuoteen 1917.
Unelma omasta tehtaasta toteutui vuonna 1923 hänen perustaessaan tehtaan Kauklahteen, joka aloitti nimellä Ab Norstedt Oy. Ikävä kyllä monien vaikeuksien jälkeen Nordstedt joutui myymään lasitehtaan osake-enemmistön Riihimäen lasitehtaalle ja sen johtajalle A.P. Kolehmaiselle jo vuonna 1927.
Tehtaasta tuli Riihimäen tytäryhtiö Kauklahden Lasitehdas Oy-Köklaks Glassbruk Ab. Vuonna 1931 osakkeet siirtyivät kokonaisuudessaan Oy Riihimäen omistukseen.
Varhaisvuosina tehdas valmisti lasia laidasta laitaan: paljon talouslasia, apteekkilasia ja kristallia. Inventaarioluettelon mukaan jo 1920-luvulla tehtaalla valmistettiin maalattua lasia sekä valaistuslasia.
Valaistuslasin valmistuksen kukoistuskauden voi kuitenkin laskea alkaneeksi vuodesta 1933, jolloin Oy Taito Ab:stä tuli Kauklahden asiakas. Paavo Tynellin suunnittelemien valaisimien lasiosat valmistettiin Kauklahdessa ja se merkitsi sitä, että valaisinlasista tuli yksi Kauklahden tärkeimpiä artikkeleja.
Osa valaisinlasista maalattiin. Niissä on hyvin saman tyyppisiä kuviointeja kuin pienissä lasiesineissäkin: kukkia, lehtiä ja koristeviivaa. Tynell oli suunnitellut Taito Oy.lle pula-aikana kukkamaalatun valaisinsarjan, jota maalaamaan palkattiin Helena Tynellin kurssitovereita kuten Hilka Mekri (myöh. Säynäjärvi) ja Eira Virtanen.
Kaikki maalaus ei tapahtunut Kauklahdessa, vaan esimerkiksi 1930-luvulla valaistuslasia vietiin maalattavaksi myös Riihimäen tehtaaseen.
Kauklahdessa työskenteli koulutettuja taiteilijoita ja sarjatyötä tekeviä koristemaalareita
Kauklahdesta kirjoitettu historiikki kertoo, että tehtaassa toimi lasimaalaamo hetken aikaa jo 1920-luvulla. Erinäisten vaiheiden jälkeen maalaamo aloitti Kauklahdessa uudelleen vuonna 1943 ja tehtaan palon jälkeen uudistettuna 1946.
Lasimaalaamossa työskenteli sekä koulutettuja taiteilijoita että sarjatyötä tekeviä koristemaalareita, jotka maalasivat mallin mukaan kuvioita lasin pinnalle. Naiset toimivat tehtaalla pääasiassa kevyemmissä tehtävissä. Useimmiten juuri maalaamon, hiomon tai pakkaamon puolella.
Kuvioita suunnittelivat tehtaalle palkatut taiteilijat kuten Kyllikki Salmenhaara ja Helinä Pitkänen, mutta myös vanhemmat ja kokeneimmat koristemaalarit saattoivat suunnitella omia kuvioitaan. Pääasiassa koristemaalarit kuitenkin toistivat suunnittelijoiden malleja lasiesineiden pinnalle.
Kauklahden tehtaan omassa historiikissa kerrotaan nimenomaan ammattitaiteilijoiden palkkaamisen vaikuttaneen siihen, että Kauklahden lasiesineiden kuvioista tuli niin taidokkaita.
Mallien ohessa taiteilijat tekivät myös omia uniikkitöitään. Erotuksena ns. ”tusinatöihin”, heidän maalaamansa työt olivat signeerattuja.
Kyllikki Salmenhaara oli vastuussa paitsi maalauskoristelusta, myös maalausmallien suunnittelusta ja lasiesineiden muotoilusta yhdessä lasinpuhaltajien kanssa. Hän kokeili esineisiin myös Ruotsin Orreforssin lasitehtaalla käytössä ollutta graal-tekniikkaa eli suomalaisittain kajolasitekniikkaa. Hän työskenteli Kauklahdessa vuoteen 1946 saakka, jonka jälkeen hän aloitti suunnittelutyön Arabian tehtaalla.
ERI TEHTAIDEN TUOTANNON EROTTELU ON HAASTAVAA
Tietojeni mukaan Kauklahden ohessa vastaavia lasiesineitä maalattiin ainakin Kumelan, Riihimäen, Iittalan ja Karhulan lasitehtailla.
Ummikon on vaikea erottaa eri tehtaiden valmistamia lasiesineitä toisistaan, sillä yleensä niissä ei ole tehtaan merkintöjä, ja lasien muotoilukin on paljon toistensa kaltaista. Ainoastaan Kauklahden tehtaan arvokkaissa esineissä käytettiin paperietikettiä, joskaan ei loppuaikoina.
Kauklahden tuotannon erottamista vaikeuttaa myös se, että ainoastaan Kauklahden lasitehtaan valaisinlasi sai omat tuoteluettelonsa. Tehtaan muut tuotteet sisältyivät Riihimäen lasitehtaan nimellä julkaistuihin luetteloihin. Esimerkiksi puristelasimuotteja lainattiin tehtaalta toiselle, joten varmuutta siitä, kummassa tehtaassa ne on valmistettu, ei aina ole.
Keräilijät tosin kertovat aikaa myöten oppineensa erottamaan maalareiden omat käsialat sekä tehtaan tuotannon toisistaan. Muiden tehtaiden myyntikatalogit ja säilyneet mallivihkot auttavat myös tunnistuksessa. Taiteilijoiden tekemistä mallivihoista löytyy esimerkiksi Kauklahden kohdalla useimmiten myös koristeiden suunnittelijoiden tiedot.
Nopeana vinkkinä erotukseen maallikolle kuitenkin seuraavat vinkit:
- Kauklahden maalareilla oli leveämpi, luonnosmaisempi siveltimenjälki kuin Riihimäen maalareilla, joiden koristelu oli pikkutarkempaa ja ”pistemäistä”.
- Erään keräilijän mukaan Kauklahti käytti paljon myös hennompia, vaaleaan taitettuja mattavärejä, kun taas Kumelalla värit olivat puhtaampia ja kirkkaampia.
- Kauklahden maalatuissa lasiesineissä siveltimen ”karva” erottuu usein myös jäljessä.
- Erityisen tarkkana kannattaa olla, mikäli maalatusta lasiesineestä löytyy pieni signeeraus KS. Silloin se on Kyllikki Salmenhaaran tekemä ja uskallan väittää – arvokaskin.
Kauklahden lasitehdas – 11 faktaa
- Kauklahden lasitehdas toimi Espoossa vuosina 1923–1952
- Lasitehtaan perusti Claes Norstedt Ab Nordstedt Oy nimellä vuonna 1923, tosin nimen rinnalla käytettiin myös nimitystä Köklaksin lasitehdas. Esimerkiksi esineiden pohjassa luki tehtaan nimen ohessa Köklaks.
- Ab Norstedt Oy myytiin osaksi Riihimäen lasitehdasta vuonna 1927. Yhtiöjärjestelyiden jälkeen nimi kirjoitettiin muotoon Kauklahden lasitehdas Oy - Köklaks Glasbruk Ab.
- Kauklahden puristelasin pohjassa lukee Kauklahti tai Köklaks. Vuonna 1935 ruotsinkielinen nimi poistettiin, joten ruotsinkieliset merkinnät ovat aina ajalta ennen vuotta 1935.
- 1930–40-luvuilla Kauklahden lasitehdas oli suurin valaistuslasin tuottaja maassamme. Yhteistyö Paavo Tynellin Taito Oy:n kanssa aloitettiin vuonna 1933. Kauklahdessa valmistettuja valaisinlaseja on useissa Paavo Tynellin julkisten tilojen valaisimissa mm. Stockmannilla, Hotelli Vaakunassa ja Lasipalatsissa.
- Gunnel Nyman vieraili säännöllisesti tehtaalla hänen toimiessaan piirtäjänä Paavo Tynellin omistamassa Taito Oy:ssä. Designmuseon arkistosta löytyy Gunnel Nymanin piirtämä valaisinsuunnitelma, jossa on merkintä Kauklahti.
- Valaisinlasin ohessa Kauklahden lasitehdas valmisti myös talouslasia, pakkauslasia, puristelasia ja taidelasia. Lisäksi tehdas valmisti hiottuja ja kaiverrettuja esineitä.
- Taidelasin valmistus alkoi Kauklahdessa 1940-luvulla. Tunnettuja Kauklahdessa työskennelleitä henkilöitä olivat mm. Kyllikki Salmenhaara, Helinä Pitkänen, Lyyli Molander-Aho, Aarne Rafael Aho, Kirsi Nuolivaara, Auvo Nuolivaara, Tamara Walzer ent. Bruun ja Helena Tynell
- Helena Tynell suunnitteli sekä kristalliesineitä että puhallettua lasia Kauklahden tehtaalle. Esineiden kaiverruksesta vastasivat kaivertajamestarit Mauri Hermunen ja Theodor Käppi. Vuosiluvun ohessa Tynellin ja kaivertajien signeeraukset kaiverrettiin esineisiin.
- Talvisodan aikana tehtaan tuotanto pysäytettiin samoin jatkosodan alussa. Vuonna 1946 Tehdas paloi perustuksiaan myöten.
- Vuonna 1952 tehtaan irtaimisto siirrettiin Riihimäelle ja kiinteistöt Kauklahdessa myytiin.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
