Marcus Collin (1882–1966) on suosittu suomalainen ekspressionisti. Tummien värien ja synkkien tunnelmien virtuoosi tuli tunnetuksi myös Marraskuun ryhmän perustajajäsenenä.
Collin opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1903–1904 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 1904–1905. Tämän jälkeen hän teki opintomatkan Ranskaan ja harjoitteli siellä erityisesti pastellitekniikkaansa Pariisi-aiheillaan.
Länsimaisen taiteen uudet vaikutteet näkyvät Collinin aiheissa ja värimaailmoissa. Lohduton tunnelma, ihmisfiguurit ja kansanjoukot ovat selkeästi hänen tyyliään. Collin oli hyvä kuvaamaan mielentiloja, ja hän korosti ilotonta tunnelmaa ankean sään avulla.
Marcus Collin debytoi vuonna 1907. Collin osallistui ahkerasti Suomen Taiteilijan ryhmänäyttelyihin vuosina 1907–1967. Vuonna 1970 hänen teoksiaan esiteltiin muistonäyttelyssä.
Hän piti useita näyttelyjä Euroopan eri kaupungeista, Kiinassa sekä Venäjällä ja myöhemmin Neuvostoliitossa. Ensimmäinen ulkomaan näyttely oli Tukholmassa vuonna 1916 ja viimeisin monista oli Romaniassa vuonna 1959. Hän opetti myös jonkin verran taideakatemiassa ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.
Hinnoissa vaihtelua
Collinin teosten hinnat vaihtelevat huomattavasti. Taiteilija yleensä signeerasi ja päiväsi teoksensa. Collin teki eniten pastelliteoksista, mutta hän maalasi paljon myös öljy- ja vesiväreillä.
Collin tuli tunnetuksi melankolisista teoksistaan Hautajaiset Kökarissa ja Sunnuntai satamassa. Hänen kalleimmat huutokauppanoteeratut teoksensa kuvaavat samoja aiheita. Eteläsatama (1930) huutokaupattiin Hagelstamilla vuonna 2001 lähes 17 000 eurolla ja Kirkkoväkeä (1907) myytiin 9 500 eurolla Bukowskilla vuonna 2000.
Ateneumin ystävät ry lahjoitti tänä vuonna upean Marcus Collinin maalauksen Mustapukuinen nainen (1918) Ateneumin kokoelmaan.
Viime vuosina Collinin teoksia on myyty huutokaupoissa noin 1 000–3 500 eurolla.
Synkkä kävelykuvaus Bulevardilta Collinia parhaimmillaan
Sijoitusmielessä Marcus Collinin tuotannosta kannattaa hankkia pastelli- tai öljymaalaus vuosilta 1900–1930. Teoksessa pitää olla alakuloa symboloivaa väritystä, ja vielä parempi teos on, jos siinä on mukana myös ripaus huumoria.
Taiteilija maalasi upeita Helsinki-aiheisia maalauksia yleisötilaisuuksista, mutta ne ovat aitoja Collin-sijoituskohteita vain, jos niissä on alakuloisia vivahteita. Ilottomat kävelykuvaukset Bulevardilta lienevät Collinia parhaimmillaan.
Signeeratun teoksen provenienssi on kunnossa, jos se on ollut esillä jossakin Collinin tuotantoa esittelevässä näyttelyssä ja se on mainittu vähintään yhdessä teoskatalogissa. Lisäksi sijoituskohteeksi hankittavasta teoksesta pitää olla maininta hänen tuotannostaan tehdyssä kirjassa.
Collinin teosten väärennöksiin en ole törmännyt, mutta hän on ollut alusta saakka suosittu taiteilija, joten teos kannattaa hankkia asiantuntevalta taholta. Toinen vaihtoehto on tarkistuttaa teoksen aitous asiantuntijalta ennen ostoa.
Marcus Collin sai professorin arvon vuonna 1953 ja Suomen valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1959. Hän oli myös Suomen taiteilijaseuran kunniajäsen vuodesta 1943 sekä Serlachiuksen säätiön hallituksen pitkäaikainen jäsen.
