Kansallisromantiikka oli 1900-luvun vaihteessa päivän sana, ja taiteen tehtävänä oli luoda nuorelle kansakunnalle oma identiteetti. Taiteessa alkoi piirtyä kuva tervehenkisestä ja kirkasotsaisesta väestä, joka eli luonnonkauniilla maaseudulla.
Tämä väki oli luonnollisesti myös raitista. Onkin paradoksaalista, että Helsingin ravintolapalveluiden suurkuluttajat, boheemit taiteilijamme, tulivat kenties tahtomattaan edistäneeksi raittiusliikkeen sanomaa ja pyrkimystä kieltää väkijuomien myynti kokonaan.
Kieltolaki ei syntynyt yllättäen. Raittiusliike oli yrittänyt saada läpi kieltolakia moneen kertaan 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta keisari ei lakia ollut hyväksynyt.
Tosin maaseutu oli käytännössä jo ravintolanäkökulmasta ”kuiva” lähes koko 1800-luvun, sillä krouvilupia ei myönnetty ja/tai tarjoilu sallittiin vain matkustavaisille. Myös viinanpolttoa oli suitsittu useaan otteeseen, vaikka korpirojua toki tiputeltiin.
Niinpä siinä missä pääkaupunki Helsinki liittyi 1800-luvulla eurooppalaiseen ravintolatraditioon, erosi Suomen maaseutu täydellisesti vaikkapa Saksan gasthaus-perinteestä. Ravintola-asiakkuus jäi meillä vuosisadan vaihteessa pelkästään kaupunkilaisen yläluokan huvitukseksi
Elegantti 1800-1900-luvun vaihde kuitenkin päättyi myös Helsingin ravintoloissa tuleen ja tuhkaan I maailmansodan ja Suomen sisällissodan melskeissä. Myllerrysten keskellä meni kieltolaki vuonna 1919 eduskunnassa läpi, ja siihen päättyi vuosikymmeniksi suomalaisen ravintolaelinkeinon yhteys eurooppalaiseen kehitykseen.
Ravintolaelinkeinolle koko 1920-luku oli vaikea. Se oli kieltolain, työvoimapulan ja vanhentuneiden ravintolakiinteistöjen aikakautta. Ravintolat oli Suomessa edelleen jaettu kolmeen luokkaan: 1. luokan ravintolat yläluokalle, vaatimattomammat keskiluokalle ja ruokalat työväelle.
Gastronomisesti pidättäydyttiin vanhassa ja tutussa. Ruokalajit valmistettiin ranskalaisittain ja 1800-luvun tyylillä, samoin ruokalistojen kieli pysyi ranskana jopa 1970-luvulle saakka. Tämä koski luonnollisesti vain 1. luokan ravintoloita. Alemmissa paikoissa syötiin, mitä saatiin. Pahimmillaan aikakauden ”gastronomia” kiteytyi korppuvatiin ja kovaan teehen.
Kuukauden suosikiksi valikoituu tällä kertaa suomalainen marjaviini, sillä alkoholikäyminen kyllä hallittiin kieltolainkin aikana. Eräs ansioituneista marjaviinien tekijöistä oli aikanaan kuvanveistäjä Ville Vallgren, nautiskelija, joka korjasi satoa Albergan kartanon puutarhastaan.
Ville kirjoittaakin: ”Minulla on suuri kunnia kiittää Herra Kieltolakia, joka on avannut silmäni näkemään, mitä meillä on puutarhoissamme ja metsissämme, ja huomaamaan ne loistavat marjat, jotka suovat meille terveyttä, pitkää ikää, hyvää makua, terveen vatsan ja muuta sellaista.”
Kokeile myös näitä marjaviinejä
688697, Valkia 100, Suomi, 11,98 e
Marjoista valmistettu roseekuohuva.
- Aperitiivi
652087, Rönnvikin Kamreeri, Suomi, 13,28 e
Puolikuiva valkoinen herukkaviini.
- Savulohi ja piparjuuri
664026, Hermannin Briegu, Suomi, 13,79 e (0,5 l)
Makea ja herukkainen jälkiruokaviini.
- Sorbetti
Kolme viiniä pääsiäiseksi
408767, Marques de Arienzo Gran Reserva 2009, Espanja, 19,90 e
Vanha riojalainen klassikkoviini.
- Karitsanviulu
916917, Masi Brolo Campofiorin Oro 2012, Italia, 22,90 e
Venetosta tuleva vivahteikas ja kehittynyt punaviini.
- Haudutettu karitsanpotka
935987, Victor Berard Saint Joseph 2011, Ranska, 14,98 e
Mehevä ja miellyttävä klassinen syrah.
- Karitsanfilee
Kolme uutta viiniä illanistujaisiin
945484, Nittnaus Eiswein Exquisit 2015, Itävalta, 27,90 e (0,375 l)
Intensiivisen makea jälkiruokaviini.
- Homejuusto
916507, Terre di Marca Prosecco Bio Millesimato Extra Dry 2016, Italia, 15,28 e
Luomu-prosecco.
- Seurusteluun
954837, Coppola Diamond Collection Zinfandel 2014, Yhdysvallat, 21,90 e
Kuuluisan ohjaajan mehevä punkku.
- Leffaseuraksi
Ota osoitteeksi Karmavuon viinivalitsin. Tällä sovelluksella onnistut aina valitsemaan aterialle sopivan viinin.