Mercedes-Benz E 300 de – tehokas dieselhybridi

Daimler-Benz kulkee vastavirtaan. Nyt kun pari markkinoilla ollutta ladattavaa dieselhybridiä ovat poistuneet tuotannosta, Mercedes-Benzin mallisto on päinvastoin laajentunut diesel- ja sähkömoottorin yhdistelmällä.

Stuttgartilaisilla on pitkät perinteet dieselhenkilöautomallien kehittäjänä, sillä niiden tarina alkoi jo ennen toista maailmansotaa vuonna 1936, kun Mercedes-Benz 260 D tuli markkinoille. Sen jälkeen kehitystyö on jatkunut katkeamatta ja Daimler-Benzin uusimpien dieseleiden typenoksidipäästöt ovat minimaaliset.

C 220 d -versio puhalsi alkuvuodesta pakoputkestaan puhtaan nollan Saksan ja Euroopan suurimman autokäyttäjien etujärjestön ADAC:n testeissä. Hiilidioksidipäästöt ovat moottorityypin rakenteen vuoksi lähtökohtaisesti bensiinimoottoreita matalammat. Sen sijaan dieseleiden typpidioksidipäästöt eivät ole vähentyneet.

Nyt saksalaisvalmistaja on yhdistänyt diesel- ja sähkömoottorit, jolloin saadaan hyödynnettyä näiden voimanlähteiden parhaat puolet. Tähän asti kyseinen yhdistelmä on ollut aika harvinainen henkilöautoissa.

PSA:lla on ollut Citroënin ja Peugeot´n malleja, joissa polttomoottorin voima välitetään etupyörille ja sähkömoottorin takapyörille, edellisen sukupolven Volvo V60 oli saatavana uuden Mercedeksen tapaan ladattavana diesel-sähköhybridinä, mutta sen valmistus on lopetettu, ja Audi Q7 e-tronkin on dieselhybridinä tiensä päässä, sillä valmistaja on jo esitellyt sen bensiinihybridi-seuraajan.

Siirtyminen bensiinihybridiin ei välttämättä ollut viisasta, sillä ainakin Moottori-lehden Lauri Ahtiaisen mielestä aiempi dieselhybridi Q7 e-tron oli uutta parempi auto.

Vaikka Volkswagenin päästöskandaalista vauhtia saanut kritiikki on romuttanut dieseleiden maineen, varsinkin isoissa autoissa diesel on edelleen suorituskyvyltään ja taloudellisuudeltaan erittäin kilpailukykyinen voimanlähde. Mersun E-sarjan dieselhybridillä ajaessakin huomaa, kuinka raskas auto kuluttaa sähköä, kun vauhti nousee maantienopeuksiin, moottoritieajosta puhumattakaan.

EQ Power on Mercedeksen valmistajan Daimler-Benzin nimitys ladattaville hybrideille. Kirjaimet de puolestaan kertovat, että kysymyksessä on dieselhybridi-versio E-sarjan Mersusta.

Lisää akkukapasiteettia

Mercedes-Benz E 300de:n polttomoottorina on tuttu nelisylinterinen kaksilitrainen OM654-dieselkone, joka on jo sinänsä tehokas voimanlähde. Hybridissä siihen on yhdistetty 90 kilowatin sähkömoottori, joka saa energiansa kolmannen sukupolven akustosta ja ohjauselektroniikasta.

Kennokemian kehityskulku on johtanut litiumrautafosfaatin käytöstä litiumin, nikkelin, mangaanin ja koboltin yhdistelmän hyödyntämiseen, mikä on tehnyt mahdolliseksi kennokapasiteetin kasvattamisen 22 ampeeritunnista 37 ampeerituntiin. Näin Mercedeksen bensiinihybrideissä aiemmin käytetyn litiumioniakun nimelliskapasiteetti on nyt noussut 8,7 kilowatista 13,5 kilowattituntiin ilman että akun ulkonaista kokoa on tarvinnut suurentaa.

Akun kapasiteetin kasvun myötä E-sarjan Mercedeksen toimintamatka pelkällä sähköllä on valmistajan mukaan kasvanut noin 50 kilometriin. Taajama-ajossa kyseinen toimintasäde onkin hyvissä oloissa saavutettavissa.

Sen sijaan maantieajossa neljännes korkeajänniteakun varauksesta hupeni syksyisissä lämpötiloissa jo kahdeksan kilometrin matkalla, joten virta loppuu alle 40 kilometrin päässä lähtöpaikasta. NEDC-normin mukainen sähkönkulutus on de-farmarimallilla 19,7 kilowattia sataa kilometriä kohden.

Dieselin kulutus vaihtelee painavassa E-sarjan hybridissä hurjasti. Jos akkua latailee ahkerasti ja ajaa lyhyitä matkoja taajamissa, kulutus voi jäädä jopa yhteen litraan, kuten yhtenä koeajopäivänä. Kun koeajoautoa rääkättiin videokuvauksissa jatkuvilla u-käännöksillä ja kiihdytyksillä, kulutus nousi akuston varauksen tyhjennyttyä jopa 8–9 litraan/100 km. Tosin monet autot vievät kuvauksissa vieläkin enemmän.

Ison taksiyrityksen johtaja kertoi, että heidän kokemustensa mukaan E-sarjan dieselhybridi kuluttaa 5,9 litraa dieseliä sataa kilometriä kohden, puoli litraa vähemmän kuin E 200 d -perusversio.

Urheiluauton kiihtyvyys

Saksalaiseen tapaan E-sarjan hybridiversiosta on tehty vähäpäästöisyyden ja taloudellisuuden ohella suorituskyvyltään todella nopea ajopeli. Moottorit toimivat saumattomasti yhteen 9-vaihteiseen hybridivaihteistoon integroidun momentinmuuntimen ja irrotuskytkimen kautta.

Rauhallisessa ajossa dieselhybridi tuntuu perus-Mercedekseltä – ainoa poikkeus on polttomoottorin äänen puuttuminen silloin kun liikutaan sähköllä. Mutta kun diesel- ja sähkömoottoreiden 306 hevosvoiman yhteistehosta ja 700 newtonmetrin huippuväännöstä ottaa kaiken irti, 300 de muuttuu todella nopeaksi pedoksi.

Kun kaasupolkimen painaa lattiaan asti, takavetoisen E-sarjalaisen takapyörät pitävät kuivalla asfaltilla niin hyvin, että Mersun kiihtyvyys voi säikäyttää kokemattoman kuljettajan. Dieselhybridi on kuitenkin ainakin hyvällä kelillä suoralla kiihdytettäessä suuntavakaa. Kaarteessa kaasua poljettaessa on tiedettävä mitä tekee, vaikka silloinkin alusta toimii juuri niin kuin pitää.

Tehokkuuden hyviä puolia on myös dieselhybridi-Mercedeksen vetokyky: sillä voi vetää 2 100 kilon painoista jarrullista perävaunua. Pelkällä sähkövoimallakin pystyy kiskomaan 1 800 kilon kuormaa, sillä sähkömoottorissa on vääntöä peräti 440 newtonmetriä.

Mersun ohjaus ei ole hiljaisissa vauhdeissa yhtä kevyt kuin Volkswagenin huippuvaivattomassa Passat GTE:ssä, mutta ei johtotähdenkään ratissa rasitu. Vauhdin kasvaessa vaste kasvaa ja sitä voi vielä lisätä siirtymällä Sport-ajotilaan. E-sarjalainen säilyttää kuitenkin kepeytensä ja on rento ajaa kaikilla nopeuksilla.

Ohjaus on myös tarpeeksi nopea luontevaan nopeaan ajamiseen mutkaisillakin teillä. E 300 de:n alustan mallikas toiminta on hyvä esimerkki siitä, miksi urheiluautot ovat perinteisesti olleet takavetoisia.

Sileillä pinnoilla E-sarjan Mercedeksen melutaso on vaimea, mutta karkeilla pinnoilla rengasmelua on aika paljon premium-autoksi, mikä tietysti korostuu hiljaisen voimalinjan vuoksi.

ECO-avustin tekee valintoja

E-sarjan ohjaamonäkymä on nyky-Mercedeksille ominainen. Digimittarit ja näytöt ovat kuljettajan edestä keskelle kojelautaa ulottuvassa litteässä levyssä ja näytön alapuolella ovat ilmanvaihdon turbiinimaiset suuttimet.

Dieselhybridin hallintalaitteissa on luonnollisesti Mercedes-Benzille tunnusomaiset outoudet: oikeasta viiksestä käytettävä automaattivaihteisto, tuulilasinpyyhkimien kytkin vasemman viiksen päässä ja istuinlämmittimien painikkeet ovissa.

Keskeisten toimintojen painikkeet ovat edelleen kojelaudan keskiosassa. Keskikonsolissa on säätöpyörän ja rannetuen kokonaisuus. Mercedes-Benzin aiemmin hyvin sekavien valikoiden käytettävyys on parantunut.

Dynamic-valintakytkin, jolla ajotiloja voi vaihdella säästäväisevästä sporttiseen, on perinteiseen tapaan keskikonsolissa ja eri tilat näkyvät keskusnäytössä. Energian valintapainike on niin ikään keskikonsolissa, mutta vaihtoehdot näkyvät mittareiden välissä olevassa näytössä. Hybridi-perusvaihtoehdon ohella Mersun de-version voi säätää kulkemaan pelkällä sähköllä, säästämään sähköä tai painottaa charge-tilalla akuston lataamista ajossa.

E 300 de on varustettu myös ECO-avustimella, joka neuvoo kuljettajaa monin tavoin ajoreitin, nopeusrajoitusten ja edellä kulkeviin autoihin kulloinkin olevan etäisyyden mukaan. Tämän lisäksi avustin seuraa mahdollisuuksia auton rullaamiseen ilman vetoa ja moottorijarrutuksen käyttämiseen. Jos navigaattoriin on ohjelmoitu kohde, johon ollaan menossa, auto ottaa reittivalinnan huomioon energiavalinnoissa dieselin ja sähkön välillä.

Ensimmäistä kertaa nyt myös Mercedes-Benzin dieselin lämpötaloutta ja pakokaasun jälkikäsittelyn toimintoja kuten dieselhiukkassuodattimen regenerointia ohjataan siten, että kulutus ja päästöt pysyvät minimissä ajoreittikohtaisesti.

Tilankäytössä puutteita

Mercedes-Benzin nykyinen muotoilu on heikentänyt E-sarjalaisen tilankäyttöä. Kulku Mersun ohjaamoon ja sieltä ulos vaatii kumartelua tuulilasin reunassa hyvin viistosti kulkevan A-pilarin vuoksi. Muiden ovien tavoin kuljettajankin oven yläpuolella on kauhukahva, mikä helpottaa huonojalkaisen pujottautumista ratin taakse.

E 300 de:n etuistuimissa on runsaat säädöt, jotka kaikki muut toimivat sähköllä paitsi pituussäätö. Erityisesti istuinosan pituussäätö on hyvä varuste, jolla pitkäjalkaiset voivat lisätä reisitukea. Perusasennossa istuimet sopivat lyhyemmillekin ihmisille.

Takapenkillä istuinkorkeus on matalanpuoleinen, mutta takaistuimet ovat silti siedettävät ja istuinosa pehmeydeltään jopa säällinen. Jalkatilaa on kelvollisesti keskimittaisen kuljettajan takana, mutta etuistuimen taaimmaisessa asennossa tilaan ei mahdu kuin pienen ihmisen jalat. E-sarjan kokoluokasta löytyy tilavampiakin autoja.

Akuston aiheuttaman portaan vuoksi tavaroille on tilaa vain 480 litraa, yli sata litraa tavallisia versioita vähemmän.

E-sarjan dieselhybridi on niin hyvin varusteltu, että esimerkiksi koeajoautossa oli lisävarusteina vain katveavustin, leveä mittaristonäyttö, älykkäät multibeam-LED-valot, touchpad-kosketuslevy, musta avohuokoinen keskikonsoli ja valaistut etuovien kynnyslistat.

Vastinetta rahalle

Ladattavissa hybrideissä Volvon mallistossa on Mercedes-Benzille useita kilpailijoita, mutta E-sarjan dieselhybridi pärjää hyvin hintavertailussa ruotsalaisautojen kanssa. Audilla on ladattava Q5-katumaasturi ja edullisemmissa autoissa ominaisuuksiltaan monipuolinen Volkswagen Passat GTE ja Kia Optima PHEV ovat varteenotettavia vaihtoehtoja pistokehybridien joukossa.

Varsinkin suorituskykynsä ja varustelunsa vuoksi dieselhybridi-Mercedes tarjoaa paljon vastinetta rahalle, eikä sillä ole teknisesti aivan vastaavaa kilpailijaa markkinoilla.

PLUSSAT

+ Hurja suorituskyky
+ Vähän autoveroa hinnassa
+ Hyvä ajettavuus

MIINUKSET

- Hankalan muotoinen tavaratila
- Painavuus kuluttaa energiaa
- Ei saa nelivetoisena

VERROKIT

• Volvo XC60 T8
• Volkswagen Passat GTE
• Kia Optima PHEV

TEKNIIKKAA

Juha Partanen