Grafiikan ostaminen on oiva tapa hankkia edullista ja aitoa taidetta.
Taidegrafiikka on arvostettu taiteen tekniikka. Sillä on pitkä historia ja sitä ostetaan paljon, mutta arvostus ei näy korkeina hintoina.
Aloittelevan grafiikan ostajan on hyvä pitää mielessä muutamia perusasioita grafiikasta. Muista, että taidegrafiikan vedos on itsenäinen taideteos vasta silloin, kun vedoksessa on juokseva numero, vedossarjan määrä ja taiteilijan signeeraus.
Koko vaikuttaa hintaan
Tärkein hintaan vaikuttava tekijä grafiikassa on koko. Suomalaisen ammattitaiteilijan keskikokoinen grafiikanlehden hinta on noin 300–700 euron tuntumassa. Grafiikassa hintaerot ovat pieniä olipa taiteilija tehnyt teoksen alusta loppuun itse tai käyttänyt aputyövoimaa.
Sarjan suuruus vaikuttaa vedoksen hintaan tapauskohtaisesti. Vähemmän tunnetun taiteilijan grafiikassa sarjan koolla ei ole isoa merkitystä. Kun taiteilija on tunnettu, sitä arvokkaampi pieni vedossarja on.
Kansainvälisesti tunnettujen taiteilijoiden pienet vedossarjat ovat erittäin arvokkaita, vaikka sarjassa olisi satoja vedoksia. Salvador Dalin ja Joan Mirón grafiikan hinnat vaihtelevat työn mukaan noin 2 000 eurosta 4 000 euroon. Pablo Picasson grafiikka on kalliimpaa, ja hintahaitari on laaja aina 5 000 eurosta 1,5 miljoonaan euroon.
Vedossarjan numero ei näy hinnassa
Grafiikan ostajat pohtivat usein vaikuttaako vedossarjan numero tai taiteilijan oma kappale tpl’a (jos taiteilija vedostaa itse teoksen, hän merkkaa kirjaimet tpl’a numeroiden jälkeen) vedoksen hintaan. Nämä eivät vaikuta hintaan, vaikka teosta saatetaan yrittää myydä kalliimmalla vedoten siihen, että taiteilija on tehnyt vedoksen itseään varten. Ensimmäinen vedos saattaa olla jopa jäljeltään huonompi.
Varo EA-merkintää
Monissa grafiikan teoksissa on merkintä E.A (Artist’s proof), joka tarkoittaa varsinaisen vedossarjan lisäksi tehtyjä niin sanottuja taiteilijavedoksia. E.A-merkittyjä vedoksia saa tehdä korkeintaan 10 % varsinaisesta vedossarjasta.
Kalliimmassa grafiikassa E.A on myös varoitusmerkintä, sillä yleensä taidegrafiikan väärennöksissä on tuo merkintä, sillä se on tarpeeksi epämääräinen. Juokseva numerosarja on aina helpompi tarkistaa, mutta E.A-merkittyjä teoksia on useita ja tarkistus on hitaampaa.
Useita painotekniikoita
Grafiikassa on monia eri painotekniikoita. Litografia (laakapainomenetelmä)on tuttu monille. Serigrafia (silkkipainomenetelmä), etsaus, akvatinta, mezzotinto ja kuivaneula (syväpainomenetelmiä) ovat myös tyypillisiä painomenetelmiä. Puupiirrokset ovat taas kohopainomenetelmiä.
Monet grafiikan tekijät suosivat paperimateriaalina hieman kalliimpaa lumppupaperia, koska se kestää paremmin uv-valoa ja paperin pH on neutraali.
Muistathan, että grafiikassa pitää olla aina lasi päällä, jotta paperi ei haperru hapen vaikutuksesta.
Kehystä grafiikkaa rohkeasti
Grafiikkaa kehystäessä kannattaa olla luova ja käyttää esimerkiksi erivärisiä paspartuita. Grafiikka saa puolestaan modernin vivahduksen, jos valitsee teokselle uppokehyksen.
Yleensä kehystäessä otetaan taideteoksesta jokin väri, jota halutaan korostaa ja sen mukaan valitaan joko kullan, hopean tai muun väriset kehykset.
Väärennökset tulevat ulkomailta
Suomessa väärennetyt grafiikat liittyvät yleensä ulkomaiseen maailmankuuluun grafiikkaan. Kotimaista nykygrafiikkaa väärennetään tuskin lainkaan, lukuun ottamatta muutamaa Juhani Palmun teoksiin liittyvää tapausta, jotka nekin on saatu selvitettyä.
Huolellinen kannattaa kuitenkin olla ja tarkistaa, että kyseessä on aito grafiikka, eikä esimerkiksi hyvin tarkka painotyö maalauksesta eli juliste, joka on laitettu lasin alle.
Maailmankuulujen taiteilijoiden grafiikan tuotannoista on tehty luettelot (Cataloque raisonné –luettelo), josta voi tarkistaa kaikki kyseiseen vedokseen liittyvät taustatiedot ja myös sen, onko kyseisestä vedoksesta ollut väärennösepäilyjä.
Jos teosta epäillään väärennetyksi, teos yleensä teos avataan kehyksistään, ja se tutkitaan. Grafiikan aitouden tutkijat pystyvät pelkän hajun, kosketuksen ja äänen perusteella päättelemään, onko paperi niin vanha kuin sen väitetään olevan. Esimerkiksi vanhan ja uuden sanomalehden voi erottaa samoin perustein.
Patinan ei pidä liioin hämätä ostajaa. Väärentäjät saavat aikaan patinaa grafiikan lehteen esimerkiksi käyttämällä teepusseja, kahvia, sokeria tai kosteutta. Keinot ovat monet. Jos teos on avattu ja tarkistettu, se merkitään teoksen taustatietoihin.
Käytännössä väärennösriski koskee vain kalliista ulkomaista grafiikkaa. Siksi vedosta ei kannata ostaa, ellei saa aitoja dokumentteja teoksen vedostajasta, kustantajasta, aikaisemmista omistajista ja teoksen kulkureiteistä. Työ pitää myös tarkistaa taiteilijan omasta grafiikkaluettelosta.
Kotimaista grafiikkaa voi ostaa huoletta
Kotimaista taidegrafiikkaa voi ostaa huoletta sekä hinnan että aitouden puolesta.
Suomessa on paljon lahjakkaita taidegrafiikan tekijöitä. Esimerkiksi Riitta Nelimarkan värikkäät grafiikat ovat erityisen suosittuja, samoin Kuutti Lavosen, Tuula Lehtisen, Seppo Tammisen, Piia Lehden, Inari Krohnin, Hannu Hyrskeen, Juha Tammenpään, Pentti Koivikon, Kristian Krokforsin, Elina Luukasen, Mikko Tapanisen, Maria Mughalin, Kirsi Neuvosen, Esa Riipan, Hanna Variksen ja Miina Äkkijyrkän työt.
Yleensä värikkäät grafiikat säilyttävät jälleenmyyntiarvonsa paremmin, kuten Göran Augustsonin klassikkografiikat. Poikkeuksena mustavalkografiikasta ovat suositut Pentti Kaskipuro ja Outi Heiskanen.
Myös monet klassikkotaiteilijat tekivät grafiikkaa, kuten Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Hugo Simbergiä pi detään taidegrafiikan uranuurtajana.
Kotimaiseen grafiikkatarjontaan on kätevä tutustua Suomen taidegraafikot ry:n Grafoteekki-verkkokaupassa, jonka myyntikokoelmassa on noin 4 500 teosta. Grafiikkaa voi ostaa useista gallerioista, taidekaupoista ja esimerkiksi Helsingin Kivipainosta, Grafiikkapaja Himmelblausta ja Galleria Brondasta. Netissä on useita sivustoja, jotka myyvät grafiikkaa.
Viisi vinkkiä - Näin ostat grafiikkaa
- Tarkista vedoksesta juokseva numero, vedossarjan määrä ja taiteilijan signeeraus.
- Tärkein hintaan vaikuttava tekijä grafiikassa on teoksen koko.
- Vedossarjan numero ja tpl’a-merkintä eivät nosta teoksen hintaa.
- Tunnetun taiteilijan pieni vedossarja on yleensä arvokkaampi.
- Jos ostat kallista ulkomaista grafiikkaa, tarkista teoksen alkuperä (Cataloque raisonné) ja teokseen liittyvät dokumentit huolellisesti.