Norsunluusta tehdyt taidokkaat esineet ovat olleet aikoinaan suosittuja keräilykohteita. Nykyisin niiden arvostus on vähentynyt sitä mukaa kun norsujen arvostus on lisääntynyt. Jotkut arvohuutokaupat ovat jopa kieltäytyneet ottamasta norsunluuesineitä myyntiin.
Kansainvälisissä arvohuutokaupoissa myytiin aikoinaan useinkin norsunluusta tehtyjä koruja ja koriste-esineitä. Nyt monet arvostetut huutokauppayhtiöt ovat lopettaneet näiden esineiden kaupan joko kokonaan tai rajanneet sen koskemaan vain ennen vuotta 1947 tehtyjä norsunluuesineitä, koska sen jälkeen valmistettujen esineiden kauppaaminen on ollut ainakin Euroopassa kiellettyä.
Vuonna 1989 kiellettiin lisäksi käsittelemättömän norsunluun myynti maailmanlaajuisesti, joskin poikkeuksia säännölle on.
Esimerkiksi Sotheby´s ei ota ainakaan New Yorkin huutokauppoihinsa minkäänlaisia norsunluuesineitä. Niitä ei myöskään hyväksy maailmanlaajuinen eBay-nettihuutokauppa.
Iso pohjoismainen arvohuutokauppayhtiö Bukowskis hyväksyy norsunluuesineen huutokauppaan vain, jos se on antiikkinen, eli vähintään sadan vuoden ikäinen.
Jos syntyy epäilys esineen iästä, yhtiö voi teettää sille jopa hiili-14-iänmäärityksen. Tällöin kysymyksessä on kuitenkin oltava jo varsin harvinainen ja arvokas esine. Helpompaa huutokauppayhtiön kannalta on yksinkertaisesti olla ottamatta esinettä myyntiin.
Suomalaisissa antiikkiliikkeissä norsunluuesineitä on myynnissä satunnaisesti. Äskettäin oli tarjolla vanha norsunluinen, 19 cm korkea Buddha-patsas. Hintapyyntö oli 1 450 euroa. Vastaavasti 44 cm pituisesta kaulakorusta pyydettiin 430 euroa.
Hagelstamin huutokaupassa on myyty 25 cm pituinen sikarirasia, jossa on hopeaa ja norsunluuta. Rasian oli valmistanut Tillander vuonna 1933. Esineestä maksettiin huutomaksuineen noin 1 200 euroa.
Kaikki nämä esineet ovat siis olleet laillisia kaupan kohteita, koska ne on valmistettu ennen vuotta 1947.
Entä museotasoiset esineet?
Maailmassa on lähes täysi periaatteellinen yksimielisyys siitä, että vähentynyttä norsukantaa pitää suojella. Yksi keinoista on estää ansaitseminen norsunluukaupalla. Ongelmia ja ristiriitatilanteita on syntynyt esimerkiksi silloin, kun norsunluuesineen ikää ei tiedetä tai paikalliset lait kieltävät tyystin norsunluuesineiden kaupan, kuten esimerkiksi New Yorkin osavaltiossa.
Viime vuoden elokuussa New Yorkin osavaltiossa tuhottiin näyttävästi kaksi tonnia sekä antiikkisia että uudempia esineitä, joissa on norsunluuta – koruja, pienoispatsaita yms. Tuhoamisen arvostelijat kysyivät, hyödyttääkö nykyistä norsukantaa se, jos museotasoinen norsunluuesine yli sadan vuoden takaa poltetaan?
Monet norsunluuesineet on itse asiassa tehty mammutinluusta, ja mammutit sekä amerikkalaiset mastodontit kuolivat sukupuuttoon jo 6 000–10 000 vuotta sitten.
Ranskassa tuhottiin puolestaan kolmisen vuotta sitten kolme tonnia laitonta norsunluuta, jonka arvo oli noin miljoona euroa. Samoihin aikoihin siellä kaupattiin laillista, yli 50 vuotta vanhaa norsunluuta ennätyshintaan eli 800–1 000 euroa kilo. Kallein huutokaupattu erä oli kaksi syöksyhammasta, jotka painoivat 120 kiloa. Ne myytiin qatarilaisostajalle 125 000 eurolla.
Norsujen salametsästys on jatkunut kielloista huolimatta, mutta kiellot ovat varmasti vähentäneet kysyntää. Syöksyhampaista on koriste-esineiden lisäksi valmistettu aikoinaan mm. biljardipalloja, pianon koskettimia ja leimasimia, mutta nykyisin näille tuotteille on löydettävissä helposti korvaavat raaka-aineet.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
