Ihan tavallinen suomalainen voi joskus huomata polveutuvansa vaikkapa 1300-luvun ruotsalaisista valtaneuvoksista. Ei ole mahdotonta sekään, että löytäisi sukujuuria muinaisiin Mesopotamian kuninkaisiin tai Egyptin faaraoihin. Nämä jännittävät yhteydet eivät paljastu sattumalta, vaan uutteralla sukututkimuksella. Toisaalta voit etsiä myös eläviä kaukaisia sukulaisia.
1. Katsaus historiaan
Oman suvun vaiheet kiinnostavat niin nuorta kuin aikuista harrastajaa. Sukututkimuksen aloittaminen onnistuu vaikkapa historiasta kiinnostuneelta yläasteikäiseltä.
Nuorelle avautuu, miten koulun historiantunneilla opetetut asiat ovat vaikuttaneet omien esivanhempien elämään. Tutkittavaa riittää vuosikymmeniksi, ja niiden vieriessä tavoitteet ja näkemykset kypsyvät.
Löydöt herättävät monenlaisia tunteita. Elämä satoja vuosia sitten oli kovaa, ja huonompiosaisten sukulaisten kärsimykset usein liikuttavat. Jos taas esivanhemmat olivat menestyviä ja vauraita, se voi herättää ylpeyttä.
Harrastuksesta voi keskustella muiden samanmielisten kanssa oman paikkakunnan sukututkimusyhdistyksessä tai verkossa, esimerkiksi Suku Forumilla. Myös Facebookissa on paljon hyviä ryhmiä.
2. Kirkonkirjat kertovat
Tutkimustyö aloitetaan etsimällä omasta suvusta sopiva lähtöhenkilö, joka usein on joku isovanhemmista. Lähdetietoa eli kirkonkirjoja on tarjolla aloittelevalle harrastajalle noin 100 vuoden takaa, yleensä sähköisessä muodossa. Aineistoa saa luettavaksi Kansallisarkiston verkkopalvelusta.
Jotta varmasti alat tutkia omaa esivanhempaasi, sinulla pitää olla nimen lisäksi kaksi hakua täsmentävää tietoa: esimerkiksi syntymä- ja vihkimisaika. Jos henkilö löytyy kirkonkirjasta sekä kastettujen että vihittyjen luetteloista, olet oikeilla jäljillä. Varmistukseksi etsitään lisää sukulaisia kohti nykypäivää.
Helpoin tapa päästä työssä alkuun on osallistua sukututkimuskurssille esimerkiksi alan yhdistyksessä tai vapaan sivistystyön oppilaitoksessa.
3. Sukuseura kokoon
Sukua voi tutkia voi joko jälki- tai esipolvitutkimuksena. Jälkipolvitutkimus kulkee valitusta esi-isästä tai -äidistä kohti nykypäivää. Lähtökohta voi olla vaikkapa talo tai tila, jossa on asuttu. Suku laajenee nopeasti isoksi joukoksi, joka voi myös perustaa sukuseuran.
Esipolvitutkimus etsii esivanhempia ajassa taaksepäin. On jännittävää ajatella, että perimässä on heistä jotakin jäljellä. Lahjakkuus tai paheet eivät kuitenkaan periydy geneettisesti vuosisatojen taakse.
DNA-testeillä voi varmistaa kirkonkirjojen perusteella tehtyjä päätelmiä nykypäivän sukulaisista. Joskus DNA-testi voi myös yllättää: lapseen on ilmestynyt erilaista perimää kuin kirkonkirjoihin merkityn isän perimä. Tutkijalle jää salaisuudeksi, kuka oikea isä on ollut.
4. Kulut kohtuullisia
Itsenäinen tutkimus sujuu pitkälti näyttöruudun äärellä. Tietokoneelle ladattavalla sukututkimusohjelmalla saa tiedot talteen ja voi laatia graafisia esityksiä. Esimerkiksi Suku Jutut -ohjelma on suomalainen ja sen lisenssi maksaa 150 euroa. Suku Jutuista voi tulostaa vaikka käsikirjoituksen sukukirjaan.
Suosittu kansainvälinen ohjelma My Heritage on maksuton siihen asti, kunnes sukupuussa on yli 250 henkilöä. Sen jälkeen voi valita 150–260 euron hintaisista vuosipalvelupaketeista.
Digi- ja väestötietovirastolta tilatut otteet väestörekisterijärjestelmästä ja seurakunnilta haetut virkatodistukset ovat myös maksullisia. Sukututkimusseurojen koulutukset maksavat noin 20–30 euroa.
5. Liittyisinkö yhdistykseen?
Suomen Sukututkimusseurassa on noin 8 500 jäsentä. Jäsenmaksulla voit tukea Hiski-hakuohjelman kehitystä. Hiskiin syötetään historiatietoja kaikista Suomen seurakunnista ja se on vapaasti kaikkien käytettävissä. Hiskin löydät täältä.
Sukututkimusseura tarjoaa jäsenilleen myös seminaareja, koulutusta ja jäsenjulkaisuina Jäsenviesti Jalmarin ja Aikakauskirja Genoksen.
Neuvot sukututkimuksesta kiinnostuneelle antoi Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma.
Satu Alavalkama
