Keskioluen myynnin vapautuminen vuonna 1969 oli merkkitapaus. Olut oli ollut raittiusväen hampaissa vuosisadan alusta lähtien. Mallasjuoman katsottiin turmelevan nuorison väkijuomien käyttäjiksi.
Tosiasiassa oluen saatavuutta rajaamalla saatettiin kuluttajia pikemminkin kotipolttoisen ja muun väkevän viinan juojiksi. Erityisesti maaseudulla näitä aineita oli helposti saatavilla ohi virallisten myyntikanavien.
Raittiusväki järkyttyi kunnolla, kun Alko alkoi muuttaa kurssiaan 1950–1960 lukujen taitteessa uuden hallintoneuvoston ja pääjohtajan myötä. Vuodesta 1959 lähtien Alkon myyjät saivat jopa alkaa suositella asiakkaille juomia.
1960-luvun alkupuolella Alko teki vielä radikaalimman liikkeen. Vastaperustettu Kantaravintolat Oy etunenässä aloitettiin olutravintolakokeilu, jossa anniskelusäännöksiä väljennettiin. Tavoitteena oli eurooppalaistyyppinen seurusteluravintola, jossa olutta sai nauttia jopa ilman ruokailupakkoa.
Kokeilu ei päässyt täysimääräiseen lentoon paikkamääränsä suhteen, johtuen kiivaasta vastustuksesta. Silti kokeiluvuosina 1962-1965 saatiin mukaan toistakymmentä ravintolaa, joista osa myös maaseudulle.
En tiedä kuinka pettynyttä raittiusväki oli, tai kuinka vahingoniloista toinen puoli, mutta ravintolakokeilu ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, häiriöitä tai negatiivisia lieveilmiöitä. Päinvastoin. Usealta paikkakunnalta raportoitiin viihtyisyyden lisääntyneen kylällä ja jopa pukeutumisen parantuneen. Suomen Kuvalehti kiersi kaikki olutravintolat ja raportoi kokemastaan hyvin positiivisesti. Tämä mikä sai raittiusliikkeen pyytämään vastinetta paikkakuntien asukkailta. Yhtään kirjoitusta ei ilmestynyt (Sillanpää 2002).
Oluen myyntivapautukset olivat merkki ajan liberaalimmasta hengestä. Ensi kertaa esitettiin, että ravintolasta voisi muodostua viihtyisä vapaa-ajan viettopaikka. Rohkeimmat visionäärit havittelivat asiakkaalle vaikutusmahdollisuutta ravintolan tyyliin ja hänen mieltymystensä ottamista tarjonnassa huomioon.
Suomen oloissa tällainen vapaamielinen kehitys ei voinut jatkua loputtomiin. Stoppi tuli 1970-luvun loppupuolella niin sanotun keskiolutsodan muodossa. Silloin pääsi jälleen raittiusväen sanoma agendalle. Alkoholiasioista päättävä komitea suositteli oluen selvempää luokittelua alkoholijuomaksi ja anniskelun kiristystä ja valvontaa. Esitettiinpä myöskin keskioluen siirtämistä Alkon hyllyihin.
Olut on nyt trendijuoma
Tällä hetkellä olut näyttää olevan huikeassa nosteessa. Erilaisia pien- ja mikropanimoita on syntynyt tukuittain. Oluesta on tullut kaupunkilaisen nuorison trendijuoma. Lasissa ei ole juuri tilaa massatuotetulle lagerille.
Itseäni tässä oluthuumassa ihmetyttää oluen voimakkuudella kisaaminen: alkoholiprosentit huitelevat monesti lähellä 10:tä ja jopa yli.
Suomalaisena kuriositeettina mainittakoon olutpulloihin jääneet veroluokat. Ne syntyivät osana lainsäädäntöä vuonna 1916 ja elivät laissa aina EU-jäsenyyteen saakka. Kansan suussa käsitteet III ja IV istuvat niin tiukasti, ettemme ole niistä vieläkään raaskineet luopua.
Kolme ajankohtaista olutta
736994, Saimaan Brewer's Special Oktoberfest, Suomi, 3,18 e (0,33 l)
Kevyen karamellinen lager.
- Bratwurst
769496, Prykmestar Oktoberfestbier, Suomi, 4,95 e (0,5 l)
Melko maltainen juhlaolut.
- Bretzel
723026, Hofbräu Oktoberfestbier, Saksa, 4,15 e (0,5 l)
Saksalainen verrokki Oktoberfestin alkulähteiltä.
- Sianpaisti
Kokeile myös tummaa ja vaaleaa lageria
000021 Olvi Export A, Suomi, 1,39 e (0,33 l)
Neutraali suomalainen lager.
- Saunajuoma
775294, Karhu Tumma lager, Suomi, 2,48 e (0,33 l)
Suositun lagerin tumma versio.
- Pulled pork
732736, Marsalkka Vaalea, Suomi, 3,28 e (0,5 l)
Hedelmäinen luomu-lager.
- Kinkkupiiras
Kolme uutta makua
764996, Iso-Kallan Savu Kekri, Suomi, 5,53 e (0,5 l)
Melko tumma ja kevyen savuinen kausiolut.
- Riistapaisti
917914, Sonnisaari Aprikosmos Sessio IPA, Suomi, 4,94 e (0,33 l)
Voimakkaan humalainen IPA Oulusta.
- Leivitetty possunleike
939804, Mustan Virran Neito Golden Ale, Suomi, 5,28 e (0,33 l)
Mieto ja hedelmäinen ale Savonlinnasta.
- Wokki
