Autoteillä sinkoilee nastoja ja pikkukiviä, kun lumi vähitellen sulaa. Tuulilasien kiveniskemät kannattaa korjauttaa nopeasti, sillä ne voivat levitä halkeamiksi ja aiheuttaa suurempia haittoja.
Autojen tuulilasivahinkoja sattuu eniten maalis-huhtikuussa, vaikka niitä tapahtuukin muulloinkin, ilmenee Fennian tilastoista
Kaskovahingoista noin kolmannes on lasivahinkoja, ja niitä sattuu keskimäärin useita kymmeniä päivittäin.
"Vahinkojen nopea korjaaminen on tärkeää, sillä pienistä säröistä voi kasvaa nopeastikin isompia halkeamia", sanoo Fennian ajoneuvovakuutus- ja vahinkoasioista vastaava johtaja Mikko Pöyhönen tiedotteessa.
Maalis-huhtikuu on sesonkiaikaa tuulilasien säröille, koska lumet sulavat varsinkin Etelä-Suomen vilkkailla teillä ja talvirenkaiden nastoja napsahtelee tuulilaseihin, kun renkaita ei ole vielä säiden takia vaihdettu kesärenkaisiin.
Pienestä kiveniskemästä voi syntyä pitkä halkeama
Moni autoilija saattaa jättää kiveniskemän korjaamatta, koska pitää vauriota pienenä. Kiveniskemä saattaa kuitenkin levitä suuremaksi halkeamaksi tuulilasissa ja häiritä ajamista.
Ensihätään kiveniskemä kannattaa suojata teipillä, niin se pysyy puhtaana ja on helpompi korjata. Teippi ei kuitenkaan suojaa tuulilasia kovin pitkään, joten se ei ole mikään korjaustoimenpide.
Mikko Pöyhönen huomauttaa, että pieni kiveniskemä on helpompi ja nopeampi korjauttaa kuin suuremmaksi levinnyt halkeama. Siinä missä pienen särön korjaus saattaa onnistua odottaessa, voi tuulilasin vaihtamiseen mennä koko päivä.
Tuulilasi kannattaa pitää puhtaana ja sen kuntoa on hyvä tarkkailla säännöllisesti. Kiveniskemät voivat tulla myös lasin reunoille, jolloin niitä ei huomaa yhtä nopeasti. Halkeama voi syntyä jo pienestäkin säröstä.
"Monissa autoissa, niin uusimmissa kuin vähän vanhemmissakin, on erilaisia antureita ja tutkia, jotka tulee lasinvaihdon jälkeen kalibroida. Uudempien autojen lasit saattavat myös rikkoutua aiempaa herkemmin, koska ne ovat säästö- ja päästösyistä ohuempia."
Lasivahinkojen syntymistä voi ehkäistä omalla liikennekäyttäytymisellä
Autojen tuulilasien säröt syntyvät ennen kaikkea edessä ajavan auton renkaista tai renkaiden alta sinkoutuvista nastoista ja irtokivistä. Kun edellä ajavaan pidetään riittävä turvaväli, eivät kivet ja nastat ehdi osua tuulilasiin.
Samasta syystä ohitustilanteessa on syytä palata omalle kaistalle vasta siinä vaiheessa, kun etäisyyttä on riittävästi.
"Hyvä nyrkkisääntö on, että omalle kaistalle palataan, kun ohitettava auto näkyy peruutuspeilistä. Tietenkin muu liikenne ja vastaantulevat autot huomioiden. Muut huomioivalla ajamisella ei suojata ainoastaan tuulilaseja, vaan lisätään ylipäätään turvallisuutta autoteillä.".
Myös rajut kiihdytykset ja jyrkät käännökset voivat entisestään lisätä nastojen irtoamista ja kivien sinkoilua.
Minna Petäinen
