Opel Mokka X pitää pintansa

Opel Mokka X on niitä autoja, jotka eivät ensimetreillä sykähdytä oikein millään tavalla, mutta jotka ajokilometrien myötä osoittautuvat aika mukaviksi arkipäivän kumppaneiksi. Tietyt Mokka-versiot tarjoavat paljon ominaisuuksia hintaansa nähden.

Opelin myynti Suomessa oli vajonnut kauas huippuvuosien alapuolelle, kun Mokka loppuvuodesta 2012 esiteltiin Saksassa Itämeren etelärannalla kansainväliselle lehdistölle. Suomen Opel oli vähän aikaisemmin saanut uuden toimitusjohtajan Rami Kittilästä, joka oli siirtynyt Fordin myyntijohtajan paikalta kilpailevan merkin ruoriin. Kittilä uskoi alusta alkaen Mokan mahdollisuuksiin ja sai myös Opelin suomalaisen organisaation uuteen lentoon. 

Suomalaisten suursuosikkia Nissan Qashqaita pienemmästä Mokasta tulikin heti ensimmäisenä vuotenaan 2013 Suomen suosituin kompakti katumaasturi ja yhtä vuotta lukuun ottamatta se on ollut markkinajohtaja siitä lähtien – myös viime vuonna.

Menestyksestä huolimatta Mokan mallistossa on ollut aukkoja, joista yksi täyttyi uuden Mokka X:n myötä, kun nelivetoisesta bensiiniturbosta tuli myös automaattivaihteistolla varustettu versio. Sille on näköjään kysyntää, sillä vuodenvaihteeseen mennessä myydyistä viidestäsadasta Mokka X:stä peräti 28 prosenttia eli 140 kappaletta on +Auton nyt koeajamaa 1,4 T A6 AWD -versiota. 

X ei merkitse nelivetoa

Mokan perään ilmestyneen X-kirjaimen voisi luulla tarkoittavan nelivetoa, mutta Opelilla se on tästä lähtien yleisnimike, joka viittaa katumaasturiin. Mokka X tulee lähitulevaisuudessa saamaan seuraa kahdesta uudesta Opel-mallista, Crossland X:stä ja Grandland X:stä. 

Mokka X voi siis olla niin etu- kuin nelivetoinenkin. Nelivetoinenkin Mokka X on normaaliajossa täysin etuvetoinen. Vasta kun järjestelmä havaitsee ajotilanteen vaativan lisää pitoa, enimmillään puolet voimasta siirtyy elektronisesti ohjatulla monilevykytkimellä taka-akselille. Näin tapahtuu erityisesti märällä ja liukkaalla pinnalla mutta hetkellisesti myös esimerkiksi pyörän osuessa kuoppaan. 

Liikkeellelähtö on kuitenkin poikkeus säännöstä: Mokka X lähtee liikkeelle neljällä vetävällä pyörällä ja talviliukkailla sen myös huomaa. Liikennevaloissa kaksivetoiset autot jäävät kuin seisomaan Mokan kiihdyttäessä vauhtiaan. Etuvetoisille Opeleille aikoinaan tyypillistä etupään vetelyä ei Mokka X:ssä ilmennyt. 

Sen sijaan kaarreajossa nelivetoisuudelta olisi odottanut enemmänkin. Mokka on perusluonteeltaan aliohjautuva ja puskee pitokyvyn rajaa lähestyttäessä eikä nelivetoisuus tunnu tätä luonnetta muuttavan. Tiukoissa kaarteissa jäisellä pinnalla Opelin neliveto vaikuttaa jäykähkösti toimivalta eikä luistonestokaan reagoi, vaikka Mokka irtoaisi nelipyöräluistoon. 

Kinosten keskelle autoa pysäköitäessä neliveto voi auttaa, mutta mikään maastoauto Mokka X ei ole eikä kuljettaja voi kytkeä nelivetoa päälle. 

Jäntevästi toimiva alusta

Opelin alusta on varsin onnistunut yhdistelmä jämäkkyyttä ja mukavuutta. Vaikka jäntevä alusta välittää tienpinnan epätasaisuudet aika selvästi matkustamoon, Mokka X ei ole epämukava auto. Kaikkinainen sporttisuus kuitenkin puuttuu Mokasta, se on selkeästi käyttöauto. 

Taajamanopeuksissa automaattivaihteinen Mokka X on varsin rento ajettava. Ohjaus toimii hyvin vaikka tuntuma ei missään nopeudessa ole aivan ensiluokkainen. Taajamanopeuksissa se keskittää reippaasti mutta ei onneksi temmo rattia. 

Maantieajossa vaste kasvaa ja siihen tulee lisää keinotekoisuutta, mutta Mokasta ei kuitenkaan tulee väkisin väännettävää. Moottoritievauhdissa Opelin ohjauksessa on selvästi turhaa jäykkyyttä, jonka edut tulevat aikoinaan Saksassa Mokasta saatujen kokemusten perusteella esiin vasta 160-180 km/t vauhdissa. 

Mokka X on suuntavakaa auto, se kulkee vakaasti melkoisessa tuulen tuiverruksessakin, vaikka liikuttaisiin moottoritievauhtia. 

Kyvyt riittävät arkiajoon

Automaattivaihteisessa Mokka X:ssä on 152-hevosvoimainen versio Opelin 1,4-litraisesta turboahdetusta bensiinimoottorista. Teholuvusta huolimatta Mokka X ei ole mikään peto kulkemaan mutta sen suorituskyky riittää hyvin arkiajoon.

Automaattivaihteisto ei käytä kierrosaluetta mittarissa punaisella merkittyyn yli 6000 kierrokseen asti vaan vaihtaa täyskaasullakin 5500 kierroksessa. Normaaliajossa moottorin käyttöominaisuudet ovat kuitenkin miellyttävät ja liikkuminen jouheata.

Taajamapainotteisessa koeajossa kulutuslukemat liikkuivat raskailla talvikeleillä 9,5 litran kieppeillä sataa kilometriä kohden. Iltalehden ja Helsingin Sanomien kuivien kelien koeajoissa kulutus liikkui yhdeksän litran molemmin puolin. Myös normikulutuslukemien kaupunkiarvo 7,9 litraa/100 km kertoo omalta osaltaan, että bensaturbolla kulkeva automaattivaihteinen neliveto-Mokka ei liiku pikkuautoista tutuilla polttoainemäärillä. 

Aivan vääriä varoituksia

Mokka X:n automaattivaihteiston M-asennon sijoittaminen valitsimen valikon päähän on huono ratkaisu. Manuaaliasento tulee vedettyä usein vahingossa päälle, kun tarkoitus on lähteä D-asennolla liikkeelle.

Manuaalisesti vaihteita vaihdetaan vaihdetangon nupin päässä olevasta keinukatkaisimesta, mikä on aika oudon tuntuinen ratkaisu mutta sijoitettiinhan 1960-luvulla ylivaihteiden katkaisimiakin nuppiin. Huonointa Mokka X:ssä on se, että automaattilaatikko reagoi manuaalikäskyihin hitaan tuntuisesti.

Autoissa on nykyään kaikenlaisia varoittimia ja verkottumisen myötä niiden määrä vain kasvaa. Monissa autoissa varoittimista tuntuu kuitenkin olevan enemmän harmia kuin hyötyä ja Mokan varoituksissa ei koeajossa ollut mitään järkeä. Kun miesääni huomautti useita kertoja ”huomio, hidas liikenne” tai huomio, tietyö”, kummassakaan varoituksessa ei kertaakaan ollut mitään perää: edessä ei ollut tietöitä eikä hidasta liikennettä. 

Mokka X:n kosketusnäytössä valikot liikkuvat epätäsmällisen tuntuisesti. Onneksi Opelissa on monille toiminnoille edelleen erilliset katkaisimet.

Törmäyshälytys kuului aiemminkin Opel EYEn toimintoihin, koeajoautossa se oli nyt osa Innovation-pakettia. Kun välimatka edellä olevaa ajoneuvoon lyhenee koeajoauton mielestä liian nopeasti, Mokka X:n tuulilasiin ilmestyy siihen heijastettuja punaisia LED-pisteitä. Kokenutta kuljettajaa pisteet lähinnä häiritsevät, mutta kokemattomalle kuljettajalle ne voivat olla osviittana nopeuden hiljentämiseksi ajoissa. 

Isomman auton tuntua

Neljän vuoden takainen sisätilojen synnyttämä vaikutelma, jonka mukaan ensimmäiseksi Opel Mokan ratin takana kiinnittää huomiota tilan tuntuun, pätee edelleen, vaikka nykyään monissa muissakin kompakteissa autoissa on isomman auton tuntua.

Mokka X:n kuljettajan paikalla tunne on  joka tapauksessa kokonaisvaltainen: Opel on suuntavakaa, auton tuntuu tukevalta ja ohjaamon järjestelyt ovat kuin täysikokoisesta autosta. Vasta pysäköitäessä muistaa liikuttelevansa alle 4,3 metrin mittaista tumppia. Tottumuksen myötä Mokan huomaa mahtuvan aika moneen koloon, johon isompia autoja olisi turha yrittää tunkea.

Vaikka Mokan ohjaamossa istutaan korkealla ja sieltä näkee hyvin ympäristöön, auton ulottuvuuksista ei näe mitään eikä niistä ole aavistustakaan Opelin pyöreiden muotojen tähden. Mokan mittoja on vaikea hahmottaa esimerkiksi ahtaissa pysäköintihalleissa. Moni koeajaja on moittinut myös näkyvyyttä taakse. 

Ei vanhoille eikä vaivaisille

Kuljettajan istuimessa on monipuoliset säädöt, mutta selkänojan säätö portaittain rajoittaa melkoisesti hyvän ajoasennon löytämistä ja pari muuta säätöä loppuu kesken. Istuinosan kallistusta ei saa tarpeeksi vaakasuoraan eikä ristiselän tukea tarpeeksi pois niin että säädöt sopisivat kaikille.

On kuljettajia, jotka pitävät takakenosta istuinosasta, mutta vanhoille tai muuten huonojalkaisille ihmisille sellainen on hankala. Mokka X ei sovi heille senkään takia, että sen kuljettajan oven yläpuolelta puuttuu kauhukahva. Opelissa se on vain etumatkustajan puolella. Kahva helpottaa ratkaisevasti jalkavaivaisten autoon istuutumista ja autosta nousemista.

Koeajopäiville osui jopa -18°C pakkasia, joiden aikana koeajo-Mokan nahkapäällysteiset istuimet lämpisivät piinallisen hitaasti eivätkä selkänojat tuntuneet lämpiävän kunnolla lainkaan.

Takapenkillä tilaa on paremmin kuin Mokka X:n pituuden ja akselivälin perusteella luulisi. Takapenkillä istutaan mukavan ryhdikkäässä asennossa, mutta reunapaikat tuntuvat viettävän oviin päin. Lisäksi niin istuinosa kuin selkänoja ovat turhan voimakkaasti pullistettuja varsinkin kun ne ovat aika kovia pinnoiltaan. Keskipaikka on tavalliseen tapaan kelvoton, vain hätätilakäyttöön lyhyille matkoille sopiva istuin.

Takapenkin selkänojien työläs taittomekanismi sai jo Mokan ensiesittelyn aikaan moitteita useilta koeajajilta. Järjestely ei ole muuttunut: edelleenkin istuinosa pitää nostaa pystyyn ennen kuin selkänojan pystyy taivuttamaan alas, mikä sekään ei onnistu, jos etuistuin on keskimittaiselle säädettynä ja takaistuimessa pääntuki paikallaan.

Tavaratilaa Mokka X:ssä on 356 litraa, mikä on usein liian vähän perhe- tai harrastekäyttöön.

Kaksi varustetasoa ja paketteja

Opel Mokka X:ää myydään kahtena eri varusteversiona. Alemman Enjoy- ja ylemmän Innovation-varustetason hintaero on koeajetussa Mokan huippumallissa vähän alle 2 000 euroa. Innovationin lisähinnalla saa 18 tuuman vanteet, sähköisesti taittuvat sivupeilit, sadetunnistimen, 4,2 tuuman värinäytön kuljettajan eteen 3,5 tuuman yksivärisen sijaan, pysäköintiavustimen eteen ja taakse, avaimettoman ovien avauksen ja käynnistyksen, tummennetut takaikkunat sekä automaattiset kaukovalot ja etusumuvalot.

Näistä sadetunnistimen, automaattisesti himmentyvän taustapeilin, sähköisesti taittuvat sivupeilit, pysäköintiavustimen eteen ja taakse sekä tummennetut takaikkunat saa Enjoy-versioon edullisesti reilun 200 euron hintaisella Enjoy More -kampanjapaketilla.

Koeajoautossa oli lisävarusteina Innovation-kampanjapaketti (595 euroa + vero), nahkaverhoilu (790 euroa + vero), älykkäät AFL LED-valot (895 euroa + vero) ja metalliväri (465 euroa + vero).

Innovation-paketti, jota ei saa Enjoy-varustuksen yhteyteen, sisältää Navi IntelliLink-järjestelmän kahdeksan tuuman värikosketusnäytöllä, peruutuskameran, Opel EYEn, johon kuuluvat liikennemerkkien tunnistus, törmäyshälytys ja kaistavahti sekä neljä kappaletta kangasmattoja. 

Vastinetta rahalle: Opel Mokka tarjoaa kompakteihin ulkomittoihin nähden kohtuullisen kokoisen matkustamon. 30 000 euroa on paljon rahaa Mokan kokoluokassa, mutta jos haluaa turboahdetun bensiinimoottorin, mukautuvalla nelivedolla auton määrittelemän tarpeen mukaan toimivan vetojärjestelmän ja automaattivaihteiston Mokka X tarjoaa vastinetta rahalle. Edullisemmalla Enjoy-varustuksella koeajetun version hinta putoaa 28 551 euroon, jolla vastaavaa tekniikkayhdistelmää ei ole helppo löytää. Esimerkiksi nelivetoinen Skoda Yeti bensaturbolla ja automaatilla maksaa vähintään 32 558 euroa.

PLUSSAT

+ Edullinen lähtöhinta
+ Sisätilat ulkomittoihin nähden
+ Käytettävyys taajama-ajossa 

MIINUKSET

- Etuistuinten riittämättömät säätövarat
- Takaistuinten muotoilu ja kovuus
- Runsas polttoaineen kulutus

TEKNIIKKAA

Juha Partanen