Empire on tyylisuunta, joka ei sovi vaatimattomaan makuun. Ensimmäisenä siitä tulevat mieleen prameat tuolit, raskaat topatut sohvat ja ylenpalttisesti kultakoristein koristellut pukeutumispeilit. Mutta tyylisuunta on paljon muutakin.
Klassismia ihannoiva tyyli oli vallalla 1700- luvulla ja 1800-luvun alkupuolella. Sen varhaisemmasta vaiheesta, kustavilaisuudesta, olen kirjoittanut aiemmin.
Uusklassismin toinen vaihe käynnistyi Napoleonin noustessa valtaistuimelle 1804, jolloin hän alkoi pönkittää valtaansa ulkoisin merkein.
Tyylisuunta onkin nimetty Ranskan keisariksi itsensä nostattaneen Napoleonin mukaan empireksi. Tosin empiren voi katsoa viittaavan sekä Euroopan että Venäjän keisarillisiin hoveihin tai jopa tyylin taustaan, joka haki innoituksensa roomalaisesta imperiumista.
- Katso kuvaa Louvren kokoelmasta: Jacques-Louis David: Madame Récamier, 1800. Alkuperäinen työ on Louvressa. Alkujaan yksinkertainen tyyli näkyi esimerkiksi pukeutumisessa. Naisten vyötärölinja nousi rintojen alle ja asut muistuttivat etäisesti kevyitä, laskostettuja ja läpikuultavia antiikin pukuja.
Ranskalainen empire levisi sekä Napoleonin sotien ja aateliston tekemien Grand Tourien (kiertomatkat), että erilaisten mallikirjojen, taideteollisuusnäyttelyiden, käsityöläisten, aikakausilehtien ja esinehankintojen välityksellä muualle Eurooppaan, myös kaukaiseen Pohjolaan.
Empire saapui Suomeen Venäjältä
Venäjän keisari Aleksanteri I ihastui ranskalaiseen empireen ja se, mikä oli Ranskassa muotia, löysi nopeasti tiensä myös Pietarin hoviin.
Suomeen empire saapuikin varsin sopivaan aikaan 1800-luvun ensikymmenillä – olihan Suomesta juuri tullut Venäjän Keisari Aleksanteri I suuriruhtinaskunta.
Tyylistä tuli myös eräänlainen vedenjakaja, joka konkretisoi muuttunutta valtiollista statusta. Venäjältä omaksuttu empire teki selkeän eron aiempaan vallalla olleeseen vaatimattomampaan Ruotsin Kustaa III mukaan nimettyyn kustavilaisuuteen.
Venäjältä tuotiin tuolloin Suomeen paljon ylellisyystavaroita ja huonekaluja, mutta täältä lähti myös Venäjälle oppiin ja työskentelemään käsityöläisiä. He menestyivät ja toivat opit kotikonnuilleen palatessaan Suomeen.
Meillä empireen sekoittui vahvasti pietarilainen vivahde, mutta vaikutteita tuli yhä Tukholmastakin. Kaikista loisteliain venäläis-ranskalainen empiretyyli ei niinkään saavuttanut suosiota Suomessa, vaan pikemminkin sen astetta hillitymmät muunnokset.
Suomessa empire vaikutti noin 1810-luvulta aina 1840-luvulle. Tyylisuuntausten vaihdokset tapahtuvat yleensä asteittain eikä selkeää rajaa ole helppoa vetää.
Empiretyyli kesti pitkään ja muokkautui vuosien varrella kustavilaisia muistumia sisältävästä varhaisempirestä prameaan täysempireen ja lopulta myöhäisempireen. Näistä jälkimmäistä kutsutaan myös biedermeieriksi, jota jotkut pitävät kokonaan omana tyylinään.
Biedermeieria pidetään astetta vaatimattomampana ja hillitympänä tyylinä, ja sen sanotaan kuvastaneen erityisesti porvarillista makua.
Empire ilmensi keisarillista loistoa
Huoneiden värimaailma oli kirkas eikä enää noudattanut aiemmin muodissa olleita kustavilaisia hillittyjä sävyjä. Tyypillisiä värejä olivat nyt kirkas keltainen, koboltinsininen, oranssinpunainen, roosa, terrakotanpunainen tai vihreä. Peräkkäin sijoitetut huoneet maalattiin usein eri sävyillä.
Huonekalut oli valmistettu tummasta puusta, kuten kiillotetusta mahongista tai saksanpähkinäpuusta. Huonekaluissa käytettiin myös petsattua koivua, visakoivua, ootrattua mäntyä tai valkoiseksi maalattua, kultavärein koristeltua puuta.
Kustavilaisuuteen verrattuna empiretyyliset huonekalut olivat massiivisempia ja niissä on arkkitehtoninen vivahde, lipastoissa saatetiin käyttää koristeena esimerkiksi pilastereita.
Myöhäiskustavilainen tai varhaisempiren tyypillinen tuoli oli ristikkoselkäinen, kultakoristeltu ja vaaleaksi maalattu. Siinä näkyy yhä muistumia kustavilaisesta ajasta, mutta esimerkiksi takajalat kaartuivat jo taaksepäin. Täysempiren tuolit olivat puunvärisiä ja käsinojat kaartuivat voluutin (spiraalimaisesti kiertyvä koristeaihe) tapaan tai päättyivät toisinaan eläinhahmoon. Tuoleissa oli alaspäin kapenevat kaartuvat sapelijalat sekä kaareva selkänoja.
Empire-pöydissä ja -lipastoissa saattoi olla tassujalat. Pienien pöytien kantava elementti saattoi muistuttaa muodoltaan lyyraa.
Empire on ylellinen ja mahtipontinen tyyli: esineissä käytettiin paljon kultaa ja polttokullattuja pronssisia koristeita. Tyypillisiä koristeaiheita istuimen käsinojassa olivat esimerkiksi kotka, joutsen, sfinksi sekä griippihahmo eli kotkan ja leijonan risteytys.
Tyylisuunta oli myös varsin sotaisa. Koristeissa näkyi muun muassa kilpiä, jousia, sapeleita, aseita, kypäriä ja laakeriseppeleitä, jotka symboloivat voittoa ja menestystä.
Toki herkempääkin koristelua löytyi: pöytien jalat saatettiin korvata lyyralla ja peileistä saattoi löytyä siivekkäitä voitonjumalia, aurinkokoriste tai Medusan kasvot.
Empire vaikutti huonekalujen sijoitteluun kodissa
Empire muutti myös sisustusfilosofiaa. Valmiit seurusteluryhmät sohvineen, nojatuoleineen ja sohva- tai pelipöytineen olivat hyvin tyypillisiä empirelle. Aiemmin huonekalut oli sijoitettu pitkälti seinän vierelle, josta ne tarpeen mukaan nostettiin ja kerättiin yhteen.
Sohvat, nojatuolit, tuolit sekä sohvapöydät ja erilaiset pienet pöydät muodostivat nyt kodikkaita kutsuvia ryhmiä, jonka ääreen kokoonnuttiin pelaamaan, tekemään kirjailutöitä, lukemaan ääneen kirjoja tai kirjeitä.
Sohvat ja niihin kuuluvat tuolit oli verhoiltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi esimerkiksi raidallisilla silkkikankailla.
Tyypillisiä huonekaluja olivat sohvapöydän lisäksi myös peli- ja ompelutyöpöydät. Komeat lattiasta kattoon ulottuvat korkeat lattia- tai seinäpeilit eli trymoot, konsolipöydät sekä kirjoituslipastot eli sifonieerit kuuluivat arvonsa tuntevan empirekodin sisustukseen.
Katseenvangitsija kotiin
Empire oli suosittu antiikkimarkkinoilla 1980–90-luvuilla, jolloin muukin muoti korosti vaurautta. 1980-luvun näyttävät verhoasetelmat poimuineen, laskoksineen, tupsuineen ja nauhoineen hakivat esikuvansa tyylisuunnasta.
Upeat lipastot, empirekruunut, posliini ja yksinkertaisemmat selkeälinjaiset huonekalut sopivat hyvin nykysisustukseenkin.
Omaa silmääni empire miellyttää, ja olen myös aistivinani markkinoilla uudelleen virittyvää kiinnostusta empirehuonekaluja kohtaan.
Kansainvälisissä sisustuslehdissä kattoa koristaa yhä useammin upea aito vanha empirekattokruunu. Hillitympää myöhäisempireä edustavat lipastot sopivat hyvin myös nykyaikaiseen kotiin.
Eteisessä toimivat hyvin esimerkiksi selkeälinjaiset kultakoristellut peilit ja konsolipöydät.
Pienissä kodeissa kirjoituslipastot ajavat yhä asiansa. Niiden sisään mahtuu valtava määrä tavaraa, ja kansi alas laskettuna ne toimivat kätevänä kirjoituspöytänä.
Nyt on hyvä hetki hankkia laadukkaita käsityönä valmistettuja empirekalusteita, esimerkiksi 200 vuotta vanhan seurusteluryhmän voi saada joillakin satasilla.
Kaunista ja taidokkaasti valmistettua empirehuonekalua voi käyttää sisustuksessa myös upeana katseenvangitsijana, mikäli ei halua sisustaa kyseisellä tyylillä koko kotiaan.
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
