Mehevä pihvi, artesaanileipä ja hyvin rajattu määrä lisäkkeitä – siinä vuoden 2016 burgeritrendi. Siltä ainakin näyttää ravintoloiden luomuksia katsoessa.
Hampurilaisen riemumarssi on edennyt koko 2000-luvun kahta erilaista polkua. Pikaruokamammutit tuuppaavat markkinoille edelleen menestyksekkäästi paperiin kääräistyjä jokamiesluokan versioita. Pienet hipsteripajat taas revittelevät luomulihalla ja erikoisleivillä.
Ja ääripäiden väliin mahtuu salonkikelpoiseksi muuntautunut, lautasannoksena tarjoiltu hampurilainen.
Myös nimi on arkipäiväistynyt, ja harva meistä puhuu enää hampurilaisista, pelkkä burgeri riittää. Kehitys tosin alkoi jo yli sata vuotta sitten New Yorkissa, jossa ravintoloiden ruokalistalla yleisesti tarjoiltiin Hamburger Steakia tai ranskalaisittain Bifstek à la Hamburgeoise. Kyseessä oli mitä luultavimmin Hamburg–New York-matkustajalinjan asiakkaille, Euroopasta muuttaville emigranteille, räätälöity ”lohturuoka”.
Nimestä jäi pian Steak-sana pois ja lopulta nimestä muodostui vain nykyinen Burger. Alun pitäen hampurinpihvi muistutti enemmän raakaa tartar-pihviä ja se tarjoiltiin kananmunan kera. Ja yleensä aamiaisruokana.
Koskaan ei varmasti voida osoittaa, kuka varsinaisesti ”keksi” nykyisen burgerin, pihvin kahden leivän välissä. Ainakaan se ei ollut Ronald McDonald. Lihapihvin ja leivän liitto on tunnettu eri kulttuureissa lähes kautta maailman jo vuosisatojen ajan. Esimerkiksi Lähi-idän kulttuuriin kuuluva kofta ja leipä voidaan nähdä hampurilaisena.
Myös Apicius kertoo keittokirjastaan mausteisesta jauhelihapihvistä, joka tarjoillaan leivän kera. Joka tapauksessa nykymuotoinen hampurilainen on 1800-luvun lopun peruja, ja varsinaisen voittokulkunsa se aloitti 1900-luvun alussa elämänrytmin kiihtyessä.
Koska nykyburgerin ytimenä on mehevä ja hyvästä jauhelihasta tehty pihvi, joka on paistettu tai grillattu mediumiksi, sopii burgerin seuraksi hyvin punaviini. Itseoikeutetusti valinta osuu tällöin jenkkiviineihin. Kuukauden suosikiksi valitsin Italiasta Amerikkaan emigroituneen Indelicaton-perheen Zinfandelin.
Perhe aloitti rypäleiden kasvattajana Kaliforniassa 1924 ja ensimmäiset omat viinit valmistuivat 1935. Gnarly Head sai alkunsa 2004 kun perhe etsi ”täydellistä Zin-tarhaa” ja löysi sellaisen Lodin alueelta. Alueen tarhat ovat italialaistaustaisten perheiden omistuksessa ja köynnökset kasvavat niillä matalina ja muhkuraisina (gnarly) rankoina, jotka ovat yli 80 vuotta vanhoja.
Viini on luonteeltaan mehevä ja hilloinen, mutta siinä on kuitenkin raikkaat hapot. Sopiva tarjoilulämpötila on kesäillanviileänä.
Kokeile myös
788224, Founders Centennial IPA, Yhdysvallat, 3,80 e
Raikas ja voimakkaasti humaloitu IPA.
- Possuburger
723974, Sierra Nevada Pale Ale, Yhdysvallat, 3,98 e
Karamellinen ja pirteä ale.
- Kanaburgeri
737534, Brooklyn Lager, Yhdysvallat, 3,16 e
Keskiruskea ja kevyen pippurinen.
- Grilliburger
Kolme aterialle
555867, Jekel Gravelstone Chardonnay 2014, Yhdysvallat, 14,99 e
Runsas ja paahteinen, mutta silti tyylikäs chardonnay.
- Grillattu purjo
478717, Concannon Livermore Petite Sirah, Yhdysvallat, 17,89 e
Runsas ja hilloinen kalifornialaisviini.
- Ribs
509037, Barefoot Bubbly Pink Moscato Sweet, Yhdysvallat, 9,98 e
Makea ja muskattinen pinkki kuohuviini.
- Mansikkasalaatti
Kolme uutta
504257, Subercaseaux Extra Brut, Chile, 1989 e
Chardonnay- ja pinot noir -pohjainen rutikuiva kuohuva.
- Aperitiivi
426308, Errázuriz Max Reserva Cabernet Sauvignon 2013, Chile, 29,90 e
Hyvin täyteläinen ja runsas punaviini hyvältä tuottajalta.
- Picanha
596537, Dr. Pauly-Bergweiler Riesling Trocken 2015, Saksa, 11,90 e
Hieno moselilainen riesling alan uranuurtajalta.
- Savukala