Töihin, kouluun ja kauppaan olisi mahtavaa päästä pyörällä myös talvella. Pysyvätkö renkaat ehjinä ja reitti auki? Kunnossapidossa on suuria eroja. Keräsimme vinkit, miten löydät parhaat ajoreitit.
Talvella pyöräilijän kannattaa kurkistaa kotikunnan karttapalveluun ja selvittää, onko oma reitti ykkös-, kakkos- vai kolmosluokan kunnossapidossa. Tiheä auraus tai harjaus ja suolaus nopeuttavat matkantekoa. Siksi kannattaa valita hyvin hoidettu reitti, vaikka kilometreissä joutuisi kiertämään pidemmän matkan kuin kesällä.
Tämän jutun lopusta löydät linkit Espoon, Helsingin, Oulun ja Vantaan karttoihin. Muiden kaupunkien ja kuntien verkkosivuilla esimerkiksi ”katujen talvikunnossapito”-hakusanat tuovat usein tulosta.
Jutun neljässä esimerkkikaupungissa on jo muutamia tehostetun talvihoidon pyöräväyliä. Niitä pidetään kunnossa harjasuolauksella tai tehostetulla aurauksella. Verkostoa on Helsingissä 75 kilometriä, Lauttasaaresta Vuosaareen ja Mellunmäkeen sekä Malmilta keskustaan ja Pasilan kautta Viikkiin.
Espoossa tehostetusti hoidetaan väliä Leppävaara – Kehä 1 – Länsiväylä – Matinkylä (13 km). Kun Raide-Jokerin työmaa Otaniemessä valmistuu, tehostettua hoitoa jatketaan Länsiväylän vartta Helsinkiin.
Vantaalta löytyy pyöräilyn laatukäytävä, joka kulkee pääradan suuntaisesti Helsingin rajalta Keravan rajalle (15 km). Suunnitelmissa on laatukäytäväverkoston laajentaminen.
Oulussa hoidetaan tehostetusti 150:tä kilometriä pyöräilyn pääreittejä. Niitä pitkin pääsee keskustasta esimerkiksi lentoasemalle, Kiiminkiin ja Haukiputaalle.
Helsinki: terävää sepeliä tai harjasuolausta
Pääkaupungissa tavoitteena on kasvattaa ympäri vuoden pyörällä liikkuvien määrää. Siksi pyritään rakentamaan reittejä, joilla pärjää jopa ilman nastarenkaita. Esikuvana on Kööpenhamina, jossa lämpötilat talvisin liikkuvat paljon plussalla, kuten Helsingissä.
”Pyrkimys on hyvä, mutta käytännön kunnossapidossa on vielä paljon parantamisen varaa”, sanoo pyöräliikenteen koordinaattori Oskari Kaupinmäki.
Pyöräväylien hoidosta vastaava projektipäällikkö Antti Takkunen kertoo, että pyöräilyn pääreiteillä 47:ää kilometriä harjasuolataan ja 28:aa kilometriä aurataan tehostetusti. Harjasuolattuja reittejä ei hiekoiteta kuin poikkeustapauksissa. Tehoaurattuja reittejä aletaan hiekoittaa vasta myöhemmin talvella kuin muita väyliä.
Kunnossapidossa työskentelee sekä Staran eli kaupungin oman palveluntuottajan väkeä että kilpailutettuja urakoitsijoita. Auto- ja pyöräreittejä hoidetaan eri koneilla, mutta samaan aikaan.
”Pääpyöräreiteille ei ole vielä kilpailutettu erillistä urakkaa. Asia on harkinnassa”, sanoo Takkunen.
Liukkautta torjutaan terävällä kalliomurskeesta valmistetulla sepelillä, jonka tiedetään puhkovan pyörien renkaita.
”Laatuvaatimuksina ovat kitkaominaisuudet (särmikäs sepeli, joka ei liu´u jalan tai renkaan alla) ja katupölyn torjuminen”, sanoo Takkunen. ”Katupölyä torjutaan kantakaupungissa pesuseulotulla sepelillä.”
Helsinki ei korvaa pyöräilijöiden rikkoutuneita renkaita. Yhdistetyt pyörä- ja kävelytiet hiekoitetaan kävelijöiden tarpeet edellä. Varta vasten pyöräilijöille rakennettuja reittejä voidaan hoitaa toisin.
Jos ajorata aurataan pyöräväylän aurauksen jälkeen, tehostetusti auratulla reitilläkin voi joutua risteyksissä kahlaamaan lumikasoissa. ”Toki risteysalueet on aurattu tehostetun talvihoidon myötä, ja ne aurataan uudestaan viimeistelytöiden yhteydessä”, sanoo Takkunen.
Vantaa: turvasepeliä pyörätielle – useimmiten
Vantaalla autokadut puhdistetaan lumesta isommilla koneilla ja ensin. Yhdistetyt pyörä- ja kävelytiet ajetaan sen jälkeen pienemmillä koneilla. ”Vähän jälkijunassa, sanoo kunnossapitopäällikkö Jyrki Vättö. Tärkeysjärjestys katujen luokituksessa on 1. joukkoliikennekadut, 2.vilkkaammat liikenteen kokoajakadut ja 3. asuntokadut.
”Kun talvikausi alkaa ja ensimmäiset hiekanjyvät laitetaan kaduille tai teille, alkaa pyöräilijöiltä tulla palautetta. Kansa on nimennyt terävästä kalliomurskeesta tehdyn hiekoitteen tappajasepeliksi”, Vättö kertoo.
Vantaalla pyritään välttämään tappajasepelin käyttöä. Sen sijaan käytetään niin sanottua turvasepeliä. Se on valmistettu soramurskeesta.
”Tosin sitä ei aina saa ja hintakin on kalliimpi. Meillä on käytössä vähän ”sekä – että”. Terävämpi kalliosepeli on kitka-arvoiltaan parempaa ja siten jalankulkijoille tehokkaampaa.”
Alkutalvesta, kun ei ole vielä lunta maassa, ja sepeli on asfalttia vasten, rengasrikkoja sattuu eniten. ”Varsinkin, jos on pienempikuvioinen rengas, eikä ole pistosuojausta”, Vättö sanoo.
Puhjenneita renkaita ei korvata. Laki velvoittaa korvaamaan vain kävelijöiden liukastumiset, ja siksi kevyen liikenteen väylästä ei voi jättää edes reunaa hiekoittamatta pyöräilijöiden käyttöön. Vättö toteaa, että sopivaa hiekanlevityskonettakaan ei ole kehitetty.
”Jos tie olisi pelkästään pyörätie ja laki määrittäisi, että ihminen tekee virheen kävellessään pyörätiellä, voisi ajatella jotakin muutakin. Laatukäytävällä meillä on kokeiltu harjasuolausta.”
Espoo: terävää sepeliä – ajo omalla vastuulla
Espoossa jalankulun ja pyöräilyn väylät jaetaan A- ja B-kunnossapitoluokkiin. A-luokan väylät ovat aamuisin käyttökunnossa kello 7:ään mennessä. Kunnossapidossa on mukana kaupungin työntekijöitä ja kalustoa, kaupungin työnjohdon ohjaamia urakoitsijoita ja alueurakoihin kilpailutettuja, itsenäisiä urakoitsijoita.
”Kevyen liikenteen väylillä ei kunnossapidossa erityisesti ajatella pyöräilijöitä. Harjasuolatut erikoisreitit taas hoidetaan nimenomaan pyöräilijöitä varten”, sanoo katutuotantopäällikkö Simo Kesti.
”Meillä käytetään kaikilla hiekoitetuilla jalankulun ja pyöräilyn väylillä samaa hiekoitusmateriaalia. Ei siis ole määrätty erillisiä väyliä, jotka hiekoitettaisiin erilaisella materiaalilla. Omassa hoidossamme olevilla alueilla käytämme pesuseulottua kalliomursketta”, sanoo Kesti.
Kesti kertoo, että yksittäisiä palautteita sepelistä tulee pyöräilijöiltä palautekanavan kautta. ”Korvausvaatimukset käsittelee juristi. Jos vaatimus koskee renkaan puhkeamista sepeliin, todennäköisesti se hylätään. Kadun pitäjällä on oikeus päättää, millä liukkautta torjutaan ja käyttäjän on otettava se omassa toiminnassaan huomioon.”
Kesti on myös itse tänä talvena muutamaan otteeseen pyöräillyt Espoon katuja. ”Kannattaa pitää mielessä, että kaikesta työstä huolimatta talvipyöräily on aina erilaista kuin kesällä. Ota keli huomioon, ole varovainen ja käytä pistosuojattuja renkaita”, Kesti suosittelee.
Oulu: pyöräilijän Mekka
Oulun seudulla pääpyöräreiteistä 150 kilometriä hoidetaan talvihoitourakalla, johon on kilpailutettu oma urakoitsija. Tämän vastuulla ovat pelkät pyörätiet yli kuntarajojen, kertoo liikenneinsinööri Harri Vaarala.
Näin auraus ei lopu kunnan rajalle ja laatu on kaikkialla sama. Urakoitsija lähtee auraamaan, jos lunta on kaksi senttiä. Tarjouskilpailussa lisäpisteitä tuovat laatulupaukset: esimerkiksi se, että työkoneet ovat uusia ja energianlähteenä on biodiesel.
”Lisäksi urakoitsijan työnjohtajat ja traktorinkuljettajat pyöräilevät myös itse auraamillaan väylillä. Välillä käymme pyöräilemässä yhdessä ja mietimme, miten työmenetelmiä ja tulosta voi parantaa. Lisäksi vähintään kolme kertaa vuodessa urakoitsija järjestää kadunvarsitapahtuman, jossa tarjotaan pyöräilijöille kuumaa juotavaa ja kysellään palautetta kunnossapidosta”, Vaarala sanoo.
Talvipyöräilyagenteiksi värvätyt työmatkapyöräilijät antavat viikoittain kaupungille arvosanoja oman reittinsä kunnosta. Arvosanat vaikuttavat urakoitsijalle maksettaviin bonuksiin.
Oulussa lämpömittari ei sahaa plussan ja miinuksen välillä, joten väylän pintaan tiivistyy ohut lumikerros. Se karhennetaan auraamalla.
”Suurimman osan talvesta pärjää normaaleilla kesärenkailla”, sanoo Vaarala.
Suolaa ei käytetä ympäristösyistä. Pyöriä ei haluta myöskään ruostuttaa suolalla.
”Hiekkaa käytetään vain, kun sitä on pakko käyttää, eli vesijäätikkökelillä.”
Kaikissa alueurakoissa on maininta, että käytetty liukkaudentorjuntamateriaali ei saa aiheuttaa vahinkoa pyörille, varusteille tai renkaille. Teräviä sepeleitä ei käytetä millään ajoradoilla. Vain kiinteistöjen pihoilla niitä voi kohdata.
”Jos talvikunnossapidon urakoitsija käyttäisi liuskeista kalliomursketta (eli tappajasepeliä), ja renkaita menisi puhki, seurauksena olisi urakoitsijalle rahallinen rangaistus ja harjausvelvoite”, Vaarala sanoo.
Tappajasepeli on hinnaltaan halvempaa, mutta Vaaralan mukaan liukkaudentorjuntamateriaalien hintaerot ovat pieniä.
”Jos verrataan pyöräteiden talvikunnossapitokustannuksia ajoratojen talvikunnossapidon kustannuksiin, puhutaan häviävän pienestä kokonaisuudesta.”
Suunnittele reittisi
Tehostetun talvihoidon pyöräreitit Helsingissä
Katujen talvikunnossapito Vantaa
Oulun pyöräteiden ajantasainen kunnossapitotilanne
Lisätietoa Oulun talvikunnossapidosta
Jutun kuva: Helsingin kaupunki
Satu Alavalkama
