Vanhojen autojen messutapahtuma Italiassa tarjoaa sekä latolöytöjä että ylihinnoiteltuja syöttejä ja jopa edulliselta vaikuutavia Ferrareita. Varaosahalleista löytyy osia moneen tarpeeseen. Vaikkapa originaaliratti vuosimallin 1965 Sprint GT Alfa Romeoon
Joukko suomalaisia klassikkoautoharrastajia matkaa vuosittain lokakuun lopulla Padovaan, missä järjestetään Italian suurin vanhojen autojen messutapahtuma. Jo 35 vuoden ajan järjestetyssä nelipäiväisessä Auto d´Epocassa oli tänä vuonna 1 600 näytteilleasettajaa.
Italialaisten mukaan Padovan Auto d´Epocassa oli tänä vuonna esillä peräti 5 000 autoa ja moottoripyörää, mutta lukua on hieman vaikea uskoa. Selvästi suuremmalta vaikuttavassa Techno Classicassa Saksan Essenissä on viime vuosina ollut noin 2 700 autoa. Kävijämääräkin on Italiassa vain 100 000 – puolet siitä, mitä Essenissä – mutta kertoo kuitenkin italialaisten kiinnostuksesta klassikoihin.
Yksi Italian johtavista klassikkoautolehdistä, Ruoteclassiche, julkaisi Auto d´Epocan alla ilmestyneessä marraskuun numerossaan kyselytulokset italialaisten suhtautumisesta historiallisiin autoihin.
Tulosten mukaan peräti kaksi kolmannesta italialaisista suhtautuu niihin kiinnostuneesti tai intohimoisesti. Intohimoisesti klassikoihin suhtautuvia on 10 prosenttia väestöstä eli viisi miljoonaa ihmistä ja kiinnostuneita 57 prosenttia maan väestöstä eli lähes 30 miljoonaa ihmistä.
Padovan tapahtuma on luonnollisesti etenkin italialaisia autoja harrastavien suomalaisten entusiastien suosiossa. Paikan päällä tavatut Lancia-kerholaiset kertoivat käyvänsä Auto d´Epocassa vuodesta toiseen, ja tuttuja Alfa Romeo -harrastajia näkyi paikalla tänäkin vuonna.
Arvokkaita raatoja
Essenin Techno Classicaan verrattuna Padovan Auto d´Epoca on italialaiseen tapaan sekavampi, mutta yllättävintä tapahtumassa on se, kuinka monista autoista puuttuu hinta. Jos on ostoaikeissa tai haluaa selvittää italialaista hintatasoa, pitää osata italiaa ainakin numeroiden verran, sillä kysyttävää riittää.
Italialaista kauppaamista tympeimmillään oli ”Erikoishinta tänään!!!” -lappu tuulilasissa, mutta mistään ei käynyt ilmi, paljonko myyjä haluaa kaksilitraisella V8:lla varustetusta 208 GT4 Dinosta. Myyjäyhtiö Diman verkkosivuilta vuosimallin 1976 GT4:n hinnaksi paljastuu 43 000 euroa.
Hintapyynnöt vaihtelevat ylihinnoitelluista syöteistä edullisiin autoihin. Monista toivottoman näköisistä raadoista pyydettiin hämmästyttävän korkeita hintoja kuten 35 000 euroa vuosimallin 1962 Alfa Romeo Giulietta Spiderista, joka näytti romuttamosta haetulta. Latolöytöjen ohella esillä oli priimakuntoisiksi kunnostettuja koriaihioita sekä 50 000 euron hintainen uusi kori Lancia Stratoksen replican rakentamiseen.
Edullisiakin autoja
Kiinnostavan kisahistorian omaavat autot ovat Italiassakin arvossaan – tarjolla oli muun muassa B-ryhmän Lancia 037, nelosryhmän Fiat Mirafiori 131 Abarth ja ryhmä A:n Lancia Delta 16V – mutta vanhoista Fiat 600:n 595 SS Abarth-versioistakin pyydettiin peräti 50 000–60 000 euroa ilman kilpailumeriittejäkin.
Sen sijaan esimerkiksi 1980–90-lukujen Mercedes-Benzit olivat edullisen tuntuisia – asian vahvisti matkatoverina ollut Suomen Mercedes-Benz-klubin Tähdelliset-lehden päätoimittaja.
Ferrareistakin saattoi löytää edullisen tuntuisia yksilöitä, esimerkiksi 93 000 euron hinta F1-vaihteisesta, vain 21 393 kilometriä ajetusta 575M Maranellosta vuosimallia 2004 on alakanttiin. Samoin 49 900 euroa yhdellä omistajalla olleesta, 39 000 kilometriä ajetusta Mondial 3,4 T:stä on aika kohtuullinen pyyntö.
Osa alkuun edullisen tuntuisista autoista osoittautui pikaisellakin katselmuksella paljon työtä vaativiksi. Esimerkiksi kauempaa katsottuna siistiltä näyttävä, vain kahdella omistajalla ollut 1964-mallinen ykkössarjan Lancia Flaminia Coupé, josta pyydettiin 15 500 euroa, olisi vaatinut koritöitä monesta kohtaa.
Kansainvälinen tapahtuma
Klassikkokauppiaiden ohella Padovan Auto d´Epocassa on automerkkien, italialaisten merkkikerhojen, sikäläisen museoauto-organisaation ASI:n ja sen paikallisten organisaatioiden sekä Borranin tapaisen vannevalmistajan ja Superleggeran kaltaisen koritehtaan osastoja. Useita restaurointiyrityksiäkin oli paikalla esittelemässä osaamistaan ja tarjoamassa palvelujaan.
Padovan Auto d´Epoca ei ole italialaisten kansallinen tapahtuma vaan paikalla oli myös muun muassa saksalaisia yrityksiä ja esimerkiksi 18 000 euron hintaan myytävänä ollut Maigret´n autona tunnettu Citroën Tranction Avant pienempikoneisena 11 BL -versiona oli tuotu paikalle Hollannista. Valkoinen Citroën oli vuosimallia 1954.
Suomalaisista Markku Alénin nimi näkyi niin esillä olleiden aitojen ralliautojen kuin niiden pienoismallien kyljessä.
Vanhalle ratille eri hintoja
Essenin tapaan Padovassakin on valtavasti autojen pienoismalleja esillä ja varaosahalleista löytyy osia moneen tarpeeseen. Hintoja kannattaa vertailla, jos sopiva osa löytyy useammalta kuin yhdeltä ständiltä.
Originaaliratti vuosimallin 1965 Sprint GT Alfa Romeoon maksoi yhdellä kauppiaalla 350 euroa, seuraavalla 450 euroa ja kolmannella kauppiaalla 500 euroa. Lopulta kaupat syntyivät ensin mainitun kanssa 300 eurolla. Tinkiminen kannatti myös samaan autoon löytyneen yhdistetyn bensiini- ja öljynpainemittarin kohdalla, hinta putosi muutamassa minuutissa 200 eurosta 160 euroon.
Sen sijaan jäähdyttimen yläosan vesiletkusta vuorineuvos Juuso Waldenin edustusautona aikoinaan olleeseen vuosimallin 1960 Lancia Flaminiaan piti maksaa pyydetty 70 euroa – myyjä totesi yksikantaan, että hinnassa ei ole tinkivaraa. Pikainen hintavertailu netissä osoittikin, että samasta letkusta pyydettiin monessa paikassa korkeampiakin hintoja, joten 70 euroa kannatti maksaa.
Anita Ekbergin Jaguar klassikkohuutokaupassa
Padovassa on perinteisesti järjestetty myös klassikkohuutokauppa. Essenistä ja monesta muusta paikasta tunnetun Coysin sijaan Auto d´Epocassa järjestäjänä on Bonham.
Tänä vuonna myytävän kaluston helmi oli vuosimallin 1960 Ferrari 250 GT Serie II Coupe, jonka estimaatti oli 540 000–640 000 euroa mutta vasarahinta jäi 500 000 euroon ja loppuhinta ostajalle maksettavaksi tulevan palkkion kanssa 508 196 euroon.
Ensimmäisen omistajansa osalta huutokaupan kiinnostavin auto oli Federico Fellinin legendaarisen La Dolce Vita -elokuvan tähden Anita Ekbergin vuosimallin 1956 Jaguar XK140 SE Roadster, mutta sen estimaatti 180 000–220 000 euroa ja pohjahinta osoittautuivat liian koviksi, ja auto jäi myymättä.
Huutokaupan edullisimpia autoja oli uutena Saksaan myyty mutta vuonna 2002 Ranskaan rekisteröity hienokuntoinen vuosimallin 1982 coupé-BMW 635 CSi, joka oli tarjolla ilman pohjahintaa ja meklari löi nuijan pöytään 15 000 euron kohdalla.
