Erityisesti tiikkihuonekalut ja 1950–60-lukujen muotoilu ovat olleet pinnalla jo pitkään. Mikä voisi olla antiikki- tai vintagemaailman seuraava trendi? Onko se funkkis, art deco tai vaikkapa eteläeurooppalainen antiikki ja vintage?
Trendejä ei ole helppo ennustaa, mutta kansainvälisten somevaikuttajien tileillä ovat jo jonkin aikaa vilahdelleet kullatut ranskalaiset rokokoopeilit ja 1970-luvun vintagekalusteet. Mikäli kotonasi ei vielä ole Bitossin keramiikkaa tai ranskalaista antiikkipöytää, nyt voit hankkia ne vielä suhteellisen edullisesti ennen kuin hinnat kohoavat.
Tätä juttua tehdessäni vierailin kahden uuden yrittäjän luona; ranskalaista pääosin 1800-luvun antiikkia ja myös 1950-luvun vintagea maahan tuovan Heini Hirvosen Riviera Vintage -liikkeessä Helsingin Uudenmaankadulla ja Katia Bertani-Greenin pääasiassa 1950–70-lukujen italialaista vintagea maahantuovan Barlume Vintagen varastolla Espoossa.
Sopivatko eurooppalainen antiikki tai vintage suomalaiseen makuun?
Yrittäjät vastasivat, että eklektisyys eli tyylien sekoittaminen on tällä hetkellä pinnalla. Yksikin esine voi toimia katseenvangitsijana muuten modernissa asunnossa antaen kodille luonnetta ja historiaa.
Miksi juuri Italia ja Ranska?
Kummallakin yrittäjällä on vahva side maahan, josta huonekalut ovat peräisin. Heini Hirvosen perheellä on Nizzassa asunto ja Katia Bertani-Greenen tausta on suomalais-italialainen, ja hänelle italialaiset vintagehuonekalut ovat tuttuja jo isovanhempien kotoa.
Kysyessäni mistä liikeidea tuoda ranskalaista antiikkia tai italialaista vintagea lähti, molemmat vastasivat sen syntyneen siitä, ettei vastaavaa löytynyt Suomesta. Italialainen ja ranskalainen ruoka, viini ja muoti ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, mikseipä siis myös eteläeurooppalainen vintage ja antiikki.
Barlume Vintagen Katia Bertani-Green on asunut monta vuotta Lontoossa, jossa kiinnostus italialaiseen vintageen näkyi jo selvästi. Lontoosta suuntaus on edennyt Ruotsiin ja pian se on myös Suomessa, hän uskoo.
Riviera Vintagen Heini Hirvonen kertoi etsineensä tuloksetta Suomesta huonekaluja, joita oli nähnyt Ranskassa, joten hän päätti tuoda niitä itse. Kaveritkin innostuivat, kun näkivät ihanat huonekalut Hirvosen kotona.
Some vie aarteenetsintämatkoille
Yrittäjät korostavat sosiaalisen median, etenkin Instagramin vahvaa roolia. Sen avulla asiakas pääsee kuvien ja videoiden myötä mukaan aarteenetsintämatkoille Ranskan ja Italian kartanoihin, antiikkihalleihin ja kirpputoreille.
Barlume Vintage toimii tällä hetkellä ainoastaan verkossa. Ostajat löytävät esineet kauniita kuvia ihailemalla, jonka jälkeen he siirtyvät yrityksen kotisivuille. Huolimatta kivijalkaliikkeestä, Heini kertoo Riviera Vintagen myynnistä noin 70 prosenttia tapahtuvan verkon kautta.
Yritysten filosofiat ”dolce vita ja joi de vivre”
Riviera Vintagen omistaja Heini Hirvonen kertoo, miten hän on halunnut yrityksensä kautta tuoda Suomeen paitsi huonekaluja ja esineitä, myös ripauksen ranskalaista elämäntapaa ”art de vivreä” sekä eleganssia.
”Ranskassa varataan aikaa syömiseen, pukeutumiseen ja seurusteluun. Siinä meillä suomalaisilla olisi oppimista”, Heini Hirvonen toteaa.
Hän toivoisi, että liikkeestä muodostuisi paikka, jossa voisi pysähtyä ja nauttia ranskalaisesta elämänilosta ”joi de vivrestä”.
Heinin visiossa Riviera Vintagesta on tarkoitus muodostua eräänlainen konseptikauppa, jossa vintage, antiikki, vaatteet, korut sekä myös niihin kytkeytyvät erilaiset tapahtumat yhdistyisivät.
Katia Bertani-Green korostaa, että hitaan elämisen ja elämästä nauttimisen ohella nyt kiinnostaa myös ”slow decoration” eli hidas sisustaminen. Siinä ajatuksena on ostaa rauhassa ja vähitellen juuri sitä, mitä haluaa ja olla valmis odottamaan saadakseen oikean esineen.
Kaunis muotoilu ilahduttaa
Yritystään Katia Bertani-Green kuvailee eräänlaiseksi ”dating agencyksi”, jossa oikea esine ja ihminen kohtaavat.
”Olen todistanut, miten asiakas liikuttuu kyyneliin nähdessään täällä jonkun tietyn esineen, jollaista on hakenut pitkään. Haluan tuoda esiin ”con amore” -ajatusta. Kun asiakas ostaa iloa tuottavan esineen tai huonekalun, hän vaalii esinettä, jonka omistamisesta tulee samalla merkityksellistä.”
Tähän sopii mainiosti kestävän kehityksen ajatus, ostetaan vain sitä, mitä rakastetaan ja tarvitaan. Ranskalaisen ja italialaisen antiikin ostaminen voi olla järkevä sijoitus myös siksi, että niiden hintojen odotetaan nousevan tulevaisuudessa.
Kaunis muotoilu ilahduttaa myös arjessa. Lisäksi asiakas saa hyvän omantunnon ostaessaan esineen käytettynä kiertotalouden ihanteiden mukaisesti.
Historia ja tarinat osa kaupantekoa
Yrittäjät kertovat valitsevansa myyntiin vain esineitä, joista itse pitävät. Esineen hyvä kunto ja laadukkuus ovat vain yksi kriteeri ostohetkellä.
Myynnissä on monen hintaisia ja kokoisia esineitä pienistä koristeellisista purkeista kokonaisiin huonekaluryhmiin. ”Haluan ottaa valikoimiini myös edullisempia esineitä esimerkiksi nuorille ensiasuntoon. Näitä esineitä ostavien ei tarvitse olla rikkaita”, Heini Hirvonen sanoo.
Tarinallisuus on nyt arvostettua ja se näkyy myös Bertani-Greenin ja Hirvosen yritysten toiminnassa. He pyrkivät selvittämään asiakkaalle esineiden taustat mahdollisimman tarkasti: suunnittelijat, aikakaudet ja paikat, mistä esine on hankittu.
Mikäli esineeseen liittyy hauska kertomus, se kerrotaan vaikkapa näin: tämä kampauspöytä löytyi pikkukylästä iäkkäältä rouvalta, joka on hankkinut sen nuorena kotiinsa, tai tämä peili on ostettu vanhan linnan tyhjennysmyynnistä.
Jos esineen omistajaa ei tiedetä, Heini Hirvonen kuvailee, millaiseen säätyyn tai yhteiskuntaluokkaan kuulunut ihminen on esineen saattanut omistaa.
”Jos tuoli puhuttelee ostajaa, hän myös hyväksyy elämänjäljet esineissä. Niitä jälkiä ei pidäkään peitellä, vaan korostaa.”
Katia Bertani-Green puolestaan uskoo, että suomalaisiin vetoaa esineiden italialainen sielukkuus, ajaton tyylikkyys ja ajatus siitä, että kaikilla voi olla pala italiaa kotona.
”Esine saattaa muistuttaa matkoista, hyvistä italialaisista ravintoloista, kenties jopa vanhasta lomaromanssista Luigin tai Giannan kanssa.”
Katja Weiland-Särmälä
Filosofian tohtori, taidehistorioitsija ja esinetutkija
Jutun aloituskuva: Riviera Vintage Kuva: Tiina Kovanen-Bergman Photography