Renault Espacessa matkustaa keskipaikallakin

”Aika bussimainen auto”, nuori mieskoeajaja totesi uudesta Espacesta, vaikka Renault on pyrkinyt aiempaa virtaviivaisempaan vaikutelmaan. Radikaalisti uudistunut ulkoinen ilme herättää odotuksia, joita Espace ei pysty täyttämään. 

Renault on ranskalaisten tapaan parhaimmillaan todella ennakkoluuloton ja innovatiivinen autonvalmistaja, joka on edelläkävijä muun muassa tila-autojen luojana. Iso Renault Espace oli vuonna 1984 ensimmäinen eurooppalainen tila-auto ja kompaktimpi Scenic aloitti kymmenkunta vuotta myöhemmin suoranaisen tila-autojen aallon.

Ensimmäisen sukupolven Espace oli aikanaan niin moderni auto, että kun vuonna 1988 aloin vetää Moottori-lehden toimitusta, otimme heti keväällä Espacen yhden lehden numeron pääkoeajettavaksi, koska sillä sai raikasta ilmettä niin lehden kanteen kuin sisäsivuillekin.

Auton kuvauksia varten olin lehtiyksikkömme johtajan ja kolmen markkinoinnin kaverin kanssa sonnustautunut hohdokkaimpiin bisnespukuihin, mitä vaatekaapista löytyi, ja kaikilla oli myös attacheasalkut kuvissa mukana. Silloisesta Espacesta otetuissa kuvissa kiinnittää huomiota se, että yhdessä otoksessa etuistuimet on käännetty selkä menosuuntaan niin kuin asuntoautoissa ja olemme asettuneet kakkosrivin istuinten edessä olevan pöydän ääreen lavastettuun bisnesneuvotteluun takapenkkiläisten kanssa. Alkuperäinen Espace olikin niin monikäyttöinen auto, että myöhemmät oivallukset tuntuvat sen rinnalla vaisuilta. 

Matalampi uusi ilme

Nykysilmin katsottuna vuoteen 1991 asti valmistettu vanha Espace oli futuristisuudessaankin hyvin laatikkomainen ja niin toisen kuin kolmannen sukupolven mallit olivat ulkonaisesti vain hieman pyöristeltyjä versioita edeltäjästään. Nämä kolme ensimmäistä Espace-sukupolvea tulivat Matralta ja konseptin piti 1970-luvun lopulla tulla markkinoille Simcana, mutta PSA:n ostettua kilpailijansa pois markkinoilta, Matra myi idean Renault´lle.

Vuonna 2003 tullut neljännen sukupolven Espace oli Renault´n omaa käsialaa ja selvästi edeltäjiään linjakkaampi auto. Nyt sekin on historiaa, kun Renault laittoi Espacen aivan uuteen kuosiin pari vuotta sitten ja ulkonainen ilme on toisaalta paljon menevämpi, toisaalta näyttää siltä kuin auton päälle olisi pudonnut jotain todella raskasta ja katto painunut kasaan.

Onneksi Renault Espace on sisätiloiltaan edelleen avaran tuntuinen ja valoisakin – ainakin jos auto on varustettu läpinäkyvällä  1 471,20 euron hintaisella panoraamakatolla kuten koeajossamme ollut yksilö.

Espacen ratin takaa ei edes 1980-luvulla nähnyt vilaustakaan auton keulasta. Nykyään tutkat helpottavat tila-auton liikuttelua, mutta uudenkin Renault´n ulottuvuuksien hahmottaminen vaatii kokeneita silmiä. Espace ei ole helpoimpia pysäköitäviä.

Kulmikasta käytöstä

Koeajoauto oli varustettu nelipyöräohjauksella, joka ei ole halpa varuste, sillä Espacen 4Control-versio on 3 000 euroa kaksipyöräohjattua kalliimpi. Nelipyöräohjaus kääntää hitaissa nopeuksissa etu- ja takapyöriä vastakkaiseen ja suuremmissa nopeuksissa samaan suuntaan. Taajama-ajossa nelipyöräohjaus tekee isosta Espacesta yllättävän ketterän ja helpottaa hankalasti hahmotettavan auton liikuttelua.

Taajamaympäristössä Renault´n vaivattomasti pyöriteltävä ohjaus sopii hyvin autoon, mutta sen enempää kaasu- kuin jarrupolkimessa voima ei kasva tasaisesti polkimia syvempään painettaessa. Tuntuu aivan kuin kaasupolkimessa olisi kuolokohta, johon asti ei oikein tapahdu mitään ja sen jälkeen sitten sitäkin enemmän. Jarrupoljin taasen hämmästytti naiskuljettajaa, jonka mielestä se on aluksi lerpakan tuntuinen, kepeydessään kuin tyhjää polkisi ja sitten jarrut tarraavat kiinni.

Hallintalaitteissa on muutenkin ranskalaisuutta sanan negatiivisessa merkityksessä. EDC-kaksoiskytkinautomaatin vaihteenvalitsimen muotoilu ei herättänyt ihastusta yhdessäkään koeajajassa. Lisäksi Espaceen perehtymätön kuljettaja painaa usein vahingossa kahvan vasempaan reunaan sijoitettua P-nappia ja ihmettelee kun vaihde ei mene päälle.

Sama pätee Renault´n monitoiminäytön valikoihin, kaikki pitivät niitä sekavina. Kosketusnäyttökään ei ole kovin herkkä. Osaan toiminnoista on pikavalintakytkin, joiden avulla niitä on helppo käyttää, mutta esimerkiksi naville ei ole omaa nappia esillä. 

Hyvin tilaa kolmelle

Renault Espacessa on tyylikkäitä yksityiskohtia: takana olevat lukuvalot vaihtavat väriä mittariston värityksen mukaan. Sama hienostunut valomaailma reunustaa myös keskikonsolia.

Espacen ilmastointi puski aurinkoisilla kesäkeleillä itsepintaisesti kylmää jalkatilaan, vaikka lämpötilan yritti säätää kuinka korkealle. Sama ilmiö on tullut vastaan muissakin autoissa, mutta se tuntuu olevan varsinkin Renault´lle ominaista.

Espacen etuistuimet herättivät ristiriitaisia tunteita, mutta pääsääntöisesti ne todettiin kohtuullisen mukaviksi. Sähkösäädöt auttavat sopivan ajoasennon löytämisessä.

Kun moni nykyajan henkilöauto on käytännössä nelipaikkainen ja takapenkin keskikohta on istumakelvoton, yksi Renault Espacen ehdoton etu on, että sen kakkosrivillä on kolme kunnon istuinta, joilla aikuinenkin voi matkustaa.

Kolmannen rivin lisäistuimetkin ovat käyttökelpoisemmat kuin monessa muussa seitsemälle rekisteröidyssä autossa, mutta kakkosrivin istuimet joutuu säätämään pituussuunnassa etummaiseen asentoonsa jotta kolmannelle riville jäisi jalkatilaa ja tällöin kakkosrivilläkään jalkatilaa ei riitä keskimittaiselle miehelle kuin lyhyille matkoille – kovin pitkään ei jalkoja liikuttelematta jaksa istua. Käytännössä kolmas penkkirivi sopii lähinnä lasten kuljettamiseen. 

Vain yksi moottorivaihtoehto

Koeajoauton varustein Espace on kymppitonnin kalliimpi kuin hiljattain koeajettu Renault Talisman, joka oli varustettu samalla moottorilla, kaksoiskytkinvaihteistolla ja nelipyöräohjauksella. Edeltäjiensä perusmalleja pidempi uusi Espace on pitkä auto, sen akseliväli on lähes 2,9 metriä, mutta siitä ei ole enää Grand Espace –versiota, jossa oli paremmin tilaa kolmelle penkkiriville kuin uutukaisessa. Talismaniin verrattuna Espace on akseliväliltään 7,5 senttiä pidempi mutta 4,857 metrin kokonaispituudeltaan se on vajaan sentin lyhyempi kuin Talisman.

Vaikka Espace on 120 kiloa Talismania painavampi, sille luvataan vain 0,3 sekuntia hitaampi kiihtyvyysaika nollasta sataan ja normilukujen mukaan Espace kuluttaa polttoainetta maantieajossa vain 0,2 litraa enemmän sadalla kilometrillä.

Espacen moottorilla kyllä selviää liikenteessä, mutta ohitustilanteissa se osoittautui tehottomammaksi kuin olisi odottanut. Kone surraa kuin viimeistä päivää, mutta minkäänlaista kunnon potkua ei tule eikä Espacea saa kiihtymään monen muun samankokoisen auton tavoin. Varsinkin viiden aikuisen ihmisen kuormalla 1,6-litrainen dieselmoottori tuntuu kahdesta turbosta huolimatta alamittaiselta.

Ajotietokoneen mukaan Renault Espacen kulutus liikkui koeajossa kuuden litran kieppeillä/100 km. Tankkaukset osoittivat, että reippaassa ajossa dieseliä kului seitsemän litraa/100 km, mikä sekään ei ole paljoa, kun kyydissä oli enimmän aikaa kolmesta viiteen ihmistä. 

Kumipallomaista käytöstä

Renault Espacen kuvittelisi olevan hieno matka-auto ja joiltain osin – kuten takaistuinten osalta – se sitä onkin. Espacessa on kuitenkin ranskalaisia piirteitä, jotka eivät kaikkia kuljettajia ja matkustajia miellytä. Sen alusta nielee hyvin kaikki kuopat ja muut epätasaisuudet, mutta käytöksessä on kumipallomaisuutta, jota tapaa lähinnä katumaastureissa.

Espacessa on taipumusta sivuttaiseen huojahteluun Sport-moodillakin. Ylipäätään erot eri ajotilojen välillä ovat niin pienet, että Espace ei muuta niiden myötä luonnettaan. Renault´n ohjaus ei ole niin tarkka kuin nopeasti reagoivassa nelipyöräohjatussa autossa toivoisi. Kokonaisuutena Espacen kuljettajalla ei ole hyvää takapuolituntumaa tiehen.

Nykyautoissa kuuluu milloin mitäkin piipityksiä, joista ei pahimmillaan ota selvää, mitä ajokki taas protestoi tai mistä se huomauttelee. Espacessa kuului usein plopsahdusta muistuttava ääni, jonka merkitys jäi selvittämättä.

Espacessa on vakiovarusteena älyavainkortti, joka avaa lukot kunhan avaajalla on kortti taskussa. Se myös sulkee ovet automaattisesti, kun kortti etääntyy autosta. Kaupasta kassien kanssa tultaessa järjestelmä on kätevä, mutta jos joutuu nostelemaan autosta tavaroita sisälle, se sulkee ovet joka välissä. Ja kun kävelee auton ohitse kortti taskussa, ovet avautuvat vaikka olisi kantamassa roskapussia jätekatokseen. Kun ovet kaiken lisäksi aukeavat välillä ensinykäisyllä, välillä eivät, älykortin autuus tuntuu kyseenalaiselta. 

Vastinetta rahalle: Renault on tunnettu ennakkoluulottomista ideoista. Tila-auton ja katumaasturin luonnetta yhdistävä crossover on kuitenkin helposti vähän puolivillainen joka suhteessa. Uudesta Espacestakin on vähän vaikea sanoa, miten se on eniten edukseen. Renault´n 16 sentin maavara on vain hieman enemmän kuin henkilöautoissa keskimäärin eikä ole katumaastureiden luokkaa. Mutta ennen kaikkea jos haluaa kuljettaa takapenkillä kolmea ihmistä, Espacella on yllättävän vähän kilpailijoita. Tavaroillekin riittää hyvin tilaa viiden henkilön kuormalla.

PLUSSAT

+ Kolme kunnon takaistuinta
+ Pieni kulutus kuljetuskykyyn nähden
+ Ketteryys 4Controlilla

MIINUKSET

- Epäkäytännölliset hallintalaitteet
- Kumipallomainen tuntuma tiehen
- Laiska ohituskiihtyvyys

TEKNIIKKAA

Juha Partanen