Siirtyisinkö sähköautoon? Tässä sinulle tietopaketti perusasioista

Voisiko perheen seuraava auto olla sähköinen? Mitä sähköauton lataamisesta, energiankulutuksesta ja ajo-ominaisuuksista olisi hyvä tietää? Mitä mittayksiköitä ja termejä olisi syytä tuntea, kun miettii auton valintaa? 

1. SÄHKÖAUTON VALINTA

Ensimmäiseksi kannattaa uhrata aikaa auton pääasiallisen käyttötarpeen kartoittamiseen. Ajatko lähes pelkästään taajamassa alle 100 kilometrin päivämatkoja vai ajatko usein myös pidempiä usean sadan kilometrin matkoja?

Jos ajat pitkiä matkoja vain hyvin harvoin, esimerkiksi Lappiin korkeintaan kerran vuodessa, mahdollisimman suuri toimintamatka yhdellä latauksella ei ole ykkösprioriteetti. Suuri toimintamatka tarkoittaa suurikokoista ajoakustoa, jolloin auton koko- ja hintaluokka väistämättä kasvaa.

Karkeana nyrkkisääntönä pitkien matkojen autolle voidaan pitää vähintään 60 kWh:n kokoista akustoa ja vähintään 100 kW:n lataustehoa. Jos ajat säännöllisesti todella pitkiä matkoja – vaikkapa jostakin Etelä-Suomen kaupungista Ouluun – akuston olisi hyvä olla vähintään 70 kWh:n kokoinen ja lataustehoa vähintään 130 kW. Sellaisella pärjää mukavasti talvellakin.

Kaupunki- ja taajama-ajossa riittää aivan hyvin pienikokoisempi akusto, jolloin myös tarvittava budjetti pienenee. Alle 50 kWh:n akustolla pärjää oikein hyvin.

Toimintamatka kutistuu pakkasella

Toimintamatkaa miettiessäsi tulee muistaa, että virallinen ilmoitettu WLTP-lukema on ajettu kesälämpötilassa. Suomen talvessa kovalla pakkasella todellinen käytännön toimintamatka on 50–70 prosenttia ilmoitetusta. Ääriolosuhteissa, kovassa pakkasessa, matka on siis ainoastaan puolet ilmoitetusta.

Oheiseen taulukkoon on talvikelin toimintamatkaksi laskettu 70 prosenttia WLTP-lukemasta. Tähän tulokseen pääsee helposti pikkupakkasella.

TUTKI ENNEN KUIN VALITSET

Esimerkkejä sähköautojen tärkeimmistä teknisistä tiedoista, jotka on syytä ottaa tarkasteluun autoa valittaessa.

Listalle on valittu esimerkkejä Suomessa suositusta automalleista, jotka täyttävät viiden hengen perheauton tarpeet.

Toinen tärkeä valintakriteeri on tietysti tilan tarve kuten autoissa yleensäkin. Montako henkeä ja millaisia harrastuksia perheessä on, kuinka paljon harrastusvälineet tarvitsevat tilaa. Taulukon autot sopivat kaikki monipuoliseen perhekäyttöön viidelle hengelle.

2. LATAAMINEN

Tavallisesta kotipistokkeesta (suko) lataamisen voi unohtaa alkuunsa. Se on mahdollista, mutta arkikäytössä liian hidasta. Lataaminen kestäisi useita vuorokausia.

Ylivoimaisesti suurimmassa osassa sähköautoja on sisäinen 11 kW:n tehoinen laturi. Sen avulla ladataan auton ajoakustoa kotilatauslaitteesta tai voimavirtapistokkeesta. Sähköauto latautuu kotilatauslaitteella tyhjästä täyteen yön aikana. Tarkemmat latausajat vaihtelevat akuston koon mukaan.

Vasemmalla kotilatauksessa käytettävä Type 2 -pistoke ja oikealla teholaturin järeämpi CCS-pistoke, joka täyttää auton liitinpaikan kokonaisuudessaan. Nämä ovat EU-tasolla standardisoituja. Kuva: Patrik Lindström

Valtaosalla sähköautoilijoista lataaminen on pääasiassa kotilatauslaitteen varassa. Omakotitalon yhteyteen on lähes poikkeuksetta mahdollista asentaa 11 kW:n teholla sähköä antava latauslaite. Tämä edellyttää kodin sulaketaululta vähintään sulakekokoa 3 x 25 A.

Hyvin vanhoissa taloissa sulaketaulun koko voi olla pienempi, jolloin vaaditaan isompia sähkötöitä. Kustannustaso selviää, kun käännyt paikallisen sähköasennusliikkeen puoleen.

Latauslaite asennettuna maksaa tyypillisesti 1 000–1 500 euroa.

Jos talo on sähkölämmitteinen, kannattaa selvittää, tarvitaanko lisätekniikkaa virranhallintaan. Sellainen maksaa vain muutaman satasen ja varmistaa, ettei auton lataaminen lamaannuta esimerkiksi talon lämmitystä.

Kotiin ei yleensä saa teholatausasemaa

Tien päällä sähköautoa ladataan joko teholaturista tai suurteholaturista. Silloin voimakas tasavirralla tapahtuva lataaminen ohittaa auton sisäisen laturin ja latausasema hoitaa lataamisen kokonaisuudessaan.

Suurista latausvirroista johtuen teholatausasemaa ei yleensä ole mahdollista rakentaa oman kodin yhteyteen.

Latauspistokkeen paikat autossa. Ylempi paikka on Type 2, jota käytetään kotilatauksessa. Alemman reiän suojatulpan poistamalla paljastuu teholatauksessa lisäksi tarvittava isompi CCS-virransyöttöliitin.

Teholaturi on vähintään 50 kW:n tehoinen. Suurteholaturista puhutaan silloin, kun latausteho on vähintään 150 kW. Latauspisteen tehon lisäksi latausnopeuteen vaikuttaa auton kyky ottaa latausta vastaan sekä lämpötila.

Yleensä suurteholatauksella auton saa ladattua kymmenestä prosentista 80 prosentin varaukseen noin kolmessakymmenessä minuutissa, jos akku on esilämmitetty ja laturista saa auton vaatiman maksimitehon koko latauksen ajan. Jos samalla latausasemalla on kaksi autoa yhtä aikaa, maksimi latausteho jakautuu puoliksi kummallekin.

Kylmä akku ei lataudu yhtä tehokkaasti kuin lämmin, joten akun esilämmitys ennen pikalatausta on tärkeää varsinkin talvella.

3. JULKINEN LATAUSINFRA

Vaikka pääosa sähköautoilijoista lataa kotona, tämä ei tarkoita sitä, etteikö autoilu onnistuisi jopa täysin ilman omaa laturia. Se vaatii hieman vaivannäköä ajamisen ja asiointien suunnitteluun. Monen kaupungissa asuvan sähköautoilu voi olla pelkästään julkisen latausinfran varassa, mutta pidemmillä ajomatkoilla latausinfraa tarvitsevat muutkin.

Pohjoismaiden suuri latausverkosto on Recharge-infralla. Myös Suomessa Rechargen suurteholatausverkosto on kattava aina Lappiin saakka.  Rechargen ohella käytetyimpiä ja kattavimpia infroja ovat ABC-lataus ja K-lataus.

ABC-lataus on S-ryhmän latauspalvelu, ja asemia löytyy pääasiassa ABC-huoltamoitten pihoista. K-lataus on Keskon latauspalvelu, ja asemia löytyy Citymarketien ja K-Supermarketien yhteydestä.

Ionity on eurooppalainen iso suurteholatausverkosto. Suomessa Ionityllä on vielä aika pieni verkosto, mutta se on kasvussa. Keski-Euroopassa Ionityn suurteholatureitten verkosto on suuri. Latureita löytyy 350 kW:iin saakka.
Muita latausverkostoja ovat Virta, Lidl, Plugit, Neste, Lumme, Loiste. Virta yhdistää useamman pienen kotimaisen toimijan latureita yhdeksi laajemmaksi verkostoksi.

4. LATAUKSEN MAKSAMINEN

Latauksen maksaminen oli vielä muutama vuosi sitten sekavaa, mutta tilanne on hieman parantunut.

Lataaminen maksetaan älypuhelimen lataussovelluksella tai tägillä. Jälkimmäinen tarkoittaa latausoperaattorilta saatavaa magneettinappia, joka tunnistaa käyttäjän ja laskuttaa latauksen tämän luottokorttitililtä. Tägin voi yleensä tilata maksutta.

Kummassakin tapauksessa tarvitaan tili, joka perustetaan palveluntarjoajan nettipalveluun.

Sähköautoilijan tarpeellisia sovelluksia ovat latauskartta.fi ja chargefinder.com. Niitä voi käyttää nettiversiona tai appina. Napsauttamalla haluttua pistettä saa latausaseman tarkemmat tiedot osoitteineen. Chargefinder -palvelusta näkee jopa vapaana olevien latauspisteiden määrän. Kuva: Markus Nieminen

Yleisimmät lataussovellukset ovat mm. K-Lataus, ABC-mobiili, Fortum Charge & Drive

ja Virta. Näiden lisäksi moni automerkki tarjoaa omaa sovellusta, jota voi käyttää useimpien latausoperaattoreiden julkisilla asemilla kiinteään hintaan.

Automerkkien tarjoamissa palveluissa tyypillinen hinta on 45 senttiä kilowattituntia kohti. Tällä hinnalla suurteholaturilla tehtävä 40 kWh:n ”tankkaus” maksaa 18 euroa. Koska sähköautoa ei koskaan ladata täysin tyhjästä täyteen, 40 kWh:n latauspysähdys on pitkillä matkoilla aika tavallinen.

Pankkikorttimaksaminen tulossa mahdolliseksi

Valitettavasti eri operaattorien hinnoittelu on vielä aika sekavaa. Vasta-alkajan on hankala tietää, missä lataaminen on edullista ja missä kallista.

Varmin tapa välttyä yllätyksiltä on maksaa lataus aina sen operaattorin sovelluksella tai tägillä, missä lataa. ABC-asemalla maksat siis ABC:n omalla sovelluksella. Jos maksat toisen palveluntarjoajan sovelluksella, latauksen hinta voi olla eri, pahimmassa tapauksessa moninkertainen.

Usein kuulee väitettävän, että sähköautoilija tarvitsee vähintään puoli tusinaa eri sovelluksia ja tägejä. Tämä on ainoastaan puoliksi totta. Moni sähköautoilija on sitä mieltä, että kolmella yleisimmällä pärjää hyvin läpi Suomen. Joku saattaa tulla toimeen ainoastaan yhdellä automerkin tarjoamalla palvelulla.

Tällainen lataustunniste eli ”tägi” helpottaa ja nopeuttaa latauksen aloittamista ja maksamista. Toinen vaihtoehto samalle asialle on kortti, jollaista osa operaattoreista käyttää. Latauslaite tunnistaa näistä käyttäjän tilin, ja veloitus hoituu automaattisesti ilman erillistä maksamista. Kuva: Patrik Lindström

Pankkikortilla maksaminen on viimeinkin tulossa pakolliseksi EU-tasoisen AFIR-asetuksen myötä. Vähintään 50 kW:n tehoisille latauspisteille pitää huhtikuusta alkaen rakentaa mahdollisuus maksaa pankkikortilla. Myös hintojen on oltava avoimesti saatavilla.

Vielä tällä hetkellä juuri millään latausasemalla ei ole mahdollista asioida pankki- tai luottokortilla.

5. SÄHKÖAUTOLLA AJAMINEN

Sähköautolla ajaminen on pitkälti samanlaista kuin automaattivaihteistolla varustetulla polttomoottoriautolla. Sähköauto käynnistyy tyypillisesti start-napista, kun painat jarrupoljinta. Sen jälkeen ajovaihde D päälle, jalka kaasupolkimelle ja menoksi.

Kaikkia sähköautoja ei tarvitse erikseen käynnistää, vaan riittää, kun istuu kuljettajan paikalle, jolloin auto herää. Tällöin auto tunnistaa istuimesta kuljettajan painon. Auto ei käynnisty, jos istuimella on ainoastaan pienen lapsen paino.

Mahdollisimman vähän energiaa kuluttava ajotapa on täysin verrattavissa polttomoottoriauton vastaavaan. Sulava ja jouheva ennakoiva ajotapa toimii, ja kaasupoljin ylhäällä rullaaminen on taloudellisin tapa edetä.

Monissa sähköautoissa vaihteen valitsimesta löytyy B-asento, jota voi käyttää D:n asemesta. B tulee sanasta brake eli jarru. Tällöin jalan nosto kaasulta jarruttaa vauhtia samaan tapaan kuin moottorijarrutus polttomoottoriautossa.

Aika monissa autoissa on lisäksi valittavana eri voimakkuuksia jarrutukselle. Näitä kokeilemalla kuljettaja oppii valitsemaan kyseiseen maastoon, ajotilanteeseen tai omaan ajotapaansa parhaiten soveltuvan tason.

Olet ehkä kuullut rekuperaatiosta tai regeneratiivisesta jarrutuksesta. Kumpikin termi tarkoittaa moottorijarrutukseen verrattavaa vauhdin hidastamista. Termit tulevat siitä, että sähköautoissa regeneratiivinen jarrutus palauttaa energiaa takaisin ajoakkuun. Polttomoottoriautoissa vastaava jarrutusenergia menee pääsääntöisesti hukkaan.

Yhden polkimen ajo mahdollinen joissakin

Yhden polkimen ajo tarkoittaa sellaista regeneratiivisen jarrutuksen asetusta, jolloin jalan nostaminen kaasulta jarruttaa ja myös pysäyttää auton kokonaan. Näin esimerkiksi punaisiin liikennevaloihin ajettaessa ei tarvitse koskea jarrupolkimeen lainkaan.

Läheskään kaikissa sähköautoissa ei ole tällaista mahdollisuutta ajaa pelkästään kaasupoljinta käyttäen. Esimerkiksi kaikissa Tesloissa ja Volvoissa (täyssähkömallit) sellainen on.

Rekuperaation käyttö on hyödyllistä paljon ylä- ja alamäkiä sisältävässä kaupunkiajossa, mutta tavallisimmissa ajoympäristöissä sen käyttö ei vähennä energian kulutusta. Tämä johtuu sitä, että yhden polkimen ajolla tulee jarrutettua todella helposti liikaa eikä rullaamista ei tule hyödynnettyä. Samalla kiihdytysten tarve lisääntyy.

Ennakoiva ajotapa pitkiä rullauksia hyödyntäen on siis taloudellisin ajotapa. Rullausten alkuvaiheessahan tapahtuu siinäkin regeneratiivista jarrutusta. Tämän takia useimmat ajokoulutusalan ammattilaiset eivät käytä yhden polkimen asetusta lainkaan. Varsinkin maantie- ja moottoritieajossa yhden polkimen ajosta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Toki jos tykästyy tapaan ajaa yhdellä polkimella, siitä vaan. Ei siinä suoranaisesti mitään väärääkään ole, paitsi liukkaalla kelillä. Jäisellä tienpinnalla kaasupolkimen vapauttaminen aloittaa äkkinäisen voimakkaan jarrutuksen, mikä saattaa aiheuttaa hetkellistä luistoa ja auton suunnan muutosta.

Rekuperaation avulla saatavan lisäsähkön merkitystä helposti liioitellaan, todellisuudessa sen määrä on aika olematon.

6. ENERGIAN KULUTUS

Sähköauton kulutus ilmoitetaan yleisimmin lukemana, montako kWh:a kuluu 100 kilometrin matkalle. Tyypillinen käytännön lukema kevyessä sekalaisessa ajossa on 20 kWh/100 km.

Sekalaisen ajon käytännön kulutus on lähes poikkeuksetta suurempi kuin valmistajan ilmoittama virallinen WLTP-kulutuslukema.

Pihi kaupungissa, syöppö moottoritiellä

Sähköauton kulutus vaihtelee samaan tapaan kuin polttomoottoriautoissakin, eli kylmän auton kulutus on suuri ensimmäisten kilometrien aikana. Parin ensimmäisen kilomerin keskikulutus voi olla helposti jopa yli 50 kWh/100 km.

Pienimmillään sähköauton kulutus on taajama-ajossa – siltä osin tilanne poikkeaa polttomoottoriautosta. Toki ajotapa vaikuttaa kulutukseen myös sähköautossa.

Korkean ja painavan sähköauton kulutus kasvaa melko jyrkästi suurissa nopeuksissa etenkin moottoritieajossa. Pitkillä ajomatkoilla saattaa olla syytä alentaa nopeutta huomattavastikin suurimmasta sallitusta, jotta päästään seuraavalle latausasemalle. Monessa tapauksessa 100 km/h voi olla järkevämpi ajonopeus 120:n sijaan.

Markus Nieminen