Perheessäni asuu suuri jalkapallo- ja Ronaldo-fani, joten ymmärrän jonkun verran intohimoja ja tunteita, jotka kätkeytyvät fanittamiseen. Kun tapasin Jere Virtasen Helsingissä ja vierailin hänen englantilaiselle valioliigaseura Manchester Unitedille pyhitetyssä yksityisessä museossaan, ymmärsin, miten isosta ilmiöstä on kyse.
Jere Virtanen on luonut yli 30 000 esineen Manchester United-kokoelmalleen oman yksityisen museon. Astuessani noin 200-neliöiseen ”Helsinki Red Roomiin”, tuntui kuin tulisin toiseen maailmaan, jonkinlaiseen urheilupyhättöön.
Käytävän seinät ovat täynnä pelaajien kuvia nimikirjoituksineen, yhdessä huoneessa on vitriinejä, toisen täyttää eräänlainen kotikatsomotila. Kolmannessa huoneessa keräilijä tekee seura-aiheista podcastia.
Tilan yhteydessä on kokoelman säilyttämiseen tarkoitettua varasto. Siellä toimii myös Jere Virtasen vaikuttajamarkkinointiin ja sponsorointiin keskittynyt yritys.
Jere Virtasen keräily sai alkunsa, kun hän alle kymmenvuotiaana osti Puumalan torilta David Beckham- fanipaidan. Kyseistä paitaa ei kokoelmassa ole, sillä se varastettiin Jereltä hänen nuoruudessaan.
Aktiivinen ison mittakaavan keräily alkoi vasta myöhemmin, vaikka jo ensimmäiset kesätyörahat Jere Virtanen toki käytti seuran tuotteisiin. Nyt kokoelmassa on valtava määrä erilaisia seuraan ja sen pelaajiin eri tavoin linkittyviä esineitä ja historiallisia dokumentteja kuten otteluohjelmia, fanituotteita, valokuvia, nimikirjoituksia ja pelipaitoja.
Ajallinen skaala ulottuu seuran syntyhetkestä nykypäivään. Museo on yksityinen, ja se oli tarkoitus avata viime keväänä näyttävästi viiden entisen Manchester United pelaajan ja lukuisten fanien kanssa. Koronapandemia on kuitenkin siirtänyt avajaisia tulevaisuuteen.
Aito pelipaita tallentaa historiallisen hetken
Kokoelmassa on pelipaitoja aina aidoista pelaajien päällä olleista pelipaidoista virallisiin fanituotepaitoihin.
Jere Virtanen kertoo, että joukossa on ns. Match Issue -paitoja, jotka ovat olleet pelaajien varapaitoina, mikäli oikealle pelipaidalle olisi käynyt jotain pelin aikana sekä Player Issue -paitoja, jotka ovat identtisiä pelaajien paitojen kanssa. Näillä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä toreilla myynnissä olevien kopioiden kanssa.
Lisäksi kokoelmassa on myös vanhojen historiallisten pelipaitojen replikoita eli myöhemmin niistä tehtyjä identtisiä kopioita. Esitellessään pelipaitoja Jere Virtanen kertoo asiantuntevasti eri aikoina käytetyistä materiaaleista, brodeerauksista ja muista yksityiskohdista, jotka auttavat aidon pelipaidan tunnistamisessa.
Itselleni ainakin oli uusi tieto, että pelipaitojen numerot on otettu käyttöön 1930–1940-lukujen taitteessa, vaikka ensimmäistä kertaa pelinumeroa käytettiin ammattiottelussa vuonna 1928. Vuoden 1954 MM-kisat oli ensimmäinen tapahtuma, kun numerot olivat paidoissa koko turnauksen ajan
Pelaajien nimet ilmestyivät paitojen selkämykseen niinkin myöhään kuin 1990-luvulla.
Jere kuvailee aidon pelaajan päällä ollutta paitaa eräänlaiseksi ultimaattiseksi esineeksi. Hänen mukaansa se edustaa keräilyn korkeinta tasoa, jonka esineen avulla voi tavoittaa. Halutessaan voi ajatella, että paitaan on tarttunut välähdys kyseisen pelin hetkistä ja onnistumisista.
Seuraan liittyvien esineiden merkityksellistämisessä on jotain samaa kuin kirkollisissa pyhissä esineissä. Fanituskulttuuria lähemmin tarkastellessa yhtymäkohtia löytyy myös erilaisiin uskonnollisiin riitteihin ja yhteisöihin. Tämä on asia, jonka Jere Virtanen itsekin nostaa esiin.
”Fanikulttuurissa on samoja lainalaisuuksia kuin uskonnossa. Yksi aspekti on merkityksellistäminen ja arjesta erottautuminen. Laaja kansainvälinen faniverkosto on uskonnollisen yhteisön tapaan myös monella tapaa tuki ja turva, jota yhteinen intressi yhdistää.
Koen, että seuran omistavat nykyiset ja entiset pelaajat ja fanit, vaikka virallisissa osakekirjoissa lukisikin jotain muuta. Seuran sielua ei voi omistaa, se on jossain muualla.”
Keräily osana identiteettiä
Jere Virtasta kuunnellessa käy ilmi, että seuraa ja keräilijää on vaikea erottaa toisistaan. Joukkueeseen viitatessaan hän identifioituu siihen vahvasti ja puhuu ”meidän valmentajasta” tai ”meidän peleistä”.
”Seurasta on tullut niin suuri osa sitä, mitä olen”, hän analysoi.
Pikkuhiljaa vuosien saatossa myös Virtasen työ ja keräilyharrastus ovat alkaneet liittyä toisiinsa yhä useammin.
Jere Virtasta kiehtoo erityisesti vuonna 1878 perustetun seuran vanhempi historia. Lisäksi häntä kiinnostaa kaikki, mikä linkittyy seuraan ja Suomeen.
Vitriinin yksi aarre on apulaisvalmentaja Frank Blunstonelle lahjoitettu puukko, jossa on Suomen Palloliiton logo ja vuosiluku 1907.
Keräilijöiden välisestä lojaalisuudesta kertoo se, että monet muut keräilijät vinkkasivat Virtaselle puukosta ja lupasivat, etteivät osallistu huutokauppaan, jotta puukon hinta ei nousisi liian korkeaksi.
Esineitään Jere Virtanen on haalinut monista paikoista, ja hän on vaihdellut niitä myös toisten keräilijöiden kanssa. Huutokaupoissa on käynnissä jatkuvia hakuja tietyillä avainsanoilla.
Esineitä voi löytyä jonkin keräilijän jäämistöä myyvästä erikoishuutokaupasta, ja hyviä löytöjä voi tehdä myös tavallisista perushuutokaupoista, joilla urheilukeräilijät harvemmin vierailevat eikä esineiden arvioija ole välttämättä kyseisten tuotteiden asiantuntija.
Brexit on nostanut tullimaksuja ja kustannuksia brittihuutokaupoissa valtavasti. Pahimmillaan tullaus- ja kuljetuskustannukset nousevat korkeammaksi kuin esineen varsinainen huutohinta.
Jere Virtasen kokoelma on epäilemättä myös varsin arvokas. ”Kokoelman arvo on noussut, ja varmastikin sitä voisi tarkastella hyvänä investointina, jota tosin en ole myymässä.”
Kokoelmassa on keräilijöiden arvostamia harvinaisuuksia kuten lento-onnettomuudessa menehtyneen lupaavan nuoren pelaajan Duncan Edwardsiin liittyvää esineistöä, ikonisten pelaajien pelipaitoja ja aidot Old Traffordin pelaajien kotipenkit.
Keräilijäroolinsa Jere Virtanen kokee myös eräänlaisena historian tallentajana ja säilyttäjänä.
Kysyessäni, miten näin valtavan kokoelman tiedot saa pysymään järjestyksessa, Jere Virtanen kertoo säilyttäneensä kaikki esineiden hankintaan liittyneet dokumentit. Lisäksi kaikkien esineet tarinoineen ovat luokiteltuna hänen päässään. Esineiden taustatietoja hän on tallentanut myös podcastiin.
Esineiden tarinat tärkeitä
Enemmän kuin esineet, Jere Virtasta kiinnostavatkin tarinat esineiden takana. Esineitä esitellessään hän avaa koukuttavasti niiden taustoja ja merkityksiä. Museonsa ja podcastinsa avulla hän avaa seuran historiaa ja filosofiaa myös laajemmalle yleisölle. Esineet toimivat vain eräänlaisena portteina.
Kokoelma ei ole vielä valmis, ja Jere Virtasen silmiin syttyvästä poltteesta päätellen vaikuttaa siltä, että keräily tulee jatkumaan tulevaisuudessa. On mahdollista, että museon tietyt tilat saattavat muuntautua vielä selkeämmin erilaisten kokonaisuuksien kuten tietyn pelaajan uran tai tapahtuman ympärille.
Lähipiiri on aina suhtautunut Jere Virtasen keräilyharrastukseen positiivisesti. Hänen puolisonsa Sofia on sanonut ihailevansa kumppaninsa harrastustaan kohtaan tuntemaa intohimoa.
Tosin välillä Jere Virtanen kertoo saaneensa osakseen hyväntahtoista hymähtelyä kertoessaan ”voittaneensa” jälleen jonkun esineen huutokaupassa.
Tulevan jälkikasvunsa Jere Virtanen koettaa kasvattaa seuran väreihin, mutta toteaa pilke silmäkulmassa hänelle olevan lopulta sama, mistä lapsi innostuu. ”Kunhan se ei ole Liverpool tai Leeds, jotka ovat Manchester Unitedin arkkiviholliset.”
Loppukesän jymy-uutinen, Ronaldon paluu Manchester Unitediin, on selvästi Jere Virtasen mieleen.
”Ronaldo lähti Manchester Unitedista maailman parhaana pelaajana. Vuosia on vierähtänyt, mutta nyt Ronny palaa kotiin. Edelleen hän on yksi maailman parhaista pelaajista, mutta oppilaasta on tullut opettaja”, keräilijä filosofoi.
Keräily on antanut Virtaselle paljon. Sen avulla hän on luonut verkostoja ympäri maailmaa sekä faneihin että toisiin keräilijöihin. Lisäksi hän on tutustunut myös seuran entisiin ja nykyisiin pelaajiin, kuten Bryan Robsoniin ja Ben Thornleyyn, sekä pelaajien lähipiiriin.
Virtasesta itsestäänkin on tullut urheilupiireistä eräänlainen julkkis. CNN on tehnyt hänestä haastattelun ja elokuvantekijä John Gubba on parhaillaan tekemässä dokumenttia Jere Virtasesta.
Virtasen oma työ ja keräilemiseen ja Manchester Unitediin liittyvä verkosto ystävineen ovat vuosien saatossa myös alkaneet ruokkia toinen toisiaan.
”Niitä on enää vaikea erotella selkeästi”, hän toteaa tyytyväisenä. Ehkäpä se on joka keräilijän unelma?
TIESITKÖ? Manchester United seuran kannattajajäseniä on Suomessa noin 600–700, epävirallisia seuran kannattajia huomattavasti enemmän.
- Haluatko tietää aiheesta lisää? Kuuntele Unelmien Teatteri -podcastia ja seuraa Helsinki Redroomia Instagramissa tai Twitterissä. - some-kanavia.
Katja Weiland-Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
