Tavanomaista laadukkaammille itämaisille matoille on vaikeuksia löytää ostajia. Arvokkaat matot jäävät usein myymättä huutokaupoissa. Suomessa on totuttu melko edullisiin käsin solmittuihin mattoihin.
Poikkeuksellisen arvokkaita käsin solmittuja mattoja oli tarjolla Helanderin huhtikuun huutokaupassa, ja nämä matot hämmensivät hintatasollaan. Helanderilla – kuten vaikkapa Bukowskis Marketin nettihuutokaupassa – on pitkälti totuttu aika halpoihin käsin solmittuihin itämaisiin mattoihin, mutta nämä olivat tarjolla ihan eri hintaluokassa.
Varsinkin Helanderilla on ollut myynnissä paljon uusia käsin solmittuja mattoja. Suuri tarjonta on selvästi alentanut hintoja, ja pienehköjä on saanut huutokaupoista jopa alle sadasta eurosta ylöspäin.
Laadukkaimmista pitää toki yhä maksaa moninkertaisia hintoja. Kun vaikkapa silkkimatossa voi olla jopa neljä miljoonaa solmua neliömetrillä ja sen tekemiseen on saattanut mennä parikin vuotta, sitä ei voi enää muutamalla sadalla eurolla myydä.
Ongelmana vain on se, että kuluttajien ja jopa keräilijöidenkin tiedot aidoista matoista ovat Suomessa varsin vähäiset, ja niinpä ostaja on hyvin usein myyjän suositusten ja kehotusten varassa. Asiantuntija-apua ei useillakaan ole tarjolla tuttavapiirissä.
Matoissa jos missä pätee vanha sanonta: halpa hinta ei välttämättä ole edullinen, vaan edullisempi voi olla korkeahintainen esine. Hinta ja laatu kun käyvät yleensä tasajalkaa.
Prosenteilla ei osteta
Käsin solmittujen mattojen kauppa kävi villinä alkukeväästä ainakin Helsingissä, mutta nyt se näyttää rauhoittuneen. Vuodenvaihteen molemmin puolin nimittäin monia käsin solmittujen mattojen ostamista harkinneita hämmensi kova alennusmyyntikampanja ja mattokauppiaiden rajulta näyttänyt kilpailu.
Epätavallinen mattojen myynti-ilmoittelu antoi ymmärtää, että nyt on jollakin kriisi, jonka takia käsin solmittuja mattoja on jonkinlainen pakko myydä uskomattomilla alennusprosenteilla kokosivun ilmoituksilla tyyliin: Nain-matto silkillä kooltaan 240x160 cm: ennen 4 200, nyt 1 499 euroa. Serebend: ennen 2 400, nyt 590 euroa! Jne.
Matto silkillä on toinen asia kuin silkkimatto, jossa silkkiä ovat sekä loimet, nukka että kuteet. Matto silkillä voi esimerkiksi tarkoittaa, että villamatossa on myös silkistä tehtyjä kuvioita. Joka tapauksessa termin käyttö voi harhauttaa jotkut ostajat.
Kriisistä ei tarkemmin kerrottu, tarkoittiko se myyjän, matonsolmijan vai ostajan kriisiä. Tilanne näytti myyjän mukaan niin huonolta, että mattojen myyntitoiminta oli pakko lopettaa. Tähän uhkaukseen – tai lupaukseen – kilpailija vastasi omalla pikkuilmoituksellaan samassa lehdessä (Hesari 3.2.2018) sivun kääntöpuolella lakonisesti: ”Me jatkamme alalla”. Lisä-ärsytyksenä mainostettiin niin ikään Nain-villa-silkkimattoa kooltaan peräti 300x200 cm: ennen 4 662 euroa, nyt 1 399 euroa.
Moni varmaan päätyi ostamaan maton, koska alennusprosentit olivat tosi mahtavia. Moni kuitenkin tuli ostaneeksi todellisuudessa jopa kalliin maton, koska kauppaa käydään rahalla eikä prosenteilla.
Kahta samanlaista ei ole
Kriisiulosmyynnillä ostajia houkutelleen myyjän hintoja voi verrata huutokauppahintoihin vaikkapa Helanderilla tai Bukowskis Marketilla. Toteutuneitten huutokauppahintojen selailusta selviää, että hurjasti alennetut mattojen hinnat itse asiassa alkoivat vasta lähestyä huutokauppahintoja myyjän provisioilla lisättynä. Toki vertailu vaatii asiantuntemusta, koska kahta täysin samanlaista käsin solmittua mattoa ei ole.
Joka tapauksessa lähtöhinnalle eli alentamattomalle hinnalle – josta siis alennusprosentti muka oli laskettu – oli vaikea löytää perusteita.
Helanderin huhtikuussa pidetyssä kuukausihuutokaupassa ostajat eivät puolestaan löytäneet perusteita maksaa käsin solmitusta matosta tuhansia tai jopa yli 10 000 euroa, vaikka tarjolla oli useita tosi laadukkaita mattoja. Niinpä nämä arvokkaammat matot jäivät myymättä.
Arvokas Lansetti – 30 000 euroa
Loppukevään arvohuutokaupoissa oli tarjolla paljon myös designia, ja vaikka kysyntä oli suurta, lähtöhinnat oli aika usein viritetty yli ostajien sietorajan. Tosin huipuista ollaan yhä valmiita maksamaan melkoisestikin.
Niinpä esimerkiksi Stockholms Auktionsverkin Helsingin myyntipisteen huhtikuisessa nettihuutokaupassa monet hyvätkin kohteet jäivät myymättä, kun ostajat olivat valmiita maksamaan niistä korkeintaan 50–70 prosenttia lähtöhinnasta.
Mutta kertooko se, että olisi saavutettu hintojen saturaatiopiste? Vai että huutokauppojen järjestäjät lupailevan myyjille ylioptimistisia hintoja saadakseen tavaraa myyntiin?
Toki muutamista huipuista maksettiin jopa moninkertaisesti lähtöhintaa enemmän. Näihin kuului esimerkiksi Timo Sarpanevan Lansetti II vuodelta 1954, josta maksettiin liki 30 000 euroa. Se on yli 40 kertaa enemmän kuin siitä aikoinaan on maksettu kaupassa, vaikka rahanarvon huononeminen otetaan huomioon.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
