Pitkään jatkunut talouskurimus on vaikuttanut myös taidekauppaan. Viisas sijoittaja voi silti kahmaista helppoja voittoja, jos pitää silmät auki.
Laatutaiteen hinnat eivät ole pelkästään Suomessa alhaalla, vaan sama tilanne on ulkomailla. Menneen kevään isoissa huutokaupoissa esiteltiin noin 50 000 teosta, mutta myynti oli heikointa tällä vuosisadalla.
Taidemarkkinat ovat palanneet 1970-luvulle, jolloin suuri yleisö puuttui huutokaupoista ja enemmistö oli lähinnä valistuneita keräilijöitä.
Keskivertotaiteen hinta on pudonnut voimakkaasti, ja parhaat teokset pysyvät toistaiseksi piilossa. Yleensä pitkien laskusuhdanteiden aikana ihmisiä alkaa kiinnostaa tuore taide, jota voi ostaa edullisemmalla hinnalla. Tällä hetkellä nykytaide onkin sitä, mihin kannattaa sijoittaa.
Sijoittajalle klassikko
Kaikesta taiteen tarjonnasta noin kaksi prosenttia on sijoituskohteita. Sijoittajan pitäisi varmistaa, että hankittava teos kuuluu tähän klassikkojen joukkoon.
Tarkista ensin, että teoksen hintahistoria on nousujohteinen. Tutki seuraavaksi, onko teoksella näyttelyhistoriaa. Kuten olen jo 25 vuotta varoitellut, myös väärentäjät keskittyvät juuri samaan kahden prosentin joukkoon teoksista.
Laadukkaasta nykytaiteesta kymmenesosan arvo nousee siinä, missä muiden hinnat laskevat aikaa myöten. Miten tunnistaa nämä nykytaiteen helmet?
Tilastotutkija Samuel P. Fraiberger julkaisi kollegoineen vuonna 2018 selvityksen lähes 500 000 taiteilijan urakehityksestä. Hän toteaa, että taiteilijoiden ensimmäiset viisi näyttelyä arvostetuimmissa gallerioissa antavat vahvan viitteen tulevasta menestyksestä.
Ne taiteilijat, jotka saivat heti uransa alussa hyvän maineen, pitivät jatkossa tuplasti enemmän näyttelyitä muihin verrattuna ja teosten hinnat nousivat jopa viisi kertaa korkeammiksi.
Jos nuorehko taiteilija menestyy jo ensimmäisissä näyttelyissään, kannattaa hankkia kyseiseltä taiteilijalta teos samasta aiheesta, josta hän tuli tunnetuksi.
Yleensä suositellaan, että taideteosta pidettäisiin omassa kokoelmassa vähintään kymmenen vuotta.
Vanhimpia ankkatauluja harvoin myynnissä
Kaj Stenvallin vanhimpia ankkatauluja tulee harvoin myyntiin. On odotettavissa, että tulevaisuudessa niiden maalausten, joilla on näyttelyhistoriaa, hinnat vähintään kaksinkertaistuvat.
Esimerkiksi Meidän nerojen malja vuodelta 1997 nettihuutokaupattiin 12 000 eurolla joulukuussa 2019, vaikka lähtöhinta oli vain 3 000–4 000 euroa. Myyntihintaan vaikuttivat hyvä provenienssi ja 67 tarjousta.
Galleria Bronda esitteli uusimpia ankkamaalauksia alkusyksystä 2024. Hinnat olivat noin 10 000 euron tuntumassa.
Kaj Stenvall: Styling a Dog. 2023. Öljy kankaalle. 9 000 euroa. Kuva Galleria Bronda.
Mihin teokseen sijoittaisin 5000, 10 000 tai 50 000 euroa?
Viisituhatta euroa on normaali hinta nykytaiteesta tai modernista huutokaupatusta teoksesta. Jos taideteoksen hinta nousee 10 000 euroon, pitää teoksessa tai taiteilijan urassa olla jotakin erityistä. Yli 50 000 euron hintainen teos on ajaton klassikko, jonka arvo on vakiintunut.
5 000 eurolla voisi hankkia tuoreen pienemmän maalauksen arvostetusta galleriasta. Summalla saisi myös tietyiltä legendaarisilta taiteilijoilta (kuten Miina Äkkijyrkältä tai Kain Tapperilta) ison grafiikkavedoksen, jonka vedosmäärä on pieni.
10 000 eurolla kannattaisi hankkia nykytaidetta aiemmin mainitusta 10 prosentin joukosta arvonsa kasvattajia. Lisäksi voisi tehdä löytöjä huutokaupoista, jos teoksesta ei tarvitse kilpailla: esimerkiksi 1950- ja 1960-luvun modernismia muun muassa Sam Vannilta tai 2000-lukua Nanna Sudelta, Leena Luostarisen 1980-luvun kissoja ja Rafael Wardilta 1980- ja 1990-luvun maalauksia.
50 000 eurolla voisi hankkia esimerkiksi Tove Janssonia, Reidar Särestöniemeä ja Ilkka Lammia. Sillä saisi myös pari Heikki Marilan suosittua kukkamaalausta huutokaupasta tai klassikkomaalauksia 1880–1920-luvulta. Pidä silmällä myös kiinalaista nykytaidetta.
Pauliina Laitinen
Filosofian tohtori, taidemarkkinoiden asiantuntija
