Kustaa III:n tallimestari määrättiin väärentämään ruplia, mutta hän väärensikin myös faanejelm-seteleitä. Ne koituivat hänen kohtalokseen, mutta nykyään faanejelmeistä maksetaan tuhansia euroja.
Antiikki- ja taidemarkkinoilla vieroksutaan yleensä väärennöksiä tai sellaisiksi epäiltyjä, mutta sekä postimerkkeilijät että rahojen keräilijät ovat valmiita maksamaan niistä joskus melkoisiakin summia.
On myös setelin korvikkeita, joista ei tiedä, ovatko ne aitoja vai eivät. Yksi sellainen kummajaisuus on ns. faanejelm-seteli, josta maksetaan tuhansia euroja.
Faanejelmit liittyvät Ruotsin kuningas Kustaa III:n vuosina 1788–1790 käymään sotaan ja sen rahoittamiseen. Kun valtiokonttorista ei liiennyt tarpeeksi rahaa sodan varusteluun, laskettiin liikkeeseen erityisrahoja – sotaseteleitä tai paremminkin eräänlaisia maksusitoumuksia – joilla ainakin paikallisesti maksettiin varustelu- ja sotimiskustannuksia.
Sotakomissariaatin johtajan, ylisotakomisario Per Georg Fahnehjelmin tehtävänä oli vastata sotaväen huollosta. Hän laski liikkeelle rahan niukkuuden vuoksi nimikirjoituksellaan varustettuja ja ainakin periaatteessa valtion takaamia maksusitoumuksia, jotka painettiin Porvoossa.
Kansa kuitenkin vieroksui näitä setelien korvikkeita, joiden arvo laskikin vuoden 1791 loppuun mennessä 75 prosenttiin alkuperäisestä arvostaan.
Seteleitä oli kahdeksaa eri arvoa kahdeksasta shillingistä kahteen riikintaaleriin. Suomalaisissa keräilijäpiireissä niitä nimitetään tuttavallisesti faanejelmeiksi.
Kuninkaan tallimestari väärentäjänä
Faanejelm-maksusitoumukset ovat harvinaisia keräilykohteita. Vaikka niitä laskettiin liikkeelle paljon, valtio alkoi lunastaa niitä sodan jälkeen.
Niistä tehtiin kuitenkin myös paljon väärennöksiä, joiden tekemisessä kunnostautui erityisesti suomalainen, Mikkelissä syntynyt Adolf Fredrik Munck af Fulkila. Hän oli hovitallimestarista kreiviksi ylennyt mies, jonka väitetään kunnostautuneen myös eräissä muissa arkaluontoisissa tehtävissä.
Kuninkaalla oli nimittäin hovissa liikkuneiden juorujen mukaan vaikeuksia aviollisten velvollisuuksien täyttämisessä kuningatar Sofia Magdalenan kanssa. Niinpä hän oli pyytänyt suomalaiskreiviä apuun makuuhuoneeseensa – sen tiedon ovat vahvistaneet kuninkaan henkivartijatkin.
Kreivi ei avunpyyntöä torjunut, ja kuningatarkin oli ilmeisesti järjestelyihin tyytyväinen – vai mistä syystä lie antanut Munckille kuvallaan varustetun ja briljantein koristellun kellon?
Eihän tällainen tapaus salassa pysynyt, ja sillä herkuteltiin pitkään. Viaporin komendanttina myöhemmin toiminut Augustin Ehrensvärd piirsi tapauksesta hävyttömän kuvankin mielikuvitustaan käyttäen, ja se kuva on säilynyt myös jälkipolville.
Munckin kohtaloksi kuitenkin tuli faanejelmien väärentäminen. Hän perusti rahapajan ja setelipainon kuninkaan toimeksiannosta väärentämään mm. Venäjän paperiruplia, mutta alkoi tehdä myös väärennettyjä faanejelmeja. Niitä myytiin erityisesti Turun kautta, ja siellä niistä tiettävästi myös painettiin ainakin osa.
Kun väärennökset paljastuivat, Munck joutui pakenemaan maasta ja päätyi lopulta kurjiin oloihin Italiaan. Hän yritti vielä kiristää rahaa Ruotsista uhkaamalla kertoa suhteestaan kuningasperheeseen.
Harvinaisia ja haluttuja keräilykohteita
Näitä Fahnehjelmin seteleitä on ollut huutokaupoissa myynnissä harvakseltaan, ja erityisesti hyväkuntoisina ne ovat erittäin harvinaisia. Harvinaisuuden lisäksi keräilijät arvostavat niihin liittyvää tarinaa.
Rahaliike Holmaston huutokaupassa oli parisen vuotta sitten tarjolla 15 shillingin varsin hyväkuntoinen faanejelm-maksusitoumus 9 000 euron lähtöhinnalla, mutta se jäi myymättä.
Holmastolla on kyllä myyty 8 shillingin faanejelm noin 5 700 eurolla myyntiprovisioineen. Se oli myös hyväkuntoinen muutoin, mutta reunasta puuttui pieni pala.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
Faanejelm-seteliharvinaisuus oli myynnissä Rahaliike Holmaston huutokaupassa syyskuussa 2015. Kyseessä oli 16 shillingin maksusitoumus vuodelta 1790. Sen lähtöhinta oli 9 000 euroa.