Yksi Designmuseon ”Keräilijät ja kokoelmat” -näyttelyn kiinnostavimmista vitriineistä kuuluu tiikkikeräilijä Jonas Forthille. Näyttelyssä on esillä hieno kokoelma suomalaisten yritysten valmistamia tiikkiesineitä.
Kaikki Forthin aarteet eivät toki ole Designmuseon hyllyillä, vaan hänen kotonaan Pohjois-Tapiolassa. Siellä Forthilla on sanojensa mukaan yhteensä 600 litran edestä tiikkiä kahdessatoista suuressa säilytyslaatikoissa, ja osa aarteista lojuu kodin kaapeissa.
Kokoelma on mittava. ”Designmuseota varten tein inventaarion esineistäni ensi kertaa”, Forth kertoo. Laatikkoja avatessa tuli vastaan iloisia yllätyksia: ”Ai tuollainenkin minulla on.”
Keräilyharrastus käynnistyi sarjakuvista
Jonas Forth kertoo keräilleensä kaikenlaista pikkupojasta lähtien, jolloin hän kulki äitinsä mukana kirpputoreilla. Äidin pelastaessa talonpoikaisesineitä Jonas alkoi keräillä sarjakuvalehtiä.
”Niitä taisi olla lopulta kertyä kymmenen tuhatta”, hän muistelee. Keräilyn siemen istutettiin jo tuolloin, mutta Forthin muuttaessa Helsinkiin 1990-luvun lopulla, keräily lähti todenteolla käyntiin.
”Ostin tuolloin paljon sellaista, mistä kukaan muu ei ollut kiinnostunut kuten tiikki- ja emaliesineitä. Tuolloin hinnat pyörivät vielä muutamissa euroissa”, hän muistelee.
Noin viisi vuotta sitten myös ns. suuren yleisön kiinnostus tiikkiesineisiin kasvoi ja myös hinnat nousivat: nykyään esineistä maksetaan useita kymppejä, harvemmin kuitenkaan sataa euroa. Forth on huomannut, etteivät tiikkiesineet kierrä enää samalla tavalla, ja Forthille uutta ja ennennäkemätöntä löytyy harvoin.
”Toivottavasti tämä kertoo siitä, että ihmiset osaavat nykyään arvostaa tiikkiesineitään eivätkä enää heitä niitä kaatopaikalle tai myy pilkkahintaan”, Forth sanoo ja pitää hellästi kädessään käsin sorvattua pientä tiikkiesinettä.
”Ajattele sitä työtä, mikä tämän pienen esineen eteen on tehty: puu on ensin kuljetettu tänne Suomeen, sitten se on muotoiltu ja sorvattu muotoonsa. Tämä on kaikki käsityötä.”
Tiikki oli suosittu materiaali 1950–1960-luvuilla
Tiikki on lähtöisin Indokiinasta, ja se kulkeutui ranskalaisten matkassa Eurooppaan. Pohjoismaista Tanska, Ruotsi ja Suomi käyttivät 1950–1960-luvuilla paljon tiikkiä. Tiikistä tehtiin sekä huonekaluja että pienesineitä. Koska tiikki on materiaalina kova ja kestävä ja sietää hyvin kosteutta, sitä käytetään myös veneissä.
Koska tiikki oli arvokasta, monet huonekalut eivät olleet kokonaan tiikkiä, vaan ne valmistettiin halvemmasta puusta ja viilutettiin päältä. Nykyään tiikki on uhanalainen ja sitä kasvatetaan yhä, mutta sen myyntiä valvotaan. Tästä huolimatta uusia tiikkiesineitä on yhä myynnissä.
Vanhan ja uuden tiikkiesineen erottaminen ei ole ainakaan maallikolle helppoa. Ero näiden välillä näkyy Forthin mukaan puun laadussa: uusi on kasvanut nopeammin. Myös muotokieli on erilainen, vanhat tiikkiesineet ovat viimeistellympiä, reunoiltaan ohuempia ja niissä on usein tehtaan polttoleima pohjassa.
Tiikki on varsin helppohoitoinen, mutta sitä täytyy öljytä, jotta puu voi hyvin ja näyttää kauniin ruskealta. Huonekaluja Forth öljyää tiikkiöljyllä, mutta ruokailuun käytettäviä astioita tavallisella oliiviöljyllä.
Suomessa oli 1950–60-luvuilla useita yrityksiä, jotka valmistivat tiikkiesineitä. Näistä tunnetuimpia olivat Backman, Lindholm ja Noormarkun käsityöt.
Keräilyharrastuksensa myötä Forth on selvitellyt yritysten ja tekijöiden taustoja. Selvittely on ollut kuin palapelin kokoamista, sillä useat tekijät suunnittelivat freelancerina eri yrityksille. Joillain taas, kuten Eino Mattilalla, oli oma verstaansa.
Esineillä nimekkäitä suunnittelijoita
Yrityksillä oli varsin nimekkäitä suunnittelijoita: Backmanille esineitä suunnitteli mm. Greta-Lisa Jäderholm-Snellman ja Maire Gullichsenin perustamassa Noormarkun käsityöt -yrityksessä esineitä suunnittelivat Bertel Gardberg, Nanny Still ja Birgitta Bergh.
Muotoilijalegenda Tapio Wirkkala on suunnitellut myös tiikkiesineitä ja kuvanveistäjänä tunnettu Sakari Pykälä teki lintuveistosten ohessa myös tiikkisiä uniikkiesineitä, mm. pieniä lintuja.
Toisin kuin monet keräilijät, Forth ostaa myös hieman viallisia esineitä. Tiikkiesineissä häntä kiehtoo eniten esineiden tarinat.
Tiikkiesineitä tutkittu vähän
”On ollut jännittävää selvittää esineiden taustoja ja alkuperää. Selvittäminen ei ole ollut helppoa, sillä tiikkiesineistä on kirjoitettu ja niitä on tutkittu varsin vähän. Yritysrekisterit, pienpainatteet, vanhat lehdet katalogit ja Google ovat olleet hyviä apuvälineitä. Monesti myös sosiaalinen media ja lehtijutut ovat poikineet lisää tietoa.”
Harmillista kyllä 1950–60-luvun moni naissuunnittelija on jäänyt miesten varjoon, esimerkiksi Noormarkun käsitöissä vaikuttaneesta Birgitta Berghistä Forth ei ole löytänyt tietoa eikä hänen suunnittelemiaan esineitäkään ei ole juurikaan tullut vastaan tiikkisiä serviettirenkaita lukuun ottamatta. ”Hänestä olisi mukava tietää enemmän, ehkäpä joku tämän jutun lukijoista osaisi kertoa lisää”, Forth toteaa toiveikkaasti.
Kun kysyn suosikkisuunnittelijaa, Forth epäröi hetken, mutta nimeää sitten Eino Mattilan (1921–1971). Eino Mattilan ura alkoi Nuutajärven lasitehtaan muotintekijänä. Hän perusti sittemmin oman yrityksen, joka keskittyi tiikkiesineisiin.
Eino Mattila sorvasi esineensä itse toisin kuin osa suunnittelijoista, jotka vain piirsivät käsityöläisille mallin. Osa Mattilan töistä on standardimitoitettuja, mutta osa on uniikkeja.
Uniikkiesineiden valmistusprosessissa esineen, vaikkapa vadin, muodon on määrännyt puupalan koko ja seuraavan vadin koon puolestaan vadista kaiverrettu sisin.
Siihen miten kannattavaa tiikkiesineiden valmistus aikoinaan oli ja olivatko tiikkiesineet valmistusaikanaan kalliita, ei Forth osaa vastata. Eino Mattilan töitä myytiin kuitenkin Stockmannilla, joten tuskin ne aikoinaan mitään halpojakaan olivat. 1970-luvulle tultaessa tiikkiesineiden valmistus alkoi kuitenkin hiipua, tiikin tilalla alettiin käyttää kotimaisia puulajeja kuten mäntyä ja tammea.
On kiehtovaa tavata henkilö, jolla on palava innostus keräilemäänsä kohteeseen. Se tarttuu. Kotiin tultuani kaivoin kaapista vanhat tiikkiesineeni, öljysin ne ja kurkkasin esineiden pohjaan tunnistaakseni valmistajan.
Suomalaisia tiikkiesineiden valmistajia
- Backman
- Lindholm
- Noormarkun käsityöt
- Eino Mattila
- Reino Jauhiainen
Ruotsalaisia tiikkiesineiden valmistajia
- Karl Holmberg, Götene
- Johnny Mattsson Upsala Slöjd
- Ståko -StålKompaniet
- Silwa Sweden Ab
- Servex
- Söwe Konst
- Stig Sandkvist
Tanskalaisia tiikkiesineiden valmistajia
- Finn Juhl
- Jens Quistgaard
- Digsmed
- Kay Bojensen
- Lauritz Lønborg
Katja Weiland- Särmälä
Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja esinetutkija.
VIELÄ EHDIT NÄYTTELYYN! Keräilijät ja kokoelmat -näyttely Designmuseossa Helsingissä on avoinna 15. maaliskuuta asti.
