Matkoilla voi joutua heittäytymään pitkällisiin neuvotteluihin matkamuistoja tai ihan tarpeellisia tuotteita ostettaessa. Silloin kannattaa muistaa, että taitava matkustaja sopeutuu paikallisiin tapoihin.
Eri puolilla maailmaa on erilaisia tapoja tinkiä kaupanteossa.
Arabimaissa tinkiminen on tuhansien vuosien perinne, eikä tapaa muuteta muutaman suomalaisturistin takia.
Kiinassa taas kauppaa käydään mieluiten ystävien kesken. Ensin tutustutaan (Where do you come!), keskustellaan tuotteesta (Very good!) ja vasta sitten ryhdytään etsimään sopivaa hintaa tuotteelle.
Edullisten ostosten tekeminen kiinnostaa lopulta kaikkia, ja siksi matkakohteissa suunnataankin toreille ja basaareihin. Niissä on turha hakea hintalappuja, sillä hinta on aina neuvottelukysymys. Hintojen tasoa kannattaa ennen torille menoa tiedustella muilta turisteilta.
Hotellissa asuminen on matkustamisen suurimpia menoeriä. Siinäkin voi yrittää tinkiä, varsinkin illalla suoraan tiskiltä sesonkiajan ulkopuolella, kunhan hermostunut puoliso tai väsyneet lapset eivät ole odottamassa respassa.
Pitempiaikaisesta majoittumisesta on ihan normaalia saada alennusta.
Sen sijaan ravintoloiden tai ruuan hinnoista on turha tinkiä. Jossain maissa se koetaan jopa röyhkeäksi.
Tavoitteena hyvä kauppa molemmille
Kaupanteon tavoitteena on päästä yksimielisyyteen hinnasta niin, että tavara tai palvelu vaihtaa omistajaa ja kumpikin osapuoli on tyytyväinen kaupan jälkeen. Kauppaa kannattaakin jo siksi käydä alusta lähtien hymyssä suin, ystävällisesti toista osapuolta kunnioittaen, oma tyylikkyys ja itsevarmuus säilyttäen. Vastakkainasettelua olisi hyvä välttää ja varsinkin sitä, että toinen tinkimisen tohinassa menettäisi kasvonsa.
Jos tinkimisen ottaa pelinä, pääsääntö on, että se häviää pelin, joka sanoo hinnan liian aikaisin. Kun myyjä sanoo hinnan, se on samalla korkein mahdollinen hinta minkä hän tulee saamaan. Kun ostaja sanoo ensimmäisen tarjouksensa, se on hinta, jonka hän joutuu vähintään maksamaan.
Paras tapa saada niskaansa paikalliset kirosanat, on jättää ostamatta ja poistua kaupasta, vaikka on jo tehnyt tarjouksen, joka sopii myyjällekin.
Sen sijaan sympatiaa ja basaareissa teetäkin saa, jos osaa paikallista kieltä edes jonkin sanan. Se osoittaa, että matkailija on kiinnostunut paikallisesta kulttuurista. Miellyttäväksi koetulle ihmiselle myyjä tekee paremman tarjouksen kuin moukalle, joka ihmettelee, miksei myyjä osaa paremmin kieliä.
Lisäpisteitä tienaa kehumalla tuotetta, myyjää, myyntipaikkaa, kaupunkia tai maata - tai vaikka paikallista jalkapallojoukkuetta. Kiva puhe miellyttää myös kovettunutta basaarikauppiasta.
Kiireinen maksaa helposti enemmän
Kukkaroa ei kannata kaivaa esille ennen kuin hinnasta on sovittu. Jos lompakko pullottaa ja kalpea iho vasta alkaa punoittaa, on turha yrittää esittää kokenutta reppureissaajaa. Kukaan ei halua antaa alennusta muukalaiselle, jolle myytävän tuotteen hinta ei merkitse tai sano mitään. Myyjä myy ”alennuksella” mieluummin sellaiselle henkilölle, jota hän kokee voivansa auttaa.
Kiirettäkään ei kannata näyttää. Myyjä olettaa, että kiireinen maksaa vähän enemmänkin, jos jotain todella tarvitsee.
Kun lopulta päästään numeroihin, kannattaa aina sanoa reippaasti alempi hinta kuin se, jonka aikoo maksaa. Kun jättää varaa nostaa omaa tarjousta kerran pari, se myös osoittaa, että muukalainen on yhteistyökykyinen, pyrkii kompromissiin, arvostaa keskustelua ja kaupantekoa.
Jos kauppaa ei lopulta synny, kannattaa silti jatkaa kohteliaaseen sävyyn. Voihan olla, että sama myyjä on samalla torilla vielä myöhemmin sulkemisaikana tai seuraavana päivänä – ja todennäköisesti paljon paremman tarjouksen kanssa.
Myyjän valtuudet ovat rajalliset
Yleensä vain se, joka omistaa tuotteen, voi päättää hinnasta. Palkollisella myyjällä ei ole samaa neuvotteluvaraa kuin kaupan omistajalla. Tuotteissa voi jopa olla myyjälle koodi, joka on alin hinta, jolla hän voi tuotteen myydä, tai hinta, jonka jälkeen hän ei saa itse provisiota.
New Yorkissa näkee tietyissä elektroniikkaliikkeissä hintalapun näköisiä numerosarjoja. Jos pakkauksessa on luku 61809, 6 ja 9 ovat hämäystä, keskimmäiset 3 numeroa jaettuna kahdella on se summa, jonka alle myyjä ei saa tuotetta myydä.
Tinkiminen voi tuntua työläältä, mutta rennolla rupattelulla voi säästää matkabudjetissa – jos ei tonneja, niin jopa satasia. Ulkomailla nahkatakkia ostaessa harjoitetut tinkimistaidot voivat tuottaa moninkertaisesti, kun kotimaassa tekee auto- tai asuntokauppaa.
Kun hierot kauppaa, muista:
- Hymyile, ole ystävällinen.
- Ole kiinnostunut ja puhu hyvää paikallisista asioista.
- Varaa aikaa kaupantekoon.
- Älä tee hintatarjousta liian aikaisessa vaiheessa.
- Kaiva lompakko esiin vasta, kun on maksun aika.
Pekka Virolainen
