Kovimman arvonnousun edellisvuodesta kokenut klassikko oli viime vuonna ensi kertaa japanilainen auto: vuosina 1972-1978 valmistettu, ensimmäisen sukupolven Toyota Celica.
Autonvalmistajia edustavan VDA:n vuosittain julkaiseman klassikkoautoindeksin mukaan A20/35-tyyppinen Toyotan urheilumalli Celica on kasvattanut selkeästi eniten arvoaan vuodesta 2014. Suomessakin takavuosina varsin tuttua, Coca Cola -pullon muotoilua muistuttavaa siroa autoa näkee enää varsin harvoin katukuvassa.
Kakkosena saksalaislistalla on jenkkiklassikko Pontiac Firebird vuosilta 1978-79 ja kolmantena 75-hevosvoimainen Porsche 356 C mallisarjan viimeisiltä vuosilta 1964-65. Neljänneksi eniten arvoaan nosti 1986-89 valmistettu Ferrari 328, jonka hinta liikkui hyvin vähän syksyyn 2014 asti, mutta sen jälkeen se on laukannut vauhdilla ylöspäin. Viidentenä listalla on Mercedes-Benzin Pagoda-mallina tunnetun SL-sarjan tuorein ja isokoneisin versio 280 SL, jota tehtiin vuosina 1968-71.
Kärkiviisikon ulkopuolelta mielenkiintoinen nousija on listan yhdeksäntenä oleva, 1989-94 tehty ensimmäisen sukupolven Mazda MX-5, joka on varsin tuore klassikko ja jossa saksalaisten mielestä on potentiaalia tulevaisuudessa.
Lokinsiipi kovin nousija
Saksalaiset ovat listanneet myös automallit, joiden arvo on noussut eniten sen jälkeen kun indeksiä alettiin rakentaa vuonna 1999. Listan kärjessä oleva auto ei yllätä klassikoista kiinnostuneita ihmisiä, sillä se on huikeisiin hintoihin noussut 1950-luvun lokinsiipiovinen Mercedes-Benz 300 SL.
Sen sijaan lokinsiipi-Mercedeksen takana listalla on yllättävän tavallisia autoja, mikä johtuu siitä, että vuosituhannen vaihteessa niillä ei ollut kummoistakaan arvoa. Näin Suomessa Kleinbussina tunnetun, 1967-79 valmistetun T2-mallisen Volkswagenin toinen sija ja rättisitikan eli Citroën 2 CV 6:n kolmas sija tulee ymmärrettäväksi.
Vielä oudompia arvonsa kasvattajia ovat vanha kansanauto Ford Escort 1100 S vuosilta 1968-70, joka ei vieläkään ole kallis auto mutta josta viisitoista vuotta sitten tuskin olisi saanut mitään, joten prosentuaalinen nousu voi olla melkoinen, ja Porsche 924 vuosilta 1976-79. Etumoottorinen 924 alkoi saada Saksassa klassikkostatusta vuonna 2013, jolloin allekirjoittanut ajoi yhden hyväkuntoisen yksilön Ruotsista Esseniin myytäväksi sen takia että täällä Pohjolassa kyseisestä mallista ei saanut mitään järkevää hintaa.
Fangion Ferrari kallein
VDA:n indeksissä on 88 sellaista klassikkoautomallia, joita on riittävästi edustettuna saksalaisilla markkinoilla. Ne edustavat varsin hyvin myös yleiseurooppalaista hintatasoa, josta lähinnä Brittein saaret poikkeavat oikealta ohjattavine autoineen. Bochumissa laadittavan indeksin tekevät autoklassikoihin erikoistuneet markkina-analyytikot.
Vuodesta 2014 klassikkoautojen hinnat nousivat keskimäärin 4,5 prosenttia, mutta hintoja kannattaa tarkastella pitkällä aikavälillä: hintaindeksi on noussut 1015 pisteestä vuonna 2000 viime vuoden 2285 pisteeseen.
Samaan aikaan kun kansanklassikoiden hinnat ovat noussut tasaisesti, ennätyshinnat ovat vuosien mittaan kehittyneet aina vain hurjemmiksi. Viime vuonna kovin hinta klassikkoautosta, 28 miljoonaa dollaria, maksettiin joulukuun puolivälissä Sothebyn huutokaupassa New Yorkissa. Kohteena oli vuoden 1956 Ferrari 290MM -kilpa-auto, jolla legendaarinen kilpa-ajaja Juan Manuel Fangio oli ajanut tehdastiimissä neljänneksi Mille Migliassa.
Tämän vuoden helmikuussa vuoden 1957 Ferrari 335 Sport Scagliettin 32,1 miljoonan dollarin vasarahinta on jo ehtinyt ylittää Fangion ajaman kilpurin hinnan.
16 miljoonan euron latolöytö
Ferrarin 1950-luvun kilpa-autoja paljon enemmän huomiota sai viime vuoden tammikuussa Pariisissa myyty latolöytö. Vuosimallin 1961 Ferrari 250 GT California Spiderin vasarahinta oli 18,2 miljoonaa dollaria eli 16,3 miljoonaa euroa. Autosta levisi kansainvälisesti kuva, jossa filmitähti Alain Delon istui sen ratissa Shirley MacLaine vierellään.
Vuonna 1971 California Spider oli päätynyt originellille kuljetusyrittäjälle Roger Baillonille, jonka jäljiltä löytyi yli 60 pölyistä ja monessa tapauksessa pahoin ruostunutta klassikkoautoa – joukossa Delonin Ferrarin ohella muitakin harvinaisuuksia kuten Saoutchikin korittama vuoden 1949 Talbot-Lago T26 Grand Sport ja Maserati A6G 2000 Gran Sport Berlinetta Fruan korilla.
Roger Baillon kuoli 1996, mutta vasta hänen vaimonsa Solangen kuoltua 2010, autoille oli tarkoitus tehdä jotain. Poika Jacques Baillonkin kuitenkin ehti kuolla 2013 ennen kuin huikea kokoelma tuli yleiseen tietoisuuteen ja lapsenlapset päättivät myydä suurimman osan autoista.
Ennen huutokauppaa Baillonin autoja kävi katsomassa 15 000 ihmistä ja itse tilaisuudessa oli paikalla 3500 ihmistä, joista 1 600 oli rekisteröitynyt ostajiksi, minkä lisäksi tuhat ostajaa kilpaili 59 tarjolla olleesta autosta linjoja pitkin. Yhteensä yksitoista tuntia kestäneessä Artcurial Motorcarsin huutokaupassa Baillonin autot tuottivat 25,15 miljoonaa euroa.
Kaikki yli miljoonan euron
Bochumin analyytikot uskovat, että hintabuumi jatkuu edelleen kalleimmassa segmentissä. Klassikkoanalyytikkojen johtaja Frank Wilke sanoo, että kauneus, nopeus ja harvinaisuus on jo pitkään jatkunut voittoisa kaava, joka pätee edelleen.
”Trendi suosii edelleen varsin selvästi kiehtovia, erittäin suorituskykyisiä urheiluautoja, joita on hyvin rajoitetusti. Ne voivat olla vanhoja kilpa-autoja, jotka ovat virheettömän alkuperäisiä ja joilla on menestyksekäs kilpailuhistoria”, Wilke luonnehtii.
Hyviä esimerkkejä Wilken kuvailemista autoista olivat viime vuonna Jaguar C Type vuodelta 1953, yksi kolmesta tehtaan kilpa-autosta, joka myytiin 13,2 miljoonalla dollarilla, ja Le Mansin 24 tunnin ajon voittanut Porsche 956, jonka hinta nousi 10,1 miljoonaan dollariin.
Kalleimmat autot myydään edelleen pääasiassa USA:ssa, jossa on vuosittain kaksi todella suuren luokan klassikkotapahtumaa, eksklusiivinen Monterey Auction Week ja legendaarinen Pebble Beach Concours d´Elegance.
Viime vuonna Montereyssä oli huutokaupattavana 81 autoa ja ensi kertaa jokaisen auton hinta nousi yli miljoonan dollarin.
