Väinö Hämäläinen (1876–1940) on Suomen taiteen myöhäiskultakaudella uransa aloittanut taidemaalari, joka tunnetaan parhaiten maisema-aiheisista maalauksista. Taiteilija teki paljon myös tilannekuvauksia, joissa on usein nainen sivusta kuvattuna.
Hämäläinen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1898–1899 ja debytoi heti valmistumisensa jälkeen. Taiteilija jatkoi opintojaan Pariisissa Albert Edelfeltin suosittelukirjeen avulla Académie Carrièressä ja myöhemmin vielä Académie Colarossissa.
Suomessa Hämäläistä opetti arvostettu Albert Gebhard, joka oli sattumoisin myös hänen isäpuolensa. Pekka Halonen, yksi kultakauden rakastetuimmista taiteilijoistamme, oli puolestaan Hämäläisen lanko, ja tämänkin perhesuhteen vaikutus näkyy Hämäläisen teoksissa, erityisesti talvimaisemissa.
Hämäläinen oli ammatissaan määrätietoinen ja halusi oppia lisää. Valmistumisensa jälkeen hän teki opintomatkan muun muassa Italiaan vuosina 1901–1904.
Valmistuttuaan piirustuskoulusta Hämäläinen osallistui säännöllisesti Suomen Taiteilijain ryhmänäyttelyihin. Kansainvälisiin näyttelyihin Hämäläinen alkoi ottaa osaa vasta vuonna 1916. Ensimmäinen näyttely oli Tukholmasta. Teoksia on ollut esillä ryhmänäyttelyissä monissa eri Euroopan maissa ja myös Moskovassa vuonna 1934.
Hämäläinen sai 28-vuotiaana ensimmäisen palkinnon Suomen Taideyhdistyksen vuosittain jakamassa alle 35-vuotiaiden taiteilijoiden dukaattikilpailussa vuonna 1904.
Teokset signeerattu koko nimellä
Väinö Hämäläiseltä tilattiin eri vuosikymmenillä useita tilausteoksia. Niistä useimmat olivat alttaritauluja, joita on muun muassa Töysän, Nurmeksen, Nurmon, Miehikkälän ja Kallion (Helsinki) kirkoissa. Kirkot tulivat taiteilijalle tutuiksi jo nuorena, sillä Lars-isä oli ammatiltaan kanttori ja soitonopettajana.
Hämäläinen maalasi pääasiassa öljyllä, mutta hänen tuotannossaan myös kevyellä tekniikalla tehtyjä taideteoksia, kuten etsauksia, vesiväriteoksia, piirroksia ja guasseja. Grafiikkaa – noin 70 teosta – taiteilija teki 1910–1920-luvulla.
Yleensä taiteilija maalasi keskikokoiselle kankaalle ja signeerasi teoksen koko nimellään. Hämäläinen teki myös kuvituksia lehtiin ja kirjoihin.
Vain pieni osa Väinö Hämäläisen teoksista on sijoituskohteita. Todennäköisesti parhaita ovat Helsinki-aiheiset maalaukset, heti valmistumisen jälkeen tehdyt Kalevala-aiheet sekä naishahmot.
Lisäksi teoksella pitää olla provenienssia, eli se on ollut esillä näyttelyissä Lahden taidemuseossa vuonna 2006 ja Halosenniemellä 2005–2006. Teoksesta pitää olla myös maininta Jyrki Lohen Hämäläisen tuotantoa käsittelevässä kirjassa Väinö Hämäläinen: Taidemaalarin elämä (2005).
Molemmat näyttelyt ja kirjamaininta ovat provenienssi- ja sijoitusnäkökulmasta tärkeitä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Hämäläisen tuotannon hyvin tunteva taideasiantuntija on hyväksynyt maalauksen ja pitää sitä merkittävänä taiteilijan tuotannossa. Samalla teoksen aitous on tarkistettu, sillä isot retrospektiivinäyttelyt ovat paras tilaisuus tarkistaa teoksen aitous, kun useita taiteilijan teoksia on ripustettu rinnakkain.
Korkein hintanoteeraus 2000-luvun alkupuolelta
Isot näyttelyt kohottavat yleensä taiteilijan teosten hintoja, kun taidemarkkinat kiinnittävät huomiota ajankohtaiseen taiteilijaan. 2000-luvulla pidetyt näyttelyt näkyivät Hämäläisen teosten hintojen hienoisena nousuna.
Tosin korkein Väinö Hämäläisen teoksen huutokaupattu hintanoteeraus on tehty Bukowskisin huutokaupassa jo vuonna 2002, kun isokokoinen Aurinkoinen kesäsunnuntai Kuortaneella, -maalaus vaihtoi omistajaa 25 000 eurolla. Samassa huutokaupassa Lahden markkinat -maalaus (1922) saavutti 7 400 euron hinnan.
Viime vuosina Hämäläisen perinteisempien aiheiden hinnat ovat olleet laskusuunnassa, noin 1 000–2 000 eurossa.
Hagelstamin huutokaupassa Hämäläisen maalauksia on myyty lähes pohjahinnoilla. Esimerkiksi Rooma-aiheinen maalaus huutokaupattiin vain 190 eurolla, ja kaunis historiallisaiheinen Serenadi huutokaupattiin sekin lähes ilmaiseksi, eli 340 eurolla. Hämäläisen teoksia etsiessä on mahdollista tehdä hyviäkin löytöjä, ei tosin sijoituskohteita, mutta hienoja keräilykohteita.
Hämäläinen maalasi perheen kesäasunnolla Espoon Domsin kartanossa hienoja talvimaisemia, joiden hinnat ovat olleet noin 3 000 euron paikkeilla. Saman hinnan saavutti muun muassa Hämäläisen tyylikäs vaimoa esittävä maalaus, joka huutokaupattiin Bukowskisilla 3 100 eurolla.
Hämäläisen hienoimpia maalauksia ovat esimerkiksi heti hänen valmistumisensa jälkeen tehdyt Kanteleensoittaja (1901) sekä Lemminkäinen ja hiiden hirven hiihto (1902), pesijänaiset kuvaukset 1920- ja 1930-luvuilta sekä Rautatietorin markkinat ja Suomen Pankki -maalaus, joka kuvaa J.V. Snellmanin patsaan paljastustilaisuutta 12.5.1902.
Taiteilijan muistonäyttely pidettiin kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1942.
Kuvataiteen keskusarkistoon on talletettu Hämäläisen elämään ja ammattiin liittyvä yli 2 050 kuvaa kattava valokuvakokoelma.
Pauliina Laitinen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden asiantuntija
