Volvo S90 herättää ristiriitaisia tunteita

Volvolla osataan tehdä hyviä autoja, mutta ehkä siellä on nyt innostuttu autonomisesta ajamisesta niin, että ohjaustuntumaan ei ole riittänyt kiinnostusta. Ohjaus on uuden S90-mallin huonoin kohta, mutta myöskään Volvon Auto Pilot ei vakuuta.

Uusi Volvo S90 on todella virtaviivaisen näköinen. Se näyttää luonnossa vielä menevämmältä kuin kuvissa. Valittu muotokieli voi hyvinkin sopia myös amerikkalaisten makuun. USA:n markkinat ovat Volvolle todella tärkeät.

Kun istuutuu Volvon uuden ison S90-henkilöauton ratin taakse, ympäristö näyttää ylelliseltä. Varsinkin koeajossa olleen auton  varustein S90 tuo ulkonaisestikin mieleen lähinnä uusimmat XJ-malliset Jaguarit. Sisätilat luovat mielikuvaa vieläkin hienommasta ja kalliimmasta autosta.

Tunne säilyy, kun Volvolla lähtee ajamaan, mutta lumous särkyy, kun tietyön kohdalla ajoratoja on vedetty hieman sivuun. Tavanomaisen reippaalla tavalla – alennetun nopeusrajoituksen puitteissa – niitä myötäiltäessä S90 säikäyttää kuljettajansa kilisevin hälytysäänin ja kojetauluun rävähtää iso punainen auton keulan kuva aivan kuin helvetti olisi irti.

Nähtävästi auton mielestä ajoin ensimmäisen mutkan liian kovaa vauhtia tai keula kävi liian lähellä betoniporsaita. En tiedä, eikä minua oikeastaan kiinnostaisikaan tietää, ellen olisi kirjoittamassa tätä koeajoselostusta. Jos on ajanut samanlaisia mutkia yli neljäkymmentä vuotta ja samanlaista vauhtia alustaltaan paljon huonommillakin autoilla, kuljettajalla tuskin riittää ymmärrystä sille, että auto säikyttelee häntä asiattomilla huomautuksilla.

Typerä varoitussignaali kielii siitä, että Volvolla on joissain kohdin yliyrittämisen makua. Se on sääli, sillä S90 on monien muiden uusien Volvojen tavoin hieno auto. Mutta siinä ei ole mitään järkeä, että tehdään ajettavuudeltaan korkealuokkainen ajokki, ja sitten sillä pitäisi varoitusjärjestelmien mielestä ajaa kuin vanhalla Mossella.

Toinen yllätys tuli pari päivää myöhemmin, jolloin takapenkilläkin oli ihmisiä kyydissä.  Yhtäkkiä sieltä kuului kahden takamatkustajan älähdys: monitoiminäytön valikoita selattaessa takapenkin päätuet olivat yhtäkkiä kopsahtaneet takana istujien takaraivoon. Kuljettajan käsi oli sivuttaissuuntaisessa liikkeessä vahingossa hipaissut valikon kohtaa ”Niskatuen taitto”.

Auto Pilot ei vakuuttanut

Punainen auton keula ei sittemmin häirinnyt koeajoa, mutta Volvon Auto Pilot osoittautui käyttökelvottomaksi. Siinä missä hiljattain koeajossa ollut E-sarjan Mercedes-Benz kulki itsekseen pitkät pätkät, Volvon ajoavustin putosi jostain syystä pois päältä kerta toisensa jälkeen ja mittaristoon tuli teksti ”Peruutettu”.

Sama tapahtui niin kantatiellä Mäntyharjulla ja viitostiellä Vihantasalmen eteläpuolella kuin Lahden moottoritiellä. Pahinta on, että Volvossa Auto Pilot lopettaa toimintansa aivan yhtäkkiä. Ainakin kerran myös vakionopeussäädin lakkasi toimimasta ajoavustimen pudottua pelistä, jolloin Volvon vauhti hidastui äkillisesti kolmikaistaisen tien ohituskaistalla niin, että takana tulija olisi törmännyt S90:n perään ilman kuljettajan nopeaa reagointia. Hämäävän tuntuista on myös se, että ohituksessa pois päältä mennyt Auto Pilot kytkeytyy itsekseen uudestaan päälle auton palattua takaisin omalle kaistalleen tiemerkintöjen väliin.

Volvo S90:ssä on merkille tunnusomaisesti paljon turvavarusteita. Yksi esimerkki yksityiskohtaisesta turvateknologian kehityksestä on pieni lenkki selkänojan ja alapehmusteen välissä. Osan tarkoituksena on sitoa alaspäin suuntautuvia voimia, mikäli auto ajautuu pois tieltä ja kokee voimakkaan iskun. Näin se vähentää istujan selkärankaan kohdistuvaa pystykuormitusta jopa 30 prosenttia.

Volvon turvavarusteisiin kuuluva City Safety –järjestelmä havaitsee jalankulkijat, pyöräilijät ja suuret eläimet samoin kuin hitaammin liikkuvat ja pysähtyneet ajoneuvot, joista se varoittaa ja asettaa jarrut toimintavalmiuteen. Jos kuljettaja ei reagoi, auto jarruttaa itse. Sen sijaan kuolleen kulman vahti ja risteävän liikenteen varoitin eivät kuulu perusvarustukseen.

Mataluus tuntuu sisällä

Uusi S90 on rakennettu samalle skaalautuvalle SPA-pohjalevylle, joka nähtiin ensi kertaa katumaasturi XC90:ssä. Nykysuuntauksen mukaisesti Volvo S90 on henkilöautoksi matala, 144,3 senttiä, millä se alittaa E-mallin Mercedeksen korkeuden 2,5 sentillä. Hieman näyttää siltä kuin jättiläinen olisi astunut Volvon katon päälle ja auton yläosa painunut kasaan tai kattopilarit olisi chopattu vanhojen gangsterityylisten jenkkiautojen malliin, mutta samalla linjalla ovat tänä päivänä monen muunkin merkin autot.

Volvon tapaan ohjaamon ja matkustamon ergonomiaan on pyritty kiinnittämään huomiota, mutta luonteva ajoasento ratin takana on aika matala – mikään iäkkään ihmisen auto S90 ei ole. Pelkästään autoon meneminen ja sieltä poistuminen vaatii notkeutta. Ei ihme, että maastureiden suosio kasvaa henkilöautojen kustannuksella.

Pitkään ajettaessa matala ajoasento väsyttää nopeammin kuin korkea. Volvon istuimissa on hyvät säätömahdollisuudet: 8-suuntaiset manuaalitoimisissa ja 10-suuntaiset sähkötoimisissa. Etuistuimia saa kyllä nostettua merkittävästi ylöspäin. Mutta mitä matalammaksi auton vyötärölinja laskee suhteessa kuljettajaan, sitä enemmän Volvosta katoaa ison auton tuntua.

Matkustamon mataluus näkyy myös takaistuimilla, missä istuinkorkeus on matalahko. Hyvien jalkatilojen ansiosta takapenkillä istuminen on silti mahdollista keskimittaisellekin mieshenkilölle.

Lyhyen näköinen perä ei anna oikeaa kuvaa S90:n tavaratilasta. Se on niin syvä, että matkalaukku häviää tilan uumeniin ja jättää etualalle vielä tilaa. Kun lattian alla oleva tila lasketaan mukaan, tilaa tavaroille on 500 litraa.

Eloton ohjaus

Volvon ohjaustuntumassa on keinotekoisuutta. Vaste on luotu niin, että rattia kääntäessä tuntuu kuin vääntäisi jousta vastaan. Audin tai BMW:n parhaiden mallien tasolle S90:n ohjaus ei yllä. Nopeassa ajossa mutkaisella tiellä hyvän tuntuman puute korostuu. Vaikka Volvon alusta toimii hyvin, ajamisesta puuttuu luontevuuden tuoma hauskuus.

S90 on varustettu ohjausvoiman säädöllä. Se jää helposti huomaamatta, sillä saadakseen auton asetukset näyttöruudulle, kuljettajan pitää tajuta painaa näytön vasemmassa yläkulmassa olevaa hyttysen kokoista väkästä. Sen jälkeen ruutuun tulee kohta Asetukset, jonka jälkeen pitää valita My Car, sitten Yksilöllinen ajotila ja lopulta vihdoin Ohjausvoima, jossa on kolme vaihtoehtoa: alhainen, keski ja voimakas.

Ohjausvoiman valinnoilla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään käytännön vaikutusta: S90:n ohjaus on maantievauhdissa elottoman jäykkä kaikilla vaihtoehdoilla. Car and Driver -lehden toimittaja oli ihmetellyt samaa asiaa kuin allekirjoittanut ja hänelle Volvon edustajat olivat vastanneet, että ohjauksen voimakas keskitys voimistaa suoraan ajettaessa kuljettajan tunnetta auton suuntavakaudesta. Kuten amerikkalaislehden toimittaja toteaa jutussaan, monet autonvalmistajat ovat saavuttaneet saman päämäärän ilma,n että se hallitsee koko ajamista.

Inscription-varusteisessa S90:ssä on myös ajotilan valintamahdollisuus: normaaliasennossa Volvo on pehmeän joustava liikkeiltään, Dynamic-asetuksella alustan toiminta jäykistyy selvästi ja iskut alkavat tuntua. Kokonaisuutena Volvo on kuitenkin jousitusmukavuudeltaan hienostunut auto, 20 tuuman pyörilläkään se ei tärise eikä kolahtele. Tosin koeajoautossa oli lisävarusteena 1 500 euroa plus 327,27 euroa autoveroa D5 AWD –versiossa maksava erillisilmajousitus takana, joten on vaikea arvioida kuinka paljon perusvarusteisen S90:n tarjoama tuntuma poikkeaa koeajossa saaduista kokemuksista.

Eleetöntä kiihtyvyyttä

S90 on hiljainen auto. Ajossa ei uskoisi että konepellin alla on dieselmoottori, niin melutonta liikkuminen on. Meluttomuuden ansiosta Bowers & Elkinsin valinnaisvarusteinen audiojärjestelmä soi isossa Volvossa todella hienosti.

Monella muullakin tavalla Volvossa tuntuu, että on jämäkän korin ympäröimänä. Se myös osaltaan syö dramatiikkaa S90:n kiihtyvyydestä: 235-hevosvoimaisella moottorilla Volvo kiihtyy tasaisen nopeasti ja tehokkaasti, mistä perinteisesti urheiluautoihin liitetty 7,0 sekunnin aika nollasta sataan kertoo omaa kieltään. Mitään riuhtaisua tai repäisyä ei ole havaittavissa vaan vauhti kasvaa hienostuneesti. Kiihtymisen tajuaa parhaiten mittariston lukemista.

Aiempienkin kokemusten perusteella Volvon uudet Ruotsissa kehitetyt dieselmoottorit ovat käyttöominaisuuksiltaan erinomaisia voimanlähteitä eikä D5 tee tässä poikkeusta. Tehokkuudesta huolimatta D5:n normikulutuslukemat ovat hyvin alhaiset. Koeajossakin kulutus jäi alle 7 litran, mikä on auton kokoon nähden hyvin kohtuullinen arvo, kun kiireisenä viikonloppuna Volvolla ajettiin Itä-Suomen syheröisiä teitä jatkuvasti niin kovaa kuin rajoitukset vain antoivat myöten.

Kahdeksanvaihteinen automaattilaatikko vaihtaa todella hienosti ja pelaa hyvin yhteen D5-koneen kanssa, sen sijaan manuaalisti käytettynä isommat vaihteet saisivat kytkeytyä nopeammin.

Uusi S90 on lähes viisi metriä pitkä ja etuvetoisten isojen Volvojen tapaan S90 ei ole kaikkein ketterimpiä autoja, vaikka nokalla poikittain oleva moottori ei enää olekaan pitkä 2,4 litrainen viisisylinterinen vaan kompaktimpi kaksilitrainen neloskone. Valmistaja ilmoittaa kääntöympyrän kooksi 11,4 – 11,8 metriä pyöräkoosta riippuen.

Vastinetta rahalle

Volvo S90 jättää ristiriitaisen tunteen. Se on monin tavoin hieno auto, mutta ohjauksesta ei säädettävyydestä huolimatta löydy vaihtoehtoja niille, jotka haluavat eloisan kosketuksen auton liikkeisiin. Joissain kohdin ruotsalaisilla on taipumusta sortua omaan näppäryyteensä ja turvallisuusajattelu tuottaa joskus aivan omituisia tuloksia.

Kun Volvo 1980-luvulla esitteli tehokkaan GLT-version 740-mallista Sisiliassa Targa Florion legendaarisella reitillä, kysyin yhdeltä tehtaan insinööriltä, miksi autoon ei oltu laitettu silloin saatavilla ollutta alustasarjaa, jolla GLT:n ajo-ominaisuudet olisivat vastanneet paremmin sen suorituskykyä. Insinööri vastasi vakavalla naamalla, että silloin ihmiset saattaisivat ajaa Volvolla liian kovaa.

Car and Driverin toimittajan saama vastaus kuulostaa yhtä pöhköltä. Todennäköisesti ohjauksen jäykkyys liittyy Auto Pilotiin tai Volvon turvavarusteisiin. Jos S90:n saisi jouheammalla ohjauksella, se olisi ajettavuudeltaan kovempi kilpailija Audille ja BMW:lle. Nyt tuntuu siltä kuin Volvo haluaisi kisata vain Mercedes-Benzin kanssa.

Lähtöhinnallaan 44 360 eurolla Volvo S90 sukeltaa kilpailijoiden hintojen alle, kun Jaguar XF:n hinnat lähtevät 46 000 eurosta, Audi A6:n 47 000 eurosta, 5-sarjan BMW:n vähän alle 50 000 eurosta ja E-sarjan Mercedes-Benzin 53 000 eurosta. Kaikki ne tarjoavat hyvän vastineen rahalle ja valinta niiden välillä on pitkälti makuasia.

Jos haluaa koeajoauton tapaisen nelivetoisen sedanin tehokkaalla dieselmoottorilla, Volvo S90 D5 AWD ja 218-hevosvoimainen BMW 525 A xDrive Business ovat melkein samanhintaisia – hintaeroa on reilut 800 euroa Volvon hyväksi. Audi A6 Sedan Business 3.0 V6 TDI 160 kW quattro S tronic maksaa hieman enemmän, 67 361 euroa, mutta siinä onkin kolmelitrainen V6-kone. Jaguar XF:n saa nelivetoisena dieselinä vain 180-hevosvoimaisella moottorilla, jolla hinnat lähtevät 59 384 eurosta. Mercedes-Benzin E-sarjan 4Matic-malleja saa vain bensakoneella.

PLUSSAT

+ Hyvä jousitusmukavuus

+ Laadukas kokonaisuus

+ Vaimea melutaso

MIINUKSET

- Jäykän eloton ohjaus

- Häiritseviä toimintoja

- Matala istuinkorkeus takana

Juha Partanen

TEKNIIKKAA