Tullin tilastot ovat lahjomattomia. EU:n ulkopuolisen verkkokaupan lähetysmäärät Suomeen vähintään kuusinkertaistuvat edellisvuodesta. Maahan oli tullut ennen marraskuuta yli 25 miljoonaa lähetystä ulkomailta, kun koko viime vuonna niitä kertyi neljä miljoonaa.
Suomalaiset ovat totisesti löytäneet verkkokaupan, joka aikoinaan lähti liikkeelle kovin hitaasti Pohjolan perukoilla. Harmittavasti kotimainen kauppa ei missään vaiheessa toiminut digimarkkinan ajurina vaan keskittyi kivijalka-asemansa suojeluun.
Varsinkin päivittäistavarapuolen duopoli on taannut mukavat tuotot sekä K- että S-ryhmälle, joilla ei ennen pandemiaa ollut painetta investoida etupainotteisesti digitaalisiin palveluihin. Kahden ison kirjaimen ainoa haastaja Lidl ei uskonut nettiin alunperinkään.
Näin edelläkävijöistä tuli luontevasti Amazonin, Zalandon ja kumppanien asiakkaita jo kauan, kauan sitten. Ja kun kuluttajien valtavirta oli valmis ostamaan verkosta, olivat kiinalaiset kaupat siihen valmiita niin teknisesti kuin markkinoinnillisesti.
Pitkään jatkunut ostovoiman heikkeneminen näkyy yhtä lailla verkossa kuin alelaarien äärellä. Kansainvälisistä halpaverkkokaupoista on tilannut ainakin joskus jo lähes kolmannes suomalaisista, kertoo Dagmarin uusi kuluttajatutkimus.
Samalla on verkkoshoppailun luonne muuttunut. Ennen oltiin täsmätuotteiden perässä ja digivalikoima tarjosi lisäarsenaalia rajallisen hyllytilan varalle.
Nyt asiakas halutaan sitoa jatkuvilla herätteillä ja aiemman ostokäyttäytymisen perusteella mitä erilaisemman sälän hankkimiseen. Kysynnän luominen jyrää aidon tarpeen mennen tullen.
Kiinalaiset verkkokaupat hallitsevat juuri tätä netin halpatuotteiden markkinaa. Peräti 87 prosenttia alle 150 euron arvoisista ulkomaisista tilauksista tulee Kiinasta.
Halpiskaupoista suosituimman Temun asiakaskuntaa yhdistää alempi tulo- ja koulutustaso sekä pieni paikkakunta. Suomalaisten verkkokäyttäytymistä niin ikään tutkinut PostNord nimesi Temun ”syrjäseutujen lähikaupaksi”.
Maaseudulta kovaa vauhtia katoava lähikauppa ei ole huono termi. Kylän sekatavarakaupan piti täyttää kaikki arjen tarpeet, kun muut kaupat olivat pitkän matkan takana. Digiajan halpahallin valikoima on kuitenkin ääretön ja triviaaleinkin tuote vain klikin päässä.
Ajat ovat siis otolliset jokaisen sisäiselle sulovilenille. Kun halvalla saa, niin keskustelu ostosten vastuullisuudesta ja turvallisuudesta jää ylätason taustakohinaksi.
Ostopäätösten osalta suomalaiset ovat jakaantuneet Dagmarin mukaan kahtia. Puolet ei pidä vastuullisuutta merkittävänä kriteerinä, kun taas toinen puoli tutkii esimerkiksi tuotteen valmistusmaata, lapsityövoiman tai eläinkokeiden käyttöä sekä ympäristövaikutuksia ennen hankintaa.
Vastuullisuus ei saa olla vain parempien aikojen tai hyvätuloisten arvo. Päinvastoin sen pitäisi ohjata kaikkien kuluttajien toimintaa. Silloin kaupatkin tulisivat perässä.
Antti Oksanen
Kommentoi