Aina kun lapseni onnistuu jossakin asiassa, kuten esimerkiksi laulaa hienon laulun tai lukee oikein jonkin sanan, minä kehun häntä.
Ja usein myös taputan.
On valloittavaa katsoa, kuinka onnellinen hymy valaisee hänen kasvonsa ja kuinka hän itsekin riemuitsee ja innostuu omista taidoistaan.
Toki sanon hänelle joka päivä kauniita asioita sellaisinakin hetkinä, kun hän ei varsinaisesti tee mitään erityistä, on vain oma ihana itsensä.
Olen viime aikoina ajatellut, että kannustaminen ja kehuminen pitäisi muistaa myös aikuisten kesken, niin henkilökohtaisissa suhteissa kuin työelämässäkin. Ihminen tarvitsee tukea ja hyvää palautetta läpi elämänsä, iästä riippumatta.
Nämä aiheet tulivat mieleeni, kun katsoin amerikkalaisen bestsellerkirjailija Brené Brownin ohjelmaa Brené Brown: Atlas of the Heart (2022). Sosiaalityön tutkimusprofessorina ja taitavana puhujana tunnetulta Brownilta on ilmestynyt vuonna 2021 myös Atlas of the Heart -niminen kirja, joka hänen omien nettisivujensa mukaan käsittelee 87 erilaista inhimillistä tunnetta ja kokemusta.
Max:lla nähtävissä olevan ohjelman kolmannessa jaksossa ”Places We Go When We Compare” Brown puhuu muun muassa kateudesta, mustasukkaisuudesta ja itsen vertaamisesta muihin – mutta myös ihailusta ja kunnioituksesta sekä ilosta, jota tunnemme toisten puolesta.
Jaksossa hän kuvailee hienosti sitä, miten hänen perheessään on kerrottu lapsille näissä olevasta liekistä ja valosta. Toisinaan tuo valo hohtaa hyvinkin kirkkaana, kuten Brown osuvasti kuvaa.
Ohjelmassa hän kertoo opettaneensa jälkikasvulleen, kuinka tärkeää on ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka antavat lähimmäisensä valon loistaa eivätkä puhalla liekkiä sammuksiin.
”Haluamme sellaisen ihmisen, jonka elämässä on tilaa meidän valollemme, koska tuo valo tulee meidän mukanamme”, Brown sanoo.
Ajatus liikutti minua. Ymmärsin kirkkaasti, kuinka merkityksellisiä tuki ja kannustaminen ovat myös minulle; se, että joku näkee minun valoni ja onnistumiseni ja iloitsee niistä minun kanssani. Sellaiset hetket jäävät lämpimänä hehkuna sydämeen, ja ne minä muistan aina.
Ehkä meidän kaikkien sisällä asuu pieni lapsi, joka tarvitsee välillä kehuja ja nähdyksi tulemista. Se osa meistä ei tavallaan vanhene koskaan.
Olen viime aikoina ajatellut, että valo liittyy vahvasti joulun aikaan. Valo on osa joulun kristillistä sanomaa, mutta se näkyy myös konkreettisesti ympärillämme: upeasti valaistuilla kaduilla, tavaratalojen joulukoristeissa, kuusten oksilla, kyntteliköissä kotien ikkunoissa. Joulutähtien säihkeessä.
Mutta valoa on myös ihmisten välillä. Se loistaa hymyissä ja halauksissa, keskusteluissa ja läheisyydessä, ilahduttavissa sanoissa, jotka lausumme toisillemme.
”Nyt on sinun vuorosi loistaa”, laulaa Juha Tapiokin suositussa kappaleessaan ”Sinun vuorosi loistaa”.
Ihmisten seura antaa parhaimmillaan ihmeellistä voimaa. Viime aikoina olen esimerkiksi viettänyt hauskoja hetkiä kollegojeni kanssa kirjamessujen ja pikkujoulujen merkeissä. Sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeää vastapainoa yksinäiselle työlle. Kaikki nuo kohtaamiset kantoivat minua läpi harmaiden marraskuun päivien – ja kantavat edelleen.
Joskus jokin pieni ele voi merkitä paljon. Yhtenä aamuna esimerkiksi se, että päiväkodin hoitaja kehui jouluisia korvarenkaitani, valaisi koko päiväni.
Olisi tärkeää muistaa, kuinka paljon valoa me voimme tuoda toistemme elämään. On mahdollista valita kauniit sanat ikävien sijasta. On mahdollista välttää piikikkäitä kommentteja tai huonoja ”vitsejä”. On mahdollista kannustaa, kehua ja onnitella sen sijaan, että jollakin tavalla vain ohittaisi toisen ilon tai pysyisi hiljaa. Nykyisellä someajalla jopa tykkäys ystävältä voi antaa hyvän mielen.
Atlas of the Heart -ohjelmassaan Brené Brown kertoo kannustavansa myös lapsiaan olemaan itsekin sellainen ystävä, joka sanoo toiselle: ”Wau, kuinka hienosti sinä loistat!”
Tämä neuvo on aina ajankohtainen, aina tärkeä.
Millainen ystävä ja läheinen sinä haluat olla?
Taina Latvala
Tässä postauksessa julkaistut Brené Brownin sitaatit on suomentanut blogipostauksen kirjoittaja Taina Latvala. Sitaatit ovat peräisin ohjelman Brené Brown: Atlas of the Heart kolmannesta jaksosta “Places We Go When We Compare”.
Kommentoi